Sabra

Author: yelena

  • Rosh Hashaná 5783

    Rosh Hashaná 5783

    Parte 1 – Dia do Julgamento, Perdão e Segurança

    “Um Salmo de Davi. A terra é do Senhor e tudo o que ela contém; o mundo e os que nele vivem”. (Sal. 24:1)

    Em Rosh Hashana (literalmente, “Cabeça do Ano”), cantamos, falamos e oramos sobre este Salmo em particular. O tema do dia é renovar nossa coroação do Senhor de toda a terra e reconhecer Seu governo sobre nós.

    A tradição judaica diz que D´US começou a criar o mundo no dia 25 do mês de Elul (o sexto mês), e quando Ele criou o homem era o dia 1º de Tishrei (o sétimo mês). Só então Ele se tornou Rei – porque não há rei sem súditos para honrá-lo!

    Isso significa que se as pessoas não reconhecerem o Criador, Ele deixará de ser Rei? Dificilmente! Todas as coisas no universo O louvam infinitamente, cada uma à sua maneira, “porque Ele ordenou e eles foram criados”. (Sal. 148:5) Mas os humanos são as únicas criaturas no cosmos que podem explorar, analisar e apreciar o que Ele criou – sua bondade, precisão, durabilidade e complexidade avassaladora. Nossos próprios corpos, como observou o Rei Davi, são “feitos espantosamente e maravilhosamente”. (Sal. 139:14) E ele não sabia nada, comparado ao que sabemos sobre o corpo humano hoje!!

    Então, como ser humano, posso passar meus dias honrando o Rei e Criador, ou tentando ignorá-lo. Como Davi tão bem expressou, realmente não existe viver sem Ele:

    “Para onde posso ir do Teu Espírito? Ou para onde fugir da Tua presença? Se eu subir ao céu, você está lá; se eu fizer a minha cama no Seol [a sepultura], eis que Tu estás lá. Se eu alçar as asas da alva, se habitar nos confins do mar, até ali a tua mão me guiará, e a tua destra me susterá”. (Sal. 139:7-10)

    O Salmo 24 nos diz como devemos nos comportar, para que “o Rei da Glória entre” pelas nossas portas. E quando Ele vem, Seu primeiro ato é como o dos antigos monarcas: Ele se senta como Juiz, para receber uma prestação de contas de Seus súditos sobre suas ações, para medir seu comportamento por Suas leis justas e decretar recompensas ou punições de acordo. Porque Ele é misericordioso, nosso Rei aceita arrependimento daqueles que quebraram Suas leis. Ele permite que nós, os transgressores, tenhamos tempo para fazer as pazes com aqueles que foram feridos, ofendidos ou desviados por nossos pecados.

    Temos ainda outra vantagem: esse Juiz misericordioso também é nosso Pai Celestial. Em todos os sentidos, Ele é nossa Fonte de vida, nosso Provedor e nosso Protetor de todo mal. “O Senhor é minha luz e minha salvação; a quem devo temer? O Senhor é a defesa da minha vida; a quem devo temer?” (Sal. 27:1)

     “Como o cervo anseia pelos riachos de água, assim minha alma anseia por Ti, D´US. A minha alma tem sede de DEUS, do DEUS vivo…” (Sal. 42:1) Assim escreveram os filhos de Corech, que viram seu pai terreno receber a punição mais severa que se possa imaginar por seu pecado. A resposta deles não foi apenas livre de amargura contra o Juiz por aquele veredicto, mas eles correram para buscá-Lo sem fôlego – como um cervo morrendo de sede.

    Todas essas testemunhas nos dizem que podemos confiar no julgamento do Criador e que devemos considerar qualquer punição que Ele envie como disciplina do mais sábio de todos os Pais, Legisladores ou Governantes. Devemos considerar isso como um sinal de que realmente somos Seus filhos amados:

    “Filho meu, não rejeites a disciplina do Senhor, nem te aborreças com a sua repreensão; a quem o Senhor ama Ele disciplina, assim como um pai disciplina o filho em quem tem prazer”. (Prov. 3:11-12)

    É claro que todos nós precisamos de perdão por alguma coisa, já que o Pregador escreveu: “não há um justo na terra que sempre faça o bem e nunca peque”. (Ecles. 7:20) Não há literalmente ninguém na terra que não peque (1 Reis 8:46, 2 Crônicas 6:36). Não podemos receber perdão, no entanto, até que reconheçamos especificamente o que fizemos que requer perdão. Viver em negação só nos tornará miseráveis ​​e até fisicamente doentes (Sl 32:3-4).

    O sábio Pregador também nos exortou a estender o perdão àqueles que pecaram contra nós, e a olhar no espelho antes de chamá-los de julgamento: “Não leve a sério todas as palavras que são ditas, para que você não ouça o seu servo vocês; pois você sabe que até mesmo você amaldiçoou outros muitas vezes também.” (Ecles. 7:21-22)

    Por esta razão, durante a temporada de Rosh Hashaná, receber e dar perdão são prioridades. É hora de sentar-se em silêncio diante do Rei dos reis e aplicar a Luz de Sua palavra para descobrir onde precisamos de purificação. Nosso objetivo é viver em Sua presença o ano todo, com a consciência limpa e o coração alegre.

    “Uma coisa pedi ao Senhor, e a buscarei: que eu possa morar na casa do Senhor todos os dias da minha vida, para contemplar a formosura do Senhor e meditar no seu templo. Quando disseste: ‘Busca a minha face’, meu coração te disse: ‘Buscarei a tua face, Senhor’… Ensina-me o teu caminho, Senhor, e guia-me por um caminho plano por causa dos meus inimigos”. (Sal. 27)

    É claro que “morar na casa do Senhor todos os dias da minha vida” não significa que eu deixe meu emprego, deixe minha família e me mude para uma casa de oração 24 horas por dia, 7 dias por semana. Até mesmo o escritor dessas palavras, Davi, passou muitos anos primeiro cuidando de ovelhas, depois travando batalhas e finalmente governando as doze tribos de Israel. No entanto, seu coração estava continuamente com o Criador, independentemente do que suas mãos estivessem fazendo no momento.

    O salmista recomendou fortemente que façamos o mesmo. Ele descobriu que o Criador é uma morada espiritual que fornece proteção contra uma série de ameaças terrenas: “o caçador… a praga mortal… o terror da noite… a flecha que voa de dia… a praga que espreita nas trevas… a destruição que devasta ao meio-dia…. Pois fizeste do Senhor, meu refúgio, o Altíssimo, a tua habitação. Nenhum mal te acontecerá, nem praga alguma chegará à tua tenda”. (Sal. 91:3-6, 9-10)

    Dada a frequência com que “praga” é mencionada neste capítulo, seu conselho é extremamente relevante para hoje.

    Mas habitar com o Santo requer “mãos limpas e coração puro”, juntamente com uma alma livre de engano (Sl 24:4). É por isso que nos é dado um tempo sagrado para examinar nossas mãos, coração e alma, para fazer as confissões e reparos necessários, para dar e receber o perdão e a purificação que abrirão o Refúgio para nós. Esta é a mensagem de Rosh Hashaná, nas Escrituras chamada de Dia do Toque do Shofar, e o Dia da Recordação.

    Que o Senhor de toda a terra ouça nossas orações e nos conceda ser listados em Seu Livro da Vida.

    Um feliz e doce Ano Novo, um ano de perdão e proteção, para todos os nossos queridos amigos.

    Seja abençoado pelo Altíssimo de Sião e Jerusalém,

    Mordechai ben Yakov

  • Rosh Hashana 5783

    Rosh Hashana 5783

    Osa I – Tuomiopäivä, Anteeksiantamus ja Turvallisuus

    ”Daavidin psalmi. HERRAN on maa, ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat” (Ps. 24:1).

    Kun vietämme Rosh Hashanaa (kirjaimellisesti ”vuoden pää”), me laulamme, lausumme ja rukoilemme tätä nimenomaista psalmia. Päivän teemana on uudistaa koko maan Herran kruunaaminen ja tunnustaa, että Hän on meidän Hallitsijamme.

    Juutalaisessa perimätiedossa sanotaan, että JUMALA aloitti maailman luomisen Elul-kuun  (kuudennen kuukauden) 25. päivänä, ja kun Hän loi ihmisen, oli 1. päivä Tishrei-kuuta (seitsemättä kuukautta). Vasta silloin Hänestä tuli Kuningas – sillä eihän ole kuningasta, jos ei ole häntä kunnioittavia alamaisia!

    Merkitseekö se, että jos ihmiset eivät tunnusta Luojaa, Hän lakkaa olemasta Kuningas? Ei suinkaan! Kaikki maailmankaikkeudessa ylistää Häntä loputtomasti, kukin omalla tavallaan, ”sillä hän antoi käskyn, ja ne tulivat luoduiksi” (Ps. 148:5). Mutta ihmiset ovat ainoat luontokappaleet maailmankaikkeudessa jotka voivat tutkia, analysoida ja arvostaa sitä, minkä Hän on luonut – sen hyvyyttä, tarkkuutta, kestävyyttä ja häikäisevää monimutkaisuutta.  Meidän oma kehomme on kuningas Daavidin sanoin ”ylen ihmeellisesti tehty” (Ps. 139:14). Eikä hän tiennyt mitään ihmisruumiista verrattuna siihen, mitä me tiedämme siitä tänä päivänä!

    Koska siis olen ihminen, minä voin elää kunnioittamalla Kuningasta ja Luojaa tai yrittämällä sulkea  hänet ajatuksistani ja elämästäni. Mutta kuten Daavid sen niin hyvin osasi pukea sanoiksi, ei ole mahdollista elää ilman Häntä:

    ”Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä? Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, jos tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Jos kohoaisin aamuruskon siivin ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua johtaisi, sinun oikea kätesi pitäisi minusta kiinni” (Ps. 139:7-10).

    Psalmi 24 kertoo, kuinka meidän tulee käyttäytyä, jotta ”Kunnian Kuningas tulee” sisään porteistamme. Ja kun Hän tulee, Hän tekee ensitöikseen niin kuin muinaiset kuninkaat tekivät: Hän istuutuu tuomarinistuimelle ja vaatii alaisiltaan tilityksen heidän toimistaan arvioidakseen heidän menettelyjään vanhurskasten lakiensa mukaan ja julistaakseen palkkiot tai rangaistukset sen mukaisesti.

    Koska Kuninkaamme on armelias, hän suostuu armahtamaan ne, jotka ovat rikkoneet Hänen lakinsa, kun he katuvat. Hän antaa meille synnintekijöille aikaa hyvittää tekomme niille, joita meidän tekemämme synnit ovat haavoittaneet, loukanneet tai johdattaneet harhaan.

    Meille suodaan toinenkin etu: tämä armollinen Tuomari on myös taivaallinen Isämme.  Hän on elämän Lähteemme, Hän pitää huolen tarpeistamme ja varjelee meidät kaikelta pahalta. ”HERRA on minun valoni ja pelastajani, ketä minä pelkäisin! HERRA on elämäni turva, ketä minä kauhistuisin!” (Ps. 27:1).

    ”Niin kuin peura kaipaa vesipuroille, niin minun sieluni kaipaa sinua Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa” (Ps. 42:1). Näin kirjoittivat Koorahin pojat, jotka olivat nähneet maallisen isänsä saavan synnistään ankarimman kuviteltavissa olevan rangaistuksen. Sen lisäksi että he olivat täysin vailla katkeruutta tuon tuomion antanutta tuomaria kohtaan, he suorastaan kiiruhtivat kaikin voimin etsimään Häntä – kuin janoon kuolemaisillaan oleva peura.

    Kaikki tämä todistusaineisto vakuuttaa meille, että voimme luottaa Luojan tuomioihin, ja että meidän tulisi pitää niitä rangaistuksia, jotka Hän näkee hyväksi lähettää, kaikkein viisaimman Vanhemman, Lainlaatijan tai Hallitsijan antamana kurituksena. Meidän tulee pitää sitä merkkinä siitä, että me olemme todella Hänen rakkaita lapsiaan:

    ”Poikani, älä pidä halpana HERRAN kuritusta äläkä vieroksu hänen ojennustaan, sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä poikaa, joka on hänelle mieluinen” (San.l. 3:11,12).

    Selvää on, että meillä kaikilla on jotain, joka meidän täytyy saada anteeksi, sillä Saarnaaja kirjoitti: ”Maan päällä ei ole niin vanhurskasta ihmistä, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä” (Saar. 7:20). Maan päällä ei ole yhden yhtäkään, joka ei tekisi syntiä (1. Kun. 8:46, 2. Aikak. 6:36). Meille ei kuitenkaan voi antaa anteeksi, ennen kuin me tunnustamme yksityiskohtaisesti, mitä sellaista olemme tehneet, mikä vaatii anteeksiantoa. Jos kiellämme jatkuvasti syntimme, meistä tulee vain onnettomia, jopa fyysisesti sairaita (Ps. 32:3,4).

    Viisas Saarnaaja kehotti meitä myös ulottamaan anteeksiannon koskemaan niitä, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan, ja katsomaan peiliin ennen kuin uhoamme heille tuomiota: ”Älä kiinnitä huomiota kaikkeen mitä sanotaan [´älä ota tosissasi kaikkia sanoja, joita sanotaan´, engl.], ettet kuulisi palvelijasi kiroavan sinua. Tietäähän oma sydämesi, että myös sinä olet monta kertaa kironnut muita” (Saar. 7: 21,22).

    Tästä syystä Rosh Hashanan aikana ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä on  sekä ottaa vastaan anteeksiantamus että antaa anteeksi. Silloin on aika istua vaiti kuninkaitten Kuninkaan edessä ja käyttää hyväksemme Hänen sanansa Valoa nähdäksemme, missä me itse tarvitsemme puhdistamista. Päämäärämme on elää Hänen läsnäolossaan koko vuosi puhtaalla omallatunnolla ja iloisella sydämellä.

    ”Yhtä olen pyytänyt HERRALTA, sitä minä etsin: että saisin asua HERRAN huoneessa kaikki elämäni päivät, katsella HERRAN ihanuutta ja mietiskellä hänen temppelissään…Sydämeni vetoaa sinun sanaasi: ´Etsikää minun kasvojani.´ Herra minä etsin sinun kasvojasi… HERRA, opeta minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua vihamiesteni tähden” (Ps 27:4-11).

    Tietenkään ”että saisin asua HERRAN huoneessa kaikki elämäni päivät” ei tarkoita, että sanoudun irti työstäni, jätän perheeni ja muutan ympärivuorokautisen rukouksen taloon. Daavidkin, joka kirjoitti nuo sanat, eli monta vuotta ensin paimentamassa lampaita, sitten hän taisteli monia taisteluja ja lopuksi hallitsi Israelin 12 heimoa. Mutta hänen sydämensä oli jatkuvasti Luojan luona tekivätpä hänen kätensä mitä tahansa.

    Psalminkirjoittaja innostaa meitäkin tekemään samalla tavalla. Hän oli löytänyt Luojan hengelliseksi asuinpaikakseen, joka antoi varjeluksen maallisten uhkien edessä:”…linnustajan ansa…surmaava rutto…yön kauhut…päivällä lentävä nuoli…pimeässä kulkeva rutto…tauti joka tekee tuhojaan keskellä päivää…sillä sinä ajattelet:´Sinä, HERRA, olet minun turvani´. Korkeimman sinä olet ottanut turvapaikaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi” (Ps. 91:3-6, 9-10).

    Kun otamme huomioon, kuinka monta kertaa sana ´rutto´ on mainittu tässä psalmissa, psalmin neuvot ovat erittäin ajankohtaisia tänä päivänä.

    Mutta Pyhän Ainoan luona asuminen edellyttää ”viattomia käsiä ja puhdasta sydäntä” sekä sielua, jossa ei ole vilppiä (Ps. 24:4).  Siksi olemme saaneet pyhän aikalisän tutkiaksemme käsiämme, sydäntämme ja sieluamme, tunnustaaksemme ja korjataksemme sen, mitä tarvitsee tunnustaa ja korjata, antaaksemme anteeksi ja saadaksemme anteeksi ja tullaksemme puhdistetuksi, mikä avaa meille Turvapaikan. Tämä on Rosh Hashanan viesti. Kirjoituksissa päivää kutsutaan Soofarin soiton (pasuunansoiton) juhlaksi ja Muistamisen päiväksi.

    Kuulkoon koko maan Herran rukouksemme ja suokoon, että meidän nimemme ovat Hänen elämänkirjassaan.

    Onnellista ja makeaa Uutta vuotta, anteeksiannon ja varjeluksen vuotta kaikille rakkaille ystävillemme.

    Siunatkoon teitä Kaikkein Korkein Siionista ja Jerusalemista.

    Mordechai ben Yakov

  • Rosh Hashana 5783

    Rosh Hashana 5783

    Part 1 – Day of Judgment, Forgiveness and Safety

    “A Psalm of David. The earth is the LORD’s, and all it contains; the world, and those who live in it.” (Ps. 24:1)

    On Rosh Hashana (literally, “Head of the Year”), we sing, speak and pray about this particular Psalm. The theme of the day is renewing our coronation of the Lord of all the earth and acknowledging His rule over us.

    Jewish tradition says that GOD began creating the world on the 25th of the month of Elul (the sixth month), and by the time He created man it was the 1st of Tishrei (the seventh month). Only then did He become King – because there is no king without subjects to honor him!

    Does that mean that if people do not acknowledge the Creator, He will stop being King? Hardly! All things in the universe praise Him endlessly, each in their own way, “for He commanded and they were created.” (Ps. 148:5) But humans are the only creatures in the cosmos who can explore, analyze and appreciate what He has created – its goodness, precision, durability, and overwhelming complexity. Our own bodies, as King David observed, are “awesomely and wonderfully made.” (Ps. 139:14) And he knew nothing at all, compared to what we know about the human body today!!

    So, as a human being, I can spend my days honoring the King and Creator, or trying to ignore Him. As David so well expressed it, there is really no such thing as living without Him:

    “Where can I go from Your Spirit? Or where can I flee from Your presence? If I ascend to heaven, You are there; if I make my bed in Sheol [the grave], behold, You are there. If I take up the wings of the dawn, if I dwell in the remotest part of the sea, even there Your hand will lead me, and Your right hand will take hold of me.” (Ps. 139:7-10)

    Psalm 24 tells us how we are to behave, so that “the King of Glory will come in” through our gates. And when He comes, His first act is like that of the ancient monarchs: He sits as Judge, to receive an accounting from His subjects on their actions, to measure their behavior by His righteous laws, and to decree rewards or punishments accordingly.

    Because He is merciful, our King accepts repentance from those who have broken His laws. He allows us, the transgressors, time to make amends with those who were hurt, offended or led astray by our sins.

    We have yet another advantage: This merciful Judge is also our Heavenly Father. In every way, He is our Source of life, our Provider, and our Protector from all evil. “The LORD is my light and my salvation; whom should I fear? The LORD is the defense of my life; whom should I dread?” (Ps. 27:1)

     “As the deer pants for the water brooks, so my soul pants for You, GOD. My soul thirsts for GOD, for the living GOD….” (Ps. 42:1) Thus wrote the sons of Korah, who had seen their earthly father receive the harshest punishment imaginable for his sin. Their response was not only free of bitterness against the Judge for that verdict, but they ran to breathlessly seek Him – like a deer dying of thirst.

    All these witnesses tell us that we can trust the Creator’s judgment, and that we should consider any punishment He sends as discipline from the wisest of all Parents, Lawgivers or Rulers. We are to count it as a sign that we really are His beloved children:

    “My son, do not reject the discipline of the LORD, or loathe His rebuke; for whom the Lord loves He disciplines, just as a father disciplines the son in whom he delights.” (Prov. 3:11-12)

    It’s clear that we all need forgiveness for something, since the Preacher wrote, “there is not a righteous person on earth who always does good and does not ever sin.” (Eccles. 7:20) There is literally no one on the earth who does not sin (1 Kings 8:46, 2 Chron. 6:36). We cannot receive forgiveness, however, until we acknowledge specifically what we’ve done that requires forgiveness. Living in denial will only make us miserable, and even physically sick (Ps. 32:3-4).

    The wise Preacher also urged us to extend forgiveness to those who sinned against us, and to look in the mirror before calling down judgment on them: “Do not take seriously all the words which are spoken, so that you do not hear your servant cursing you; for you know that even you have cursed others many times as well.” (Eccles. 7:21-22)

    For this reason, during the season of Rosh Hashana both receiving and giving forgiveness are high priorities. It’s a time to sit quietly before the King of kings, and to apply the Light of His word in order to discover where we need cleansing. Our goal is to live in His presence the whole year round, with a clean conscience and a joyful heart.

    “One thing I have asked from the LORD, that I shall seek: That I may dwell in the house of the LORD all the days of my life, to behold the beauty of the LORD and to meditate in His temple…. When You said, ‘Seek My face,’ my heart said to You, ‘I shall seek Your face, LORD’…. Teach me Your way, LORD, and lead me on a level path because of my enemies.” (Ps. 27)

    Of course, to “dwell in the house of the LORD all the days of my life” doesn’t mean that I quit my job, leave my family, and move into a house of prayer 24/7. Even the writer of those words, David, spent many years first caring for sheep, then fighting battles, and finally ruling over the twelve tribes of Israel. Yet his heart was continually with the Creator, regardless of what his hands were doing at the moment.

    The Psalmist highly recommended that we do likewise. He found the Creator to be a spiritual dwelling place that provides protection against a host of earthly threats: “the trapper… the deadly plague… the terror by night… the arrow that flies by day… the plague that stalks in darkness… the destruction that devastates at noon…. For you have made the LORD, my Refuge, the Most High, your dwelling place. No evil will happen to you, nor will any plague come near your tent.” (Ps. 91:3-6, 9-10)

    Given how often “plague” is mentioned in this chapter, its advice is supremely relevant for today.

    But dwelling with the Holy One requires “clean hands and a pure heart,” along with a soul free from deceit (Ps. 24:4). That’s why we are given a holy time-out to examine our hands, heart, and soul, to make the necessary confessions and repairs, to give and receive the forgiveness and cleansing that will open the Refuge to us. This is the message of Rosh Hashana, in Scripture called the Day of the Shofar Blast, and the Day of Remembrance.

    May the Lord of all the earth hear our prayers and grant us to be listed in His Book of Life.

    A happy and sweet New Year, a year of forgiveness and protection, to all our dear friends. Be blessed by the Most High from Zion and Jerusalem,

    Mordechai ben Yakov

  • Tisha B´Av – Synti ja sen rangaistus, 40 vuotta autiomaassa

    Tisha B´Av – Synti ja sen rangaistus, 40 vuotta autiomaassa

    Kaksi tuhatta vuotta olemme huomioineet ja eläneet Tisha B´Avin, viidennen kuukauden yhdeksännen päivän, murheen täyttäminä. Luemme Valitusvirsien kirjaa ikään kuin se kertoisi eilisestä. Vaikka paluu maanpakolaisuudesta on alkanut viime vuosina, menneiden vuosisatojen trauma vaikuttaa vielä meissä.

    Itse asiassa, me, niin kuin muukin maailma, tiedämme, että Tisha B´Avin tragedia ei tullut kansallemme yllätyksenä. Sitä ei aiheuttanut myöskään sotilaallinen tai kansallinen heikkous. Se johtui hengellisestä sairaudesta, tai tarkemmin ottaen hengellisestä velttoudesta. Olimme loitontuneet Luojasta. Keskityimme tämän maailman elämään (”syödään ja juodaan ja huomenna kuollaan”). Voisi sanoa, että meistä oli tullut nykyaikaisia. Mutta juuri tällainen epätasapaino tekee terveestä ihmisestä (tai yhteiskunnasta) sairaan.

    Saimme Jumalaltamme, maailman Tekijältä ja Herralta ohjeen ja käskyn: ”Olkaa pyhät, sillä Minä olen pyhä” (3. Moos. 11:44-45; 19:2; 20:26). Hän otti meidät erilleen muista kansoista tehdäkseen meistä oman kansansa (3. Moos. 20:26; 1. Kun. 8:53). Kun Israelin kansa on kaukana Hashemin teistä eikä noudata Hänen lakejaan, he ovat kaikkea muuta kuin ”pyhiä”.

    Lähettämällä kansansa maanpakoon Luoja antoi Valitun kansansa ymmärtää, että he eivät olleet oikealla tiellä. Mutta tulisi aika, jolloin Hän veisi heidät takaisin paikkaan, jonne he kuuluivat, sen lupauksen mukaan, jonka Luoja oli antanut esi-isille, vannoen sen heille valalla.

    Monet muut uskonnot päättelivät, että rangaistus, jonka Israel sai synneistään, olisi iankaikkinen, ja että Jumala valitsi muut kansat ottamaan Israelin paikan.  Tästä oli ”todistuksena” se, että Israel eli maanpaossa, kärsivänä ja vainottuna, eikä heidän Jumalansa tehnyt mitään pelastaakseen heidät. Vieläpä Temppelikin, jota kutsuttiin kerran Hänen Huoneekseen, hävitettiin eikä sitä rakennettu koskaan uudestaan. Uusi ja oikeampi uskonto (nimeltään korvausteologia) sanoo: ”Me olemme nyt hengellinen Israel.”

    Menneinä 2000 vuotena, joina tätä korvausteologiaa on julistettu, sen opettajat ovat kehitelleet sitä, antaneet sille erilaisia värityksiä ja käyttäneet erilaista ”uutta todistusaineistoa” vakuuttaakseen maailman sen paikkansapitävyydestä. Meidän päivinämme se on verhoutunut demokratian ja tasa-arvon vaatteisiin (jotka tullaan huomaamaan valheeksi). Sen juuret eivät kuitenkaan tule demokratiasta eivätkä tasa-arvosta – päinvastoin. Kaikkien ihmisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta Luojan edessä edustaa juutalainen usko.

    Ne jotka kannattavat korvausteologiaa ovat ”unohtaneet” lukea tai he ”eivät ole saaneet luetuksi” Hashemin lupauksia Jeremian kirjasta:

                ”Näin sanoo HERRA, joka on pannut auringon valaisemaan päivää,

                kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä,

                hän, joka saa meren liikkeelle, niin että sen aallot pauhaavat –

                HERRA Sebaot on hänen nimensä:

                Vain jos nämä luonnonlait häviävät minun edestäni, sanoo HERRA,

                lakkaavat myös Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun edessäni ainiaan.

                Näin sanoo HERRA: Vain jos voidaan mitata taivaat ylhäältä

                 ja tutkia maan perustukset alhaalta, silloin myös minä hylkään

                koko Israelin jälkeläiset kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet,

                sanoo HERRA” (Jeremia 31:35-36).

    Lupaukset, jotka koskevat Israelin paluuta kotimaahansa, ovat yhtä selvät (Jer. 16:15; 23:7-8; 30:1-2). Niin myös lupaus pelastaa Israel ja kostaa heidän sortajilleen (Jer. 30:10-11).  Erityinen uhka vaanii niitä, jotka käyttivät hyväkseen Israelin maanpakolaisuutta ottaakseen Israelin kotimaan itselleen (Hes. 35:5-15; Jooel 3:2).

    Israelilla on siis toivoa. Mitä meidän Jumalamme tahtoo meiltä? Että me palaamme Hänen luokseen sieltä, minne olemme vajonneet. Että itkemme Hänen Huoneensa tilaa, mutta toivomme uutta Huonetta niin kuin muinaisina päivinä.

    Meidän Isämme, meidän Kuninkaamme, jakaa tuomioita niin kuin Kuninkaan tulee, mutta tuntien Isän myötätuntoa lapsiaan kohtaan. Hän antaa toivon tulevaisuudesta, joka on luvattu Hänen kansalleen. Tiedämme ja tunnustamme kaiken, mitä tapatui meille autiomaavaelluksemme aikana,

    kaikki koettelemukset ja kaikki tuona aikana tekemämme synnit. Mutta yhtä tärkeää on kiinnittää huomiota siihen, kuinka Luoja näki nuo 40 vuotta autiomaassa.

    ”Mene ja julista Jerusalemin kuullen: Näin sanoo HERRA: ´Minä muistan sinun nuoruusaikasi uskollisuuden, morsiusaikasi rakkauden. Sinä seurasit minua autiomaassa, maassa, jossa ei mitään voi kylvää´”(Jer. 2:2).

    Rakkaat ystäväni, tämä on perimmäinen totuus. Herramme muistaa Israelin vaikean ja mutkaisen nelikymmenvuotisen vaelluksen autiomaassa. Se oli ankara ja armoton matka, aurinko porotti päivisin, kylmä vaivasi öisin, ei ollut vihreää puuta ei kukkaa virvoittamassa sielua. Armottoman ympäristön lisäksi matkan varrella oli monia hengellisiä ja fyysisiä vihollisia, jotka yrittivät tehdä tyhjäksi Kaikkivaltiaan suunnitelman. Israel sen sijaan oli kuin rakastunut morsian, joka kulki Ylkänsä jäljessä minne tämä vain hänet johdatti. Eikä Ylkä ole unohtanut sitä!

    Siunattu olkoon Hänen Nimensä – kun meillä on tällainen Ylkä, tällainen Isä, tällainen Jumala, meillä kaikilla Häneen uskovilla on varmasti toivoa, niin myös niillä, jotka ovat vasta löytämässä uskon Häneen. Vaikka emme voi unohtaa kahden temppelin hävittämistä, luotamme siihen, että kolmas Temppeli rakennetaan niin kuin on luvattu.

    Vaeltakaamme Hänen teillään yrittämättä olla liian viisaita. Aamen ja Aamen!

  • Tisha B´Av – Synti ja sen rangaistus, 40 vuotta autiomaassa

    Tisha B´Av – Synti ja sen rangaistus, 40 vuotta autiomaassa

    Kaksi tuhatta vuotta olemme huomioineet ja eläneet Tisha B´Avin, viidennen kuukauden yhdeksännen päivän, murheen täyttäminä. Luemme Valitusvirsien kirjaa ikään kuin se kertoisi eilisestä. Vaikka paluu maanpakolaisuudesta on alkanut viime vuosina, menneiden vuosisatojen trauma vaikuttaa vielä meissä.

    Itse asiassa, me, niin kuin muukin maailma, tiedämme, että Tisha B´Avin tragedia ei tullut kansallemme yllätyksenä. Sitä ei aiheuttanut myöskään sotilaallinen tai kansallinen heikkous. Se johtui hengellisestä sairaudesta, tai tarkemmin ottaen hengellisestä velttoudesta. Olimme loitontuneet Luojasta. Keskityimme tämän maailman elämään (”syödään ja juodaan ja huomenna kuollaan”). Voisi sanoa, että meistä oli tullut nykyaikaisia. Mutta juuri tällainen epätasapaino tekee terveestä ihmisestä (tai yhteiskunnasta) sairaan.

    Saimme Jumalaltamme, maailman Tekijältä ja Herralta ohjeen ja käskyn: ”Olkaa pyhät, sillä Minä olen pyhä” (3. Moos. 11:44-45; 19:2; 20:26). Hän otti meidät erilleen muista kansoista tehdäkseen meistä oman kansansa (3. Moos. 20:26; 1. Kun. 8:53). Kun Israelin kansa on kaukana Hashemin teistä eikä noudata Hänen lakejaan, he ovat kaikkea muuta kuin ”pyhiä”.

    Lähettämällä kansansa maanpakoon Luoja antoi Valitun kansansa ymmärtää, että he eivät olleet oikealla tiellä. Mutta tulisi aika, jolloin Hän veisi heidät takaisin paikkaan, jonne he kuuluivat, sen lupauksen mukaan, jonka Luoja oli antanut esi-isille, vannoen sen heille valalla.

    Monet muut uskonnot päättelivät, että rangaistus, jonka Israel sai synneistään, olisi iankaikkinen, ja että Jumala valitsi muut kansat ottamaan Israelin paikan.  Tästä oli ”todistuksena” se, että Israel eli maanpaossa, kärsivänä ja vainottuna, eikä heidän Jumalansa tehnyt mitään pelastaakseen heidät. Vieläpä Temppelikin, jota kutsuttiin kerran Hänen Huoneekseen, hävitettiin eikä sitä rakennettu koskaan uudestaan. Uusi ja oikeampi uskonto (nimeltään korvausteologia) sanoo: ”Me olemme nyt hengellinen Israel.”

    Menneinä 2000 vuotena, joina tätä korvausteologiaa on julistettu, sen opettajat ovat kehitelleet sitä, antaneet sille erilaisia värityksiä ja käyttäneet erilaista ”uutta todistusaineistoa” vakuuttaakseen maailman sen paikkansapitävyydestä. Meidän päivinämme se on verhoutunut demokratian ja tasa-arvon vaatteisiin (jotka tullaan huomaamaan valheeksi). Sen juuret eivät kuitenkaan tule demokratiasta eivätkä tasa-arvosta – päinvastoin. Kaikkien ihmisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta Luojan edessä edustaa juutalainen usko.

    Ne jotka kannattavat korvausteologiaa ovat ”unohtaneet” lukea tai he ”eivät ole saaneet luetuksi” Hashemin lupauksia Jeremian kirjasta:

                ”Näin sanoo HERRA, joka on pannut auringon valaisemaan päivää,

                kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä,

                hän, joka saa meren liikkeelle, niin että sen aallot pauhaavat –

                HERRA Sebaot on hänen nimensä:

                Vain jos nämä luonnonlait häviävät minun edestäni, sanoo HERRA,

                lakkaavat myös Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun edessäni ainiaan.

                Näin sanoo HERRA: Vain jos voidaan mitata taivaat ylhäältä

                 ja tutkia maan perustukset alhaalta, silloin myös minä hylkään

                koko Israelin jälkeläiset kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet,

                sanoo HERRA” (Jeremia 31:35-36).

    Lupaukset, jotka koskevat Israelin paluuta kotimaahansa, ovat yhtä selvät (Jer. 16:15; 23:7-8; 30:1-2). Niin myös lupaus pelastaa Israel ja kostaa heidän sortajilleen (Jer. 30:10-11).  Erityinen uhka vaanii niitä, jotka käyttivät hyväkseen Israelin maanpakolaisuutta ottaakseen Israelin kotimaan itselleen (Hes. 35:5-15; Jooel 3:2).

    Israelilla on siis toivoa. Mitä meidän Jumalamme tahtoo meiltä? Että me palaamme Hänen luokseen sieltä, minne olemme vajonneet. Että itkemme Hänen Huoneensa tilaa, mutta toivomme uutta Huonetta niin kuin muinaisina päivinä.

    Meidän Isämme, meidän Kuninkaamme, jakaa tuomioita niin kuin Kuninkaan tulee, mutta tuntien Isän myötätuntoa lapsiaan kohtaan. Hän antaa toivon tulevaisuudesta, joka on luvattu Hänen kansalleen. Tiedämme ja tunnustamme kaiken, mitä tapatui meille autiomaavaelluksemme aikana,

    kaikki koettelemukset ja kaikki tuona aikana tekemämme synnit. Mutta yhtä tärkeää on kiinnittää huomiota siihen, kuinka Luoja näki nuo 40 vuotta autiomaassa.

    ”Mene ja julista Jerusalemin kuullen: Näin sanoo HERRA: ´Minä muistan sinun nuoruusaikasi uskollisuuden, morsiusaikasi rakkauden. Sinä seurasit minua autiomaassa, maassa, jossa ei mitään voi kylvää´”(Jer. 2:2).

    Rakkaat ystäväni, tämä on perimmäinen totuus. Herramme muistaa Israelin vaikean ja mutkaisen nelikymmenvuotisen vaelluksen autiomaassa. Se oli ankara ja armoton matka, aurinko porotti päivisin, kylmä vaivasi öisin, ei ollut vihreää puuta ei kukkaa virvoittamassa sielua. Armottoman ympäristön lisäksi matkan varrella oli monia hengellisiä ja fyysisiä vihollisia, jotka yrittivät tehdä tyhjäksi Kaikkivaltiaan suunnitelman. Israel sen sijaan oli kuin rakastunut morsian, joka kulki Ylkänsä jäljessä minne tämä vain hänet johdatti. Eikä Ylkä ole unohtanut sitä!

    Siunattu olkoon Hänen Nimensä – kun meillä on tällainen Ylkä, tällainen Isä, tällainen Jumala, meillä kaikilla Häneen uskovilla on varmasti toivoa, niin myös niillä, jotka ovat vasta löytämässä uskon Häneen. Vaikka emme voi unohtaa kahden temppelin hävittämistä, luotamme siihen, että kolmas Temppeli rakennetaan niin kuin on luvattu.

    Vaeltakaamme Hänen teillään yrittämättä olla liian viisaita. Aamen ja Aamen!

  • Tisha B’Av – Sin and Its Punishment, 40 Years of Desert Wandering

    Tisha B’Av – Sin and Its Punishment, 40 Years of Desert Wandering

    For two thousand years, we have been marking and experiencing Tisha B’Av, the Ninth of the fifth month, with sadness. We read the book of Lamentations as though it happened yesterday. Even when the return of the exiles began in recent years, we were still affected by that trauma of past centuries.

    Actually, we know, as does the rest of the world, that the tragedy of Tisha B’Av did not come upon our people as a surprise. Nor was it the result of military or national weakness. It was because of spiritual sickness, or more accurately, spiritual flabbiness. We had distanced ourselves from the Creator. We were preoccupied with life in this world (“let us eat and drink, for tomorrow we die”). You could say that we had simply become modernized. But this imbalance is exactly what turns a healthy person (or society) into a sick one.

    We had received a directive and command from our God, the Maker and Lord of the world: “Be holy, for I Myself am holy.” (Lev. 11:44-45; Lev. 19:2; Lev. 20:26). He separated us from the rest of the peoples to be His (Lev. 20:26; 1 Kings 8:53). When the people of Israel are far from the way of Hashem and are not obedient to His laws, they are very far from being “holy”.

    By means of the Exile, the Creator was able to convey to His Chosen People that they were not on the right road. Yet the time would come when He would return them to the place where they belong – according to the promise the Creator had made to the forefathers, even swearing an oath to them.

    Various other religions decided that the punishment Israel received for their sins would be forever, and that God chose other people to take Israel’s place. The “proof” was that Israel was sitting in exile, suffering, persecuted, with their God doing nothing to save them. Even the Temple, once called His House, was destroyed and never rebuilt. “Now,” says this new and more correct religion (called Replacement Theology), “the spiritual ‘Israel’ is us.”

    For the past 2000 years that this replacement theory has been embraced, its teachers have developed it, given it different colors, and used different kinds of “new evidence” to convince the world of its validity. Today, it wears a mask of democracy and equality (which ends up being fake). Yet its roots do not come from either democracy or equality – on the contrary, it’s the Jewish faith that exemplifies equality of all men before the Creator.

    Those who promote Replacement Theology have “forgotten” or “not managed” to read the promises of Hashem in Jeremiah 31:35-37:

    This is what the Lord says,
    He who gives the sun for light by day
    And the fixed order of the moon and the stars for light by night,
    Who stirs up the sea so that its waves roar—
    The Lord of armies is His name:
    “If this fixed order departs
    From Me,” declares the Lord,
    “Then the descendants of Israel also will cease
    To be a nation before Me forever.”
    This is what the Lord says:
    “If the heavens above can be measured
    And the foundations of the earth searched out below,
    Then I will also reject all the descendants of Israel
    For everything that they have done,” declares the Lord.

    The promises are equally clear about returning Israel to their homeland (Jer. 16:15; Jer. 23:7-8; Jer. 30:1-3). So is the promise to save Israel and take revenge on their oppressors (Jer. 30:10-11). There’s a special threat hanging over those who took advantage of the exile to take Israel’s homeland for themselves (Ezek. 35:5-15; Joel 3:2).

    So, there is hope for Israel. What does our God want from us? To return to Him from the place where we have fallen. To cry over the brokenness of His House, but with hope for a new House, as in the days of old.

    Our Father, our King, renders judgment as a King should, but with compassion like a Father over His children. He gives hope for the future that is promised to His people. We recognize that everything which happened to us during our wandering in the desert, all the trials and sins that we committed during that time. But it’s equally important to pay attention to how the Creator saw those forty years in the desert:

    “Go and proclaim in the ears of Jerusalem, saying, ‘This is what the Lord says: “I remember regarding you the devotion of your youth, your love when you were a bride, your following after Me in the wilderness, through a land not sown.”’” (Jer. 2:2)

    My dear friends, this is a bedrock truth. Our Lord remembers the difficult and complicated trek of Israel through the desert for forty years. It was a hard and pitiless road, with the sun beating down by day, freezing nights, without a green tree or flower to refresh the soul. Besides the merciless environment, there were many spiritual and physical enemies along the way, all trying to short-circuit the Almighty’s plan. In contrast, Israel was like a bride in love, trailing after her Groom wherever He led. And the Groom never forgot this!

    Blessed be His Name – with a Groom like this, a Father like this, a God like this, there is certainly hope for all of us who believe in Him, as well as for those still on the way to faith in Him. So, although we cannot forget the destruction of two Temples, we trust that the third Temple will be built as promised.

    Let us walk in His ways, without trying to be overly clever. Amen and amen!

  • Israelin itsenäisyyspäivä – 5783

    Israelin itsenäisyyspäivä – 5783

    Yksi meidän aikamme suurimpia ihmeitä on Israelin valtion uudelleen perustaminen 75 vuotta sitten. Luojan lupaus tuoda kansansa takaisin maanpaosta heidän muinaiseen kotimaahansa alkoi toteutua silmiemme edessä, ja joka vuosi siitä lähtien Israel juhlii tuota jatkuvaa ihmettä.

    Kaikilla maailman uskovilla – ei pelkästään Israelissa asuvilla ihmisillä – on aihetta kiittää Jumalaa kansakunnan olemassaolosta psalmin sanoin:”Kiittäkää HERRAA, sillä Hän on hyvä ja Hänen armonsa pysyy ikuisesti…Tämä on se päivä, jonka HERRA on tehnyt. Riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä!” (Ps. 118:1,24).

    Kaikki eivät ole iloisia siitä, että Israel on ilmestynyt uudestaan maailmankartalle. Esimerkiksi YK:n yleiskokous julistaa joka vuosi juutalaista valtiota vastaan tuomioita enemmän kuin maailman muita valtioita vastaan yhteensä. Jäsenvaltioiden suuri enemmistö hyväksyy tavallisesti nämä tuomiot ja vuosi vuodelta yleiskokouksen ”päätökset” kärjistyvät. Vuoden 2022 lopulla YK äänesti sen puolesta, että Israelin perustamista vuonna 1948 muistetaan suurena onnettomuutena (Nakba). Tämän seurauksena YK järjestää tänä vuonna 15. toukokuuta päämajassaan New Yorkissa tapahtuman, jossa tuetaan ja edistetään virallisesti ajatusta, että Israelin olemassaoloa ei olisi pitänyt koskaan sallia, ei minkään rajojen sisällä. Tämä hävytön ehdotus hyväksyttiin äänin 90 vastaan 30,  74 pidättyi (raukkamaisesti) äänestämästä tai äänesti tyhjää.

    Nähdessämme, kuinka vastustus kasvaa kasvamistaan, me tajuamme, kuinka ihmeellistä Israelin jatkuva menestyminen todellakin on. Kaiken maan HERRA on tehnyt tyhjiksi kansojen aikeet. Aivan niin kuin Hän vaikutti kuningas Koorekseen, että tämä julisti juutalaisten ensimmäisen maanpakolaisuuden päättyneeksi vuonna 538 eKr, Hän vaikutti, että  YK vuonna 1947 (vastoin kaikkia odotuksia) julisti juutalaisten toisen maanapakolaisuusajan päättyneeksi ja hyväksyi vuonna 1949 Israelin itsenäiseksi valtioksi. HERRA teki tyhjiksi Israelin vihollisten toistuvat yritykset uuden valtion tuhoamiseksi, ja vuonna 1967 Hän auttoi Israelia laajentamaan aluettaan – mitä Israelin puolustusvoimat ei ollut edes suunnitellut tekevänsä! Äkisti Juudean ja Samarian ydinalueet, koko Jerusalem ja Temppelivuori olivat jälleen juutalaisten hallussa.

    Silloin YK aloitti tuomitsemiskampanjansa Israelia vastaan, mennen jopa niin pitkälle, että se julisti, että Temppelivuorella ei ole mitään yhteyttä niihin juutalaisten temppeleihin, jotka seisoivat siellä vuosisatojen ajan ja antoivat paikalle nimen, joka sillä on tänäkin päivänä. 

    Mutta Luojan säädös on yhä voimassa ja maanpaossa ollut kansa palaa yhä maahansa. ”HERRA rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkotetut” (Ps. 147:2). ”HERRAN vapaiksi lunastamat palaavat, he tulevat Siioniin riemuhuudoin” (Jes. 51:11a).

    ”Kuivat luut” (Hes. 37), jotka olivat ”hukassa”, tuotiin takaisin heidän omaan maahansa ja vihollisten vastustuksesta huolimatta ne yhdistettiin ”luu luuhun” yhdeksi tunnistettavaksi kansaksi.  Maailman katsellessa ”henkäys/ tuuli/ Henki” (heprean sana ruach tarkoittaa kaikkia näitä kolmea) täyttää heitä vähitellen yhä syvemmällä ja täydellisemmällä elämällä.

    Joskus vaikuttaa siltä kuin Israelin hengellinen elämä horjuisi tai olisi joutumassa harhateille. Mutta Jumala vakuuttaa meille, että kun Hänen ihmeensä on kerran alkanut, sitä ei voi lopettaa. ”Syntyykö maa yhden päivän kivulla tai synnytetäänkö kansa yhdellä kertaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa.´Minäkö avaisin kohdun suun antamatta voimaa synnyttää´, sanoo HERRA, ´tai minäkö, joka annan voiman synnyttää, estäisin synnyttämästä´” (Jes. 66:8-9).

    Hesekielin näyssä Herra puhui, että Hän tuo kansansa heidän ”haudoistaan” Israeliin. Natsien kuolemanleirit olivat selvimpiä esimerkkejä, mutta Maanpaon ajalta löytyy salatumpiakin hautoja… noita mukavuuksien täyttämiä paikkoja, joissa juutalainen kansa on kadottanut kosketuksen Jumalaan, Lähteeseen, josta virtaa heidän elämänsä juutalaisina, eivätkä he edes tiedä kuolleensa. 

    Kuitenkin monet eri puolilla maailmaa asuvat juutalaiset, jotka eivät ole koskaan välittäneet juutalaisuudestaan, kertovat, että kun he käyvät Israelissa, jokin heidän sisimmässään ”herää”. Toiset valtaa välittömästi tänne kuulumisen, ”kotiinpaluun”, tuntu, vaikka he eivät ole koskaan käyneet Israelissa. Toiset alkavat ajatella Jumalaa ehkä ensimmäisen kerran elämässään.

    ”Minä kasvatan teihin jänteet ja lihan, peitän teidät nahalla ja annan teihin hengen. Niin teistä tulee eläviä ja te tulette tietämään, että minä olen HERRA” (Hes. 37:6).

    Niiden, jotka ovat omaksuneet korvausteologian, joka opettaa, että Jumala on hylännyt juutalaiset ja että kristityt ovat nyt ”Israel”, on erittäin vaikeaa selittää fyysisen Israelin uudelleen syntymistä. He eivät ole ottaneet huomioon Luojan juhlallista julistusta:

    ”Vain jos nämä luonnonlait häviävät minun edestäni, sanoo HERRA, lakkaavat myös Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun edessäni ainiaan… Vain jos voidaan mitata taivaat ylhäältä ja tutkia maan perustukset alhaalta, silloin myös minä hylkään koko Israelin jälkeläiset kaiken sen tähden mitä he ovat tehneet, sanoo HERRA” (Jer. 31:36-37).

    Israelin karkotus oli rangaistus synneistämme. Niin on kirjoitettu selkeästi Raamattuun. Mutta myös tämä vaihe on kirjoitettu sinne yhtä selkeästi.  Taivaan ja maan Luoja, joka hajotti kansansa sen tottelemattomuuden tähden ympäri maailmaa, on rakastava Isä, joka säälii koditonta kansaansa.

    Hän on myös lähettänyt kutsun niille omilleen, jotka ovat muista kansoista, tulla Hänen työtoverikseen tässä ennallistamisohjelmassa: ”Katso minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti. He tuovat sinun poikasi sylissään ja kantavat tyttäriäsi olallaan” (Jes. 49:22).

    Tämä lupaus on jo Toorassa, 5. Moos. 30:3: ”HERRA sinun Jumalasi tuo takaisin sinun karkotettusi” (englannista suomennettuna). Mutta hepreankielinen teksti on ihmeellisempi: Tässä käytetty verbi ei ole yashiv (tuoda takaisin), vaan shav (tulla takaisin). Kirjaimellisesti lause kuuluu: ”HERRA, sinun Jumalasi, palaa sinun kotiin palaavien karkotettujesi kanssa.”

    Samoin on tunnetussa jakeessa, Psalmi 126:1: ”Kun HERRA käänsi Siionin kohtalon, me olimme kuin unta näkevät.” Englanninkielestä suomennettuna: ”Kun HERRA toi takaisin Siionin karkotetut, me olimme kuin unta näkevät.” Hepreankielinen teksti kuuluu, englanniksi tulkittuna: ”In the return of the LORD with the return of Zion” eli  ”HERRAN palatessa Siionin palaavien kanssa.” Kun kansa palaa Siioniin, Pyhä Ainoa palaa heidän kanssaan! Ei ihme, että se tuntuu unelta!

    On myös kirjoitettu: ”Sillä HERRA on valinnut Siionin, sen hän on halunnut asuinpaikakseen” (Ps. 132:13). Joku voi väittää, että ”eipä näytä” siltä, että Herra asuisi Siionissa tai missään muuallakaan nykypäivän Israelissa. Mutta koska me olemme ihmisiä, meidän mielipiteemme ja näkemyksemme rajoittuvat siihen, mikä on silmin nähtävissä juuri nyt. Siksi meidän tulee luottaa Raamattuun, joka kertoo meille asioista, joita emme vielä näe ja jotka ovat vasta tulossa.

    Luoja tietää varsin hyvin, että kaupunki, jonka Hän on valinnut, ei täytä vielä pyhää kutsumustaan. Sen tähden Hän on kutsunut Häneen uskovia rukoilemaan sitä päivää, jopa ”nalkuttamaan” Hänelle siitä:

    ”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte HERRAA, älkää suoko itsellenne lepoa. Älkää suoko hänelle lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa” (Jes. 62:6-7).

    Tulee päivä, jolloin maailma ei enää aseta kyseenalaiseksi Israelin oikeutta olla olemassa eikä Jerusalemin pyhyyttä:

    ”HERRA ärjyy Siionista, antaa äänensä kuulua Jerusalemista. Taivaat ja maa järkkyvät, mutta HERRA on kansansa turva, Israelin lasten varustus. Te tulette tietämään, että minä olen HERRA, teidän Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä vuorellani. Jerusalem on oleva pyhä, eivätkä muukalaiset enää kulje sen läpi” (Jooel 3:16-17).

    Nyt on aika kaikkien Häneen uskovien ylistää ja kiittää Häntä siitä, mikä tuleva on, liittyä uudelleen maahansa koottuun Israelin kansaan heidän juhliessaan Hänen mahtavaa tekoaan, heidän kansansa kuolleista herättämistä:

    ”Kiittäkää HERRAA, sillä hän on hyvä ja hänen armonsa pysyy ikuisesti. Näin sanokoot HERRAN lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistajan kädestä ja koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä” (Ps. 107:1-3).

    Siunatkoon teitä Kaikkein Korkein Siionista ja Jerusalemista,

    Mordechai ben Yakov

  • Israelin itsenäisyyspäivä – 5783

    Israelin itsenäisyyspäivä – 5783

    Yksi meidän aikamme suurimpia ihmeitä on Israelin valtion uudelleen perustaminen 75 vuotta sitten. Luojan lupaus tuoda kansansa takaisin maanpaosta heidän muinaiseen kotimaahansa alkoi toteutua silmiemme edessä, ja joka vuosi siitä lähtien Israel juhlii tuota jatkuvaa ihmettä.

    Kaikilla maailman uskovilla – ei pelkästään Israelissa asuvilla ihmisillä – on aihetta kiittää Jumalaa kansakunnan olemassaolosta psalmin sanoin:”Kiittäkää HERRAA, sillä Hän on hyvä ja Hänen armonsa pysyy ikuisesti…Tämä on se päivä, jonka HERRA on tehnyt. Riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä!” (Ps. 118:1,24).

    Kaikki eivät ole iloisia siitä, että Israel on ilmestynyt uudestaan maailmankartalle. Esimerkiksi YK:n yleiskokous julistaa joka vuosi juutalaista valtiota vastaan tuomioita enemmän kuin maailman muita valtioita vastaan yhteensä. Jäsenvaltioiden suuri enemmistö hyväksyy tavallisesti nämä tuomiot ja vuosi vuodelta yleiskokouksen ”päätökset” kärjistyvät. Vuoden 2022 lopulla YK äänesti sen puolesta, että Israelin perustamista vuonna 1948 muistetaan suurena onnettomuutena (Nakba). Tämän seurauksena YK järjestää tänä vuonna 15. toukokuuta päämajassaan New Yorkissa tapahtuman, jossa tuetaan ja edistetään virallisesti ajatusta, että Israelin olemassaoloa ei olisi pitänyt koskaan sallia, ei minkään rajojen sisällä. Tämä hävytön ehdotus hyväksyttiin äänin 90 vastaan 30,  74 pidättyi (raukkamaisesti) äänestämästä tai äänesti tyhjää.

    Nähdessämme, kuinka vastustus kasvaa kasvamistaan, me tajuamme, kuinka ihmeellistä Israelin jatkuva menestyminen todellakin on. Kaiken maan HERRA on tehnyt tyhjiksi kansojen aikeet. Aivan niin kuin Hän vaikutti kuningas Koorekseen, että tämä julisti juutalaisten ensimmäisen maanpakolaisuuden päättyneeksi vuonna 538 eKr, Hän vaikutti, että  YK vuonna 1947 (vastoin kaikkia odotuksia) julisti juutalaisten toisen maanapakolaisuusajan päättyneeksi ja hyväksyi vuonna 1949 Israelin itsenäiseksi valtioksi. HERRA teki tyhjiksi Israelin vihollisten toistuvat yritykset uuden valtion tuhoamiseksi, ja vuonna 1967 Hän auttoi Israelia laajentamaan aluettaan – mitä Israelin puolustusvoimat ei ollut edes suunnitellut tekevänsä! Äkisti Juudean ja Samarian ydinalueet, koko Jerusalem ja Temppelivuori olivat jälleen juutalaisten hallussa.

    Silloin YK aloitti tuomitsemiskampanjansa Israelia vastaan, mennen jopa niin pitkälle, että se julisti, että Temppelivuorella ei ole mitään yhteyttä niihin juutalaisten temppeleihin, jotka seisoivat siellä vuosisatojen ajan ja antoivat paikalle nimen, joka sillä on tänäkin päivänä. 

    Mutta Luojan säädös on yhä voimassa ja maanpaossa ollut kansa palaa yhä maahansa. ”HERRA rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkotetut” (Ps. 147:2). ”HERRAN vapaiksi lunastamat palaavat, he tulevat Siioniin riemuhuudoin” (Jes. 51:11a).

    ”Kuivat luut” (Hes. 37), jotka olivat ”hukassa”, tuotiin takaisin heidän omaan maahansa ja vihollisten vastustuksesta huolimatta ne yhdistettiin ”luu luuhun” yhdeksi tunnistettavaksi kansaksi.  Maailman katsellessa ”henkäys/ tuuli/ Henki” (heprean sana ruach tarkoittaa kaikkia näitä kolmea) täyttää heitä vähitellen yhä syvemmällä ja täydellisemmällä elämällä.

    Joskus vaikuttaa siltä kuin Israelin hengellinen elämä horjuisi tai olisi joutumassa harhateille. Mutta Jumala vakuuttaa meille, että kun Hänen ihmeensä on kerran alkanut, sitä ei voi lopettaa. ”Syntyykö maa yhden päivän kivulla tai synnytetäänkö kansa yhdellä kertaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa.´Minäkö avaisin kohdun suun antamatta voimaa synnyttää´, sanoo HERRA, ´tai minäkö, joka annan voiman synnyttää, estäisin synnyttämästä´” (Jes. 66:8-9).

    Hesekielin näyssä Herra puhui, että Hän tuo kansansa heidän ”haudoistaan” Israeliin. Natsien kuolemanleirit olivat selvimpiä esimerkkejä, mutta Maanpaon ajalta löytyy salatumpiakin hautoja… noita mukavuuksien täyttämiä paikkoja, joissa juutalainen kansa on kadottanut kosketuksen Jumalaan, Lähteeseen, josta virtaa heidän elämänsä juutalaisina, eivätkä he edes tiedä kuolleensa. 

    Kuitenkin monet eri puolilla maailmaa asuvat juutalaiset, jotka eivät ole koskaan välittäneet juutalaisuudestaan, kertovat, että kun he käyvät Israelissa, jokin heidän sisimmässään ”herää”. Toiset valtaa välittömästi tänne kuulumisen, ”kotiinpaluun”, tuntu, vaikka he eivät ole koskaan käyneet Israelissa. Toiset alkavat ajatella Jumalaa ehkä ensimmäisen kerran elämässään.

    ”Minä kasvatan teihin jänteet ja lihan, peitän teidät nahalla ja annan teihin hengen. Niin teistä tulee eläviä ja te tulette tietämään, että minä olen HERRA” (Hes. 37:6).

    Niiden, jotka ovat omaksuneet korvausteologian, joka opettaa, että Jumala on hylännyt juutalaiset ja että kristityt ovat nyt ”Israel”, on erittäin vaikeaa selittää fyysisen Israelin uudelleen syntymistä. He eivät ole ottaneet huomioon Luojan juhlallista julistusta:

    ”Vain jos nämä luonnonlait häviävät minun edestäni, sanoo HERRA, lakkaavat myös Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun edessäni ainiaan… Vain jos voidaan mitata taivaat ylhäältä ja tutkia maan perustukset alhaalta, silloin myös minä hylkään koko Israelin jälkeläiset kaiken sen tähden mitä he ovat tehneet, sanoo HERRA” (Jer. 31:36-37).

    Israelin karkotus oli rangaistus synneistämme. Niin on kirjoitettu selkeästi Raamattuun. Mutta myös tämä vaihe on kirjoitettu sinne yhtä selkeästi.  Taivaan ja maan Luoja, joka hajotti kansansa sen tottelemattomuuden tähden ympäri maailmaa, on rakastava Isä, joka säälii koditonta kansaansa.

    Hän on myös lähettänyt kutsun niille omilleen, jotka ovat muista kansoista, tulla Hänen työtoverikseen tässä ennallistamisohjelmassa: ”Katso minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti. He tuovat sinun poikasi sylissään ja kantavat tyttäriäsi olallaan” (Jes. 49:22).

    Tämä lupaus on jo Toorassa, 5. Moos. 30:3: ”HERRA sinun Jumalasi tuo takaisin sinun karkotettusi” (englannista suomennettuna). Mutta hepreankielinen teksti on ihmeellisempi: Tässä käytetty verbi ei ole yashiv (tuoda takaisin), vaan shav (tulla takaisin). Kirjaimellisesti lause kuuluu: ”HERRA, sinun Jumalasi, palaa sinun kotiin palaavien karkotettujesi kanssa.”

    Samoin on tunnetussa jakeessa, Psalmi 126:1: ”Kun HERRA käänsi Siionin kohtalon, me olimme kuin unta näkevät.” Englanninkielestä suomennettuna: ”Kun HERRA toi takaisin Siionin karkotetut, me olimme kuin unta näkevät.” Hepreankielinen teksti kuuluu, englanniksi tulkittuna: ”In the return of the LORD with the return of Zion” eli  ”HERRAN palatessa Siionin palaavien kanssa.” Kun kansa palaa Siioniin, Pyhä Ainoa palaa heidän kanssaan! Ei ihme, että se tuntuu unelta!

    On myös kirjoitettu: ”Sillä HERRA on valinnut Siionin, sen hän on halunnut asuinpaikakseen” (Ps. 132:13). Joku voi väittää, että ”eipä näytä” siltä, että Herra asuisi Siionissa tai missään muuallakaan nykypäivän Israelissa. Mutta koska me olemme ihmisiä, meidän mielipiteemme ja näkemyksemme rajoittuvat siihen, mikä on silmin nähtävissä juuri nyt. Siksi meidän tulee luottaa Raamattuun, joka kertoo meille asioista, joita emme vielä näe ja jotka ovat vasta tulossa.

    Luoja tietää varsin hyvin, että kaupunki, jonka Hän on valinnut, ei täytä vielä pyhää kutsumustaan. Sen tähden Hän on kutsunut Häneen uskovia rukoilemaan sitä päivää, jopa ”nalkuttamaan” Hänelle siitä:

    ”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte HERRAA, älkää suoko itsellenne lepoa. Älkää suoko hänelle lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa” (Jes. 62:6-7).

    Tulee päivä, jolloin maailma ei enää aseta kyseenalaiseksi Israelin oikeutta olla olemassa eikä Jerusalemin pyhyyttä:

    ”HERRA ärjyy Siionista, antaa äänensä kuulua Jerusalemista. Taivaat ja maa järkkyvät, mutta HERRA on kansansa turva, Israelin lasten varustus. Te tulette tietämään, että minä olen HERRA, teidän Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä vuorellani. Jerusalem on oleva pyhä, eivätkä muukalaiset enää kulje sen läpi” (Jooel 3:16-17).

    Nyt on aika kaikkien Häneen uskovien ylistää ja kiittää Häntä siitä, mikä tuleva on, liittyä uudelleen maahansa koottuun Israelin kansaan heidän juhliessaan Hänen mahtavaa tekoaan, heidän kansansa kuolleista herättämistä:

    ”Kiittäkää HERRAA, sillä hän on hyvä ja hänen armonsa pysyy ikuisesti. Näin sanokoot HERRAN lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistajan kädestä ja koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä” (Ps. 107:1-3).

    Siunatkoon teitä Kaikkein Korkein Siionista ja Jerusalemista,

    Mordechai ben Yakov

  • Israelin itsenäisyyspäivä – 5783

    Israelin itsenäisyyspäivä – 5783

    Yksi meidän aikamme suurimpia ihmeitä on Israelin valtion uudelleen perustaminen 75 vuotta sitten. Luojan lupaus tuoda kansansa takaisin maanpaosta heidän muinaiseen kotimaahansa alkoi toteutua silmiemme edessä, ja joka vuosi siitä lähtien Israel juhlii tuota jatkuvaa ihmettä.

    Kaikilla maailman uskovilla – ei pelkästään Israelissa asuvilla ihmisillä – on aihetta kiittää Jumalaa kansakunnan olemassaolosta psalmin sanoin:”Kiittäkää HERRAA, sillä Hän on hyvä ja Hänen armonsa pysyy ikuisesti…Tämä on se päivä, jonka HERRA on tehnyt. Riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä!” (Ps. 118:1,24).

    Kaikki eivät ole iloisia siitä, että Israel on ilmestynyt uudestaan maailmankartalle. Esimerkiksi YK:n yleiskokous julistaa joka vuosi juutalaista valtiota vastaan tuomioita enemmän kuin maailman muita valtioita vastaan yhteensä. Jäsenvaltioiden suuri enemmistö hyväksyy tavallisesti nämä tuomiot ja vuosi vuodelta yleiskokouksen ”päätökset” kärjistyvät. Vuoden 2022 lopulla YK äänesti sen puolesta, että Israelin perustamista vuonna 1948 muistetaan suurena onnettomuutena (Nakba). Tämän seurauksena YK järjestää tänä vuonna 15. toukokuuta päämajassaan New Yorkissa tapahtuman, jossa tuetaan ja edistetään virallisesti ajatusta, että Israelin olemassaoloa ei olisi pitänyt koskaan sallia, ei minkään rajojen sisällä. Tämä hävytön ehdotus hyväksyttiin äänin 90 vastaan 30,  74 pidättyi (raukkamaisesti) äänestämästä tai äänesti tyhjää.

    Nähdessämme, kuinka vastustus kasvaa kasvamistaan, me tajuamme, kuinka ihmeellistä Israelin jatkuva menestyminen todellakin on. Kaiken maan HERRA on tehnyt tyhjiksi kansojen aikeet. Aivan niin kuin Hän vaikutti kuningas Koorekseen, että tämä julisti juutalaisten ensimmäisen maanpakolaisuuden päättyneeksi vuonna 538 eKr, Hän vaikutti, että  YK vuonna 1947 (vastoin kaikkia odotuksia) julisti juutalaisten toisen maanapakolaisuusajan päättyneeksi ja hyväksyi vuonna 1949 Israelin itsenäiseksi valtioksi. HERRA teki tyhjiksi Israelin vihollisten toistuvat yritykset uuden valtion tuhoamiseksi, ja vuonna 1967 Hän auttoi Israelia laajentamaan aluettaan – mitä Israelin puolustusvoimat ei ollut edes suunnitellut tekevänsä! Äkisti Juudean ja Samarian ydinalueet, koko Jerusalem ja Temppelivuori olivat jälleen juutalaisten hallussa.

    Silloin YK aloitti tuomitsemiskampanjansa Israelia vastaan, mennen jopa niin pitkälle, että se julisti, että Temppelivuorella ei ole mitään yhteyttä niihin juutalaisten temppeleihin, jotka seisoivat siellä vuosisatojen ajan ja antoivat paikalle nimen, joka sillä on tänäkin päivänä. 

    Mutta Luojan säädös on yhä voimassa ja maanpaossa ollut kansa palaa yhä maahansa. ”HERRA rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkotetut” (Ps. 147:2). ”HERRAN vapaiksi lunastamat palaavat, he tulevat Siioniin riemuhuudoin” (Jes. 51:11a).

    ”Kuivat luut” (Hes. 37), jotka olivat ”hukassa”, tuotiin takaisin heidän omaan maahansa ja vihollisten vastustuksesta huolimatta ne yhdistettiin ”luu luuhun” yhdeksi tunnistettavaksi kansaksi.  Maailman katsellessa ”henkäys/ tuuli/ Henki” (heprean sana ruach tarkoittaa kaikkia näitä kolmea) täyttää heitä vähitellen yhä syvemmällä ja täydellisemmällä elämällä.

    Joskus vaikuttaa siltä kuin Israelin hengellinen elämä horjuisi tai olisi joutumassa harhateille. Mutta Jumala vakuuttaa meille, että kun Hänen ihmeensä on kerran alkanut, sitä ei voi lopettaa. ”Syntyykö maa yhden päivän kivulla tai synnytetäänkö kansa yhdellä kertaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa.´Minäkö avaisin kohdun suun antamatta voimaa synnyttää´, sanoo HERRA, ´tai minäkö, joka annan voiman synnyttää, estäisin synnyttämästä´” (Jes. 66:8-9).

    Hesekielin näyssä Herra puhui, että Hän tuo kansansa heidän ”haudoistaan” Israeliin. Natsien kuolemanleirit olivat selvimpiä esimerkkejä, mutta Maanpaon ajalta löytyy salatumpiakin hautoja… noita mukavuuksien täyttämiä paikkoja, joissa juutalainen kansa on kadottanut kosketuksen Jumalaan, Lähteeseen, josta virtaa heidän elämänsä juutalaisina, eivätkä he edes tiedä kuolleensa. 

    Kuitenkin monet eri puolilla maailmaa asuvat juutalaiset, jotka eivät ole koskaan välittäneet juutalaisuudestaan, kertovat, että kun he käyvät Israelissa, jokin heidän sisimmässään ”herää”. Toiset valtaa välittömästi tänne kuulumisen, ”kotiinpaluun”, tuntu, vaikka he eivät ole koskaan käyneet Israelissa. Toiset alkavat ajatella Jumalaa ehkä ensimmäisen kerran elämässään.

    ”Minä kasvatan teihin jänteet ja lihan, peitän teidät nahalla ja annan teihin hengen. Niin teistä tulee eläviä ja te tulette tietämään, että minä olen HERRA” (Hes. 37:6).

    Niiden, jotka ovat omaksuneet korvausteologian, joka opettaa, että Jumala on hylännyt juutalaiset ja että kristityt ovat nyt ”Israel”, on erittäin vaikeaa selittää fyysisen Israelin uudelleen syntymistä. He eivät ole ottaneet huomioon Luojan juhlallista julistusta:

    ”Vain jos nämä luonnonlait häviävät minun edestäni, sanoo HERRA, lakkaavat myös Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun edessäni ainiaan… Vain jos voidaan mitata taivaat ylhäältä ja tutkia maan perustukset alhaalta, silloin myös minä hylkään koko Israelin jälkeläiset kaiken sen tähden mitä he ovat tehneet, sanoo HERRA” (Jer. 31:36-37).

    Israelin karkotus oli rangaistus synneistämme. Niin on kirjoitettu selkeästi Raamattuun. Mutta myös tämä vaihe on kirjoitettu sinne yhtä selkeästi.  Taivaan ja maan Luoja, joka hajotti kansansa sen tottelemattomuuden tähden ympäri maailmaa, on rakastava Isä, joka säälii koditonta kansaansa.

    Hän on myös lähettänyt kutsun niille omilleen, jotka ovat muista kansoista, tulla Hänen työtoverikseen tässä ennallistamisohjelmassa: ”Katso minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti. He tuovat sinun poikasi sylissään ja kantavat tyttäriäsi olallaan” (Jes. 49:22).

    Tämä lupaus on jo Toorassa, 5. Moos. 30:3: ”HERRA sinun Jumalasi tuo takaisin sinun karkotettusi” (englannista suomennettuna). Mutta hepreankielinen teksti on ihmeellisempi: Tässä käytetty verbi ei ole yashiv (tuoda takaisin), vaan shav (tulla takaisin). Kirjaimellisesti lause kuuluu: ”HERRA, sinun Jumalasi, palaa sinun kotiin palaavien karkotettujesi kanssa.”

    Samoin on tunnetussa jakeessa, Psalmi 126:1: ”Kun HERRA käänsi Siionin kohtalon, me olimme kuin unta näkevät.” Englanninkielestä suomennettuna: ”Kun HERRA toi takaisin Siionin karkotetut, me olimme kuin unta näkevät.” Hepreankielinen teksti kuuluu, englanniksi tulkittuna: ”In the return of the LORD with the return of Zion” eli  ”HERRAN palatessa Siionin palaavien kanssa.” Kun kansa palaa Siioniin, Pyhä Ainoa palaa heidän kanssaan! Ei ihme, että se tuntuu unelta!

    On myös kirjoitettu: ”Sillä HERRA on valinnut Siionin, sen hän on halunnut asuinpaikakseen” (Ps. 132:13). Joku voi väittää, että ”eipä näytä” siltä, että Herra asuisi Siionissa tai missään muuallakaan nykypäivän Israelissa. Mutta koska me olemme ihmisiä, meidän mielipiteemme ja näkemyksemme rajoittuvat siihen, mikä on silmin nähtävissä juuri nyt. Siksi meidän tulee luottaa Raamattuun, joka kertoo meille asioista, joita emme vielä näe ja jotka ovat vasta tulossa.

    Luoja tietää varsin hyvin, että kaupunki, jonka Hän on valinnut, ei täytä vielä pyhää kutsumustaan. Sen tähden Hän on kutsunut Häneen uskovia rukoilemaan sitä päivää, jopa ”nalkuttamaan” Hänelle siitä:

    ”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte HERRAA, älkää suoko itsellenne lepoa. Älkää suoko hänelle lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa” (Jes. 62:6-7).

    Tulee päivä, jolloin maailma ei enää aseta kyseenalaiseksi Israelin oikeutta olla olemassa eikä Jerusalemin pyhyyttä:

    ”HERRA ärjyy Siionista, antaa äänensä kuulua Jerusalemista. Taivaat ja maa järkkyvät, mutta HERRA on kansansa turva, Israelin lasten varustus. Te tulette tietämään, että minä olen HERRA, teidän Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä vuorellani. Jerusalem on oleva pyhä, eivätkä muukalaiset enää kulje sen läpi” (Jooel 3:16-17).

    Nyt on aika kaikkien Häneen uskovien ylistää ja kiittää Häntä siitä, mikä tuleva on, liittyä uudelleen maahansa koottuun Israelin kansaan heidän juhliessaan Hänen mahtavaa tekoaan, heidän kansansa kuolleista herättämistä:

    ”Kiittäkää HERRAA, sillä hän on hyvä ja hänen armonsa pysyy ikuisesti. Näin sanokoot HERRAN lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistajan kädestä ja koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä” (Ps. 107:1-3).

    Siunatkoon teitä Kaikkein Korkein Siionista ja Jerusalemista,

    Mordechai ben Yakov

  • Israel Independence Day – 5783

    Israel Independence Day – 5783

    One of the greatest miracles of our time is the re-establishment of the State of Israel 75 years ago. The promise of the Creator to bring His people back from exile to their ancient homeland began to materialize before our eyes, and each year Israel celebrates that ongoing marvel.

    There’s good reason for every believer in the world – not just the people living in Israel – to thank GOD for the nation’s existence, with the song: “Give thanks to the LORD, for He is good; for His mercy is everlasting.… This is the day which the LORD has made; let’s rejoice and be glad in it.” (Ps. 118:1, 24)

    But not everyone is glad about Israel’s reappearance in the world. The UN General Assembly, for example, publishes more condemnations against the Jewish state each year than against the rest of the world combined. These are usually approved by a large majority of member-nations, and with every passing year the “resolutions” become more extreme. At the end of 2022, the UN voted to remember Israel’s establishment in 1948 as a disaster (“Nakba”). As a result, this year on May 15, the UN will hold an event at their New York headquarters to officially promote the idea that Israel should never have been permitted to exist – within any borders. This outrageous proposal was adopted by a vote of 90 to 30, with 74 (cowardly) abstentions and no-votes.

    Watching this growing opposition, we realize how miraculous Israel’s ongoing success really is. The LORD of all the earth has simply overruled the nations. Just as He moved King Cyrus to declare the end of the first Jewish exile in 538 BCE, He moved the UN in 1947 (against all odds) to declare an end to the second Jewish exile, and again in 1949 to accept Israel as a sovereign nation. He frustrated repeated attempts by Israel’s enemies to destroy the new state, and in 1967 He caused Israel to widen its territory – something that the IDF wasn’t even planning to do! Suddenly, the Biblical heartland of Judea and Samaria, all of Jerusalem, and the Temple Mount, were in Jewish hands again.

    That was when the UN began its onslaught of condemnations against Israel, even to the point of ridiculously denying that the Temple Mount has any connection to the Jewish Temples that stood there for centuries and gave it that name.

    But the Creator’s decree still stands, and the exiled people are still returning. “The LORD builds up Jerusalem, He gathers the outcasts of Israel.” (Ps. 147:2) “And the redeemed of the LORD will return
    and come to Zion with joyful shouting,” (Isa. 51:11)

    The “dry bones” (Ezek. 37) who were “completely cut off” were brought back to their own land, and despite opposition from their enemies, they were put back together “bone to its bone” as one recognizable people. While the world watches, the “breath / wind / Spirit” (the Hebrew word ruach means all three) is gradually filling them with a deeper and fuller life.

    Sometimes it seems that Israel’s spiritual life is faltering or going astray. But GOD assures us that once His miracle has begun, it cannot be stopped. “Can a nation be given birth all at once? As soon as Zion was in labor, she also delivered her sons. ‘Shall I bring to the point of birth but not give delivery?’ says the LORD. ‘Or shall I who gives delivery shut the womb?’ says your GOD.” (Isa. 66:8-9)

    In Ezekiel’s vision, the LORD spoke of bringing His people out of their “graves” to Israel. The Nazi death camps were the most obvious examples, but more subtle graves exist in the Exile… comfortable places where the Jewish people have lost touch with GOD, the Source of their life as Jews, and they don’t even know that they’ve died.

    However, many Jewish people around the world, who never cared about their identity, report that when they visit Israel something “wakes up” inside them. Some feel an immediate sense of belonging, of “coming home”, even though they’ve never been here before. Others begin to think about GOD, perhaps for the first time in their lives.

    “And I will attach tendons to you, make flesh grow back on you, cover you with skin, and put breath [or, spirit] in you so that you may come to life; and you will know that I am the LORD.” (Ezek. 37:6)

    People who embrace Replacement Theology, which teaches that GOD has abandoned the Jewish people and the Christians are now “Israel”, have great difficulty explaining the rebirth of physical Israel. They have failed to consider the Creator’s solemn declaration:

    “If this fixed order [of the sun and moon] departs from Me, then the descendants of Israel also will cease to be a nation before Me forever… If the heavens above can be measured and the foundations of the earth searched out below, then I will also reject all the descendants of Israel
    for everything that they have done.” (Jer. 31:36-37)

    Israel’s exile was punishment for our sins; it’s written clearly in the Scriptures. But this stage of restoration is written just as clearly. The Maker of Heaven and Earth, who scattered His people for disobedience, is a loving Father who takes pity on His homeless people.

    Moreover, He has sent out a call to His people who belong to the nations, to partner with Him in this restoration program: “Behold, I will lift up My hand to the nations and set up My flag to the peoples; and they will bring your sons [Zion] in their arms, and your daughters will be carried on their shoulders.” (Isa. 49:22)

    The promise goes all the way back to the Torah: “The LORD your GOD will restore your captivity…” (Deut. 30:3). But the Hebrew text says something even more amazing: The verb here is not yashiv (“bring back”) but shav (“come back”) – literally, “the LORD your GOD will return with your returning captives.”

    The same thing appears in the famous verse, “When the LORD brought back the captives of Zion, we were like those who dream.” (Ps. 126) In Hebrew it reads: “In the return of the LORD with the return of Zion….” When the people come back to Zion, the Holy One comes back with them. No wonder it feels like a dream!

    It is also written: “The LORD has chosen Zion; He has desired it as His dwelling place.” (Ps. 132:13) Some would argue that it doesn’t “look like” the LORD is dwelling in Zion, or anywhere in modern Israel. But as human beings, our view is limited to what’s visible in the present. This is why we need to rely on the Scriptures, which tell us of unseen things and things yet to come.

    The Creator is well aware that His chosen city is not yet fulfilling its holy calling. That’s why He has called for His believers to pray for that day – and even to “nag” Him about it:

    “On your walls, Jerusalem, I have appointed watchmen. All day and all night they will never keep silent. You who profess the LORD, take no rest for yourselves, and give Him no rest, until He establishes and makes Jerusalem an object of praise on the earth.” (Isa. 62:6-7)

    Someday the world will no longer question the legitimacy of Israel or the holiness of Jerusalem:

    “The LORD roars from Zion and utters His voice from Jerusalem, and the heavens and the earth quake! But the LORD is a refuge for His people, and a stronghold for the sons of Israel. Then you will know that I am the LORD your GOD, dwelling on Zion, My holy mountain. So Jerusalem will be holy, and strangers will no longer pass through it.” (Joel 3:16-17)

    Now is the time for all His believers to praise Him for what is to come, to join with the regathered people of Israel as they celebrate His mighty work of resurrecting their nation:

    “Give thanks to the LORD, for He is good, for His mercy is everlasting. The redeemed of the LORD shall say so, those whom He has redeemed from the hand of the enemy and gathered from the lands, from the east and from the west, from the north and from the south.” (Ps. 107:1-3)

    Be blessed by the Most High, from Zion and Jerusalem,

    Mordechai ben Yakov