Category: Suomi-s

Tilannekuva Israelin tämänhetkisestä tilanteesta:

Sotaa käydään nyt monella rintamalla. Gazassa sota jatkuu rakettitulituksena siirtokuntiin. Israelin armeija vastaa tulituksella kohti terroristijoukkoja ja heidän leirejään. Tämä ei ole helppoa, koska nämä leirit ja tukikohdat sijaitsevat asuinrakennusten välissä ja talojen alla olevissa tunneleissa.

Juudeassa ja Samariassa Hamasin joukot hyökkäsivät siviilien siirtokuntia ja myös sotilaita vastaan.

Libanonin rajalla raketteja ja tykistötulta ammutaan Israelin puolella olevia asutuksia kohti koko rajan pituudelta kaiken päivää. Noin 79 kilometrin mittaisen rajan läheisyydessä on runsaasti pieniä ja keskikokoisia siirtokuntia.

Syyrian rajalla valmistaudutaan taisteluihin koko rajan pituudelta, ja hyökkäyksen oletetaan alkavan Syyrian puolelta. Israelin osalta tämä vaatii puolustusjärjestelyä sekä sotilailta että siirtokunnilta.

Iranille kuuluvat joukot uhkaavat ampua raketteja Jemenin puolelta.

Irakin hallitus tekee läheistä yhteistyötä Iranin kanssa. Tästä suunnasta on olemassa sotilaiden lähettämisen ja ohjusten ampumisen uhka.

Israelin kaupungeissa kansalaiset ovat alkaneet järjestäytyä voidakseen puolustaa siirtokuntia siinä tapauksessa, että jotkut maan nykyisistä asukkaista hyökkäisivät juutalaisia vastaan (tällaista on sattunut aiemmin, eivätkä nämä tapaukset ole kovinkaan kaukana menneisyydessä).

Israelin kansa taistelee olemassaolonsa puolesta. Tämä sota kestää todennäköisesti pitkän aikaa ja odotettavissa on melkoisesti uhreja.

Tämä sota on jatkoa vuoden 1948 sodalle. 75 vuoden aikana on ollut useita sotia, mutta tällä kertaa tilanne on erilainen. Tällä kertaa vihollinen yrittää tuhota Israelin kansan kokonaan.

Samalla Israelin kansa on kuitenkin yhdistynyt. Me emme luovuta. Emme luovuta, koska Israelin Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on kanssamme ja keskellämme.

Kaikille niille uskoville, jotka rakastavat Israelin Jumalaa, Hänen suunnitelmaansa ja Israelin kansaa: tällä kertaa myös teitä koetellaan. Joudumme usein koettelemuksiin, joissa uskomme vahvuutta koetellaan. Tällä tavoin uskomme voi vahvistua. Uskovat sisaret ja veljet kaikkialla maailmassa ovat suorastaan velvollisia rukoilemaan Israelin kansan puolesta. Ne, jotka kykenevät ojentamaan auttavan kätensä ja vaikuttamaan asioihin, saavat olla osa jumalallista suunnitelmaa ja toimia Israelin Jumalan kumppaneina vihollista vastaan. Meidän on aina muistettava, että tämä sota ei ole yksin Israelia vastaan, vaan myös itseään Israelin Jumalaa vastaan, kuten on kirjoitettu (Psalmi 83:1-5). 

Tule ja liity meihin! Ryhdymme toimittamaan ja jakamaan rohkaisukirjeitänne, kuten kirjoitin aiemmissa päivityksissä. Olkoon Korkeimman siunaus teidän yllänne, perheidenne yllä ja seurakuntienne yllä.

Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista

Veljenne uskossa

Mordechai ben Yaakov.

Rakkaat ystäväni, tämän myrskyävän sodan aikana on uskovia, jotka sen sijaan että rohkaisisivat Israelia, tuomitsevat ja jopa syyttävät Israelia.

Siksi muutama sana valottamaan tilannetta Raamatun mukaan.

Israelin kansakunta ei ole maailman vanhurskain, eikä kansakunnista paras, mutta ei se ole huonoinkaan (Jes. 43:21). Israelin kansa on vain kansa, jonka Luoja valmisti itselleen.

Luojan ja Israelin välinen suhde on isän suhde lapsiinsa. Isä kurittaa, hän rankaisee ja hän tekee sen kaiken rakkaudesta. Mutta Hän pitää lupauksensa ja palauttaa kansansa heidän maahansa ja vartioitsee heitä niin kuin kotka vartioi poikasiaan (5. Moos. 32:11). Näemme tämän kaikissa Israelin käymissä sodissa.

Yleinen vaikutelma näyttää olevan, että tämä juutalaisten ja arabien välinen sota on kuin Euroopassa Venäjän ja Ukrainan välillä käytävä sota, tai kuin eri sodat maailman eri kolkissa.

Tämä on erilainen sota! Vihollinen taistelee Israelin Jumalaa vastaan, sitä suunnitelmaa vastaan, joka Jumalalla on Israelille, ja Raamattua vastaan (Ps. 83:1-5). Vihollinen haluaa tuhota Israelin kansan ja ottaa heidän maansa.

Sallikaa minun kertoa muuan henkilökohtainen tapaus. Vuosi sitten kysyin eräältä ystävältäni, joka on kirkon pappi amerikkalaisessa kaupungissa, mitä hän haluaisi Israelista syntymäpäivälahjaksi. Hän pyysi juutalaisen rukouskirjan (sidur). Hän tahtoi oppia ymmärtämään syvällisesti juutalaisia rukouksia ja niiden perusteita. Aika ajoin hän kysyi minulta sähköpostitse milloin yhdestä milloin toisesta rukouksesta, ja mihin ne perustuivat.

Kolme päivää sitten hän lähetti minulle suurenmoisen ja rohkaisevan sähköpostin, ja olen päättänyt jakaa sen teidän kaikkien kanssa:

Sukkot-juhlan viimeisenä päivänä on tapana, että Israelin kansa alkaa rukoilla sadetta. (On tunnettua, että Israelissa ei tapahdu mitään ilman rukousta.)

Rukous kuuluu näin ( se kaikuu tuhansien vuosien takaa):

”…Hän panee tuulen palaamaan ja puhaltamaan ja sateen lankeamaan päällemme…”

Tässä rukouksessa on kaksi sanaa, joilla on kaksi eri merkitystä. ”Ruach” on sekä ”tuuli” että ”HENKI”, ja ”geshem” on sekä ”sade” että ”aineelliset siunaukset”.

Ja huomatkaa, kuinka tässä samassa rukouksessa, varsinkin noina vaikeina ja kauheina päivinä, nämä kaksi sanaa vaihtuvat seuraavasti:

”Hän panee Hengen palaamaan ja puhaltamaan ja siunaukset lankeamaan yllemme.”

Näinä päivinä, jolloin meitä vastaan hyökätään sekä etelästä että pohjoisesta, kun pahan voimat hyökkäävät monia kansalaisiamme vastaan, vanhuksia, lapsia ja sotilaita vastaan.

Ajoittain tulitukset ja hälytykset keskeyttävät normaalin elämän ja kaikkien on mentävä etsimään suojaa.

Lopuksi rohkaisevampia uutisia:

Tänään (torstaina 19.10.23) Yhdysvalloista saapui 22 uutta maahanmuuttajaa. He saapuivat sodasta huolimatta. Heillä oli mahdollisuus lykätä Israeliin saapumistaan, mutta he halusivat tulla, ja kaiken lisäksi he haluavat olla avuksi tässä sotatilanteessa.  Toivotamme heidät lämpimästi tervetulleiksi. Jumala siunatkoon heitä ja varjelkoon taivaallinen Isämme heitä.

Monet ystävämme eri puolilta maailmaa lähettävät meille ihania, kannustavia sähköposteja, ja melkein kaikki kysyvät: ”Kuinka me voimme auttaa teitä?” Monet rakkaat ystävät ja veljet tekevät lahjoituksia ja tahtovat olla mukana auttamisen Pyhässä Työssä.

Niin kuin kerroimme edellisessä tilannekatsauksessa, aiomme julkaista joitain näistä teidän lähettämistänne kannustuskirjeistä.

Me täällä Sabrassa rukoilemme, että Israelin Jumala siunaa teitä jokaista. Täyttäköön Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala lupauksensa teille kaikille teille rohkaisuksi ja YKSEYDEN etsimiseksi (1. Moos. 12:3).

Kaikkein Korkeimman siunaukset olkoot teidän, teidän perheenne ja seurakuntanne yllä.

Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista

Veljenne uskossa,

Mordechai ben Yaakov

Juudeassa ja Samariassa tilanne on hyvin jännittynyt. Terroristit ja palestiinalaiset siviilit ovat tehneet useita siirtokuntiin ja siviileihin kohdistuneita sabotointi-, murha- ja vahingontekoiskuja.

Terroristit valmistavat moskeijoita laukaisualustoiksi vahingoittaakseen siviilejä ja sotilaita Juudeassa ja Samariassa.

Viime yönä, Jeninin kaupungissa, terroristit valmistautuivat moskeijassa hyökkäykseen, mutta juuri ennen kuin he lähtivät moskeijasta, israelilainen hävittäjäkone iski ryhmään.

Terroristeja etsitään yhä Gazan kaistaleen lähellä olevien siirtokuntien alueilta, ja tänään saatiin kiinni yksi terroristi, joka oli tunkeutunut maahan ensimmäisenä sapattina. Elävinä kiinni otettujen terroristien käsistä löysimme karttoja Tel Aviviin, Jerusalemiin ja ympäröiviin siirtokuntiin sekä sotilastukikohtiin. Heidän tarkoituksenaan oli vallata, taistella ja murhata. Aamulla ilmoitettiin uutinen, että 4-vuotias tyttö oli viety vangiksi Gazaan sen jälkeen kun he olivat ensin surmanneet hänen vanhempansa.

Israelin kaupungeissa on järjestetty kansalaisryhmiä suojelemaan kaupunkeja niiltä paikallisilta Israelin arabeilta, jotka ovat Hamasin, Hizbollahin ja paikallisen arabijohtajiston vaikutuksen alaisia.

Libanonin rajalla pohjoisessa ammuskelu ja taistelu on lisääntymässä. Kansalaisia siirretään enenevässä määrin turvaan pois raja-alueilta. Kaupoista puuttuu joitain tuotteita ja jotkut kaupat on suljettu.

Kuulemme jatkuvasti lisää kertomuksia niiden kansalaisten ja sotilaitten sankarillisista teoista, jotka ovat heitä, jotka omalla ruumiillaan ja verellään estivät paljon suuremman katastrofin tuona sapattina (7.10.23).

Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja muuallakin esiintyy yhä enemmän antisemitismiä ja murhatekoja.

Armeija on nyt valmis menemään Gazaan.

”Kuuntele tarkoin huutoani, sillä minä olen joutunut suureen kurjuuteen. Pelasta minut vainoojieni käsistä, sillä he ovat minua vahvempia” (Ps. 142:6).

Rukoilkaa Israelin puolesta, rukoilkaa Sabran puolesta

Mordechai ben Yaakov

Näinä päivinä meitä vastaan  hyökätään niin etelästä, Gazasta, kuin pohjoisesta, Libanonin ja Syyrian rajalta.

Israelilaiset ovat nyt silmätysten raakojen vihollisten kanssa, joilta eivät ole turvassa vauvat, lapset, vanhukset eivätkä sotilaatkaan.

Ajatelkaa, millaisessa jatkuvan epävarmuuden tilassa kansalaisemme joutuvat elämään joka päivä. Heidän on juostava pommisuojaan aina hälytyksen kuullessaan.

Fyysiset ja henkiset vammat ja kuolematkin ovat jokapäiväisiä.

Teurastettujen israelilaisten ruumiita on yhä tunnistamatta, yhä on perheitä, jotka eivät tiedä rakkaintensa kohtaloa. Kärsiviä ja tietoa odottavia perheitä on lähestyttävä varoen.

Tänään, 18.10.23, sotilaat löysivät yhdestä monista palaneista ja tuhotuista taloista nuoren äidin ja 5-vuotiaan lapsen. Heidät oli teurastettu ja poltettu talon ullakolla. Juutalaisena tämä tuo minulle mieleen Anna Frankin tarinan.  Joka päivä paljastuu lisää kauheuksia.

Yhdysvaltojen presidentti vieraili tänään (18.10.23) Israelissa. Hän tapasi surmattujen omaisia, maan johtoa ja armeijan upseereita. Vierailunsa lopussa hän sanoi omalle kansalleen, Israelin kansalle ja koko maailmalle, että se mitä hän näki, oli Holokausti, ja että Hamas on pahempi kuin Isis.

Inhottava ja julma vihollinen, joka esiintyy omissa silmissään ”sankarina”, tekee kaiken voitavansa kylvääkseen epätoivoa Israelin kansaan kauhistuttavilla videoillaan. He tietävät, miten pettää Länttä kertomalla valheita heidän omasta kärsimyksestään.

Yksi näiden terroristien kertoma valhe oli: ”Sionistivihollinen pommitti sairaalan ja viisisataa siviiliä kuoli.” Kuten aina, Israel tarkisti tiedot ja tutki asiaa ja löysi todisteet, jotka osoittavat että terroristien levittämä tieto oli valheellista propagandaa. Tulokset osoittivat, että terroristit yrittivät laukaista raketin Israelia kohti sairaalan vieressä olevalta alueelta, mutta raketti räjähtikin siellä ja osui sairaalaan.

Kun me keskitymme taisteluihin Gazan alueella, sota on ovella myös pohjoisessa, jossa käydään jo taisteluja, ja raja-alueilla asuvia kansalaisia evakuoidaan. Kaikille on nyt selvää, että Libanonissa oleva Hizbollah-terroristijärjestö on vielä pahempi ja julmempi kuin Hamas. Heillä on runsaasti kokemusta julmuuksien tekemisestä Syyrian sisällissodassa. Olemme nähneet, miten he toimivat siellä siviilien keskuudessa.

Me, Siionissa asuva juutalainen kansa, olemme tottuneet taistelemaan yksin, ilman kenenkään apua, mutta kanssamme ja keskellämme on Taivaallinen Isämme. Hän on meidän kanssamme, ja Hän on luvannut: ”HERRA, teidän Jumalanne, kulkee teidän edellänne. Hän itse taistelee teidän puolestanne…” (5. Moos. 1:30). Israelin Jumala on Hän, joka loi taivaan ja maan ja joka hallitsee koko maailmaa. Hän auttaa, Hän ei lepää eikä vaikene… Hän ei torku eikä nuku, Hän, joka Israelia varjelee…

Luoja Jumala koettelee maailman kansoja ja etenkin uskovia, jotka rakastavat Häntä ja ovat mukana Hänen suunnitelmassaan, jotka seisovat Hänen kanssaan Israelin kansan puolella selvällä ja näkyvällä tavalla, jotka rukoilevat Israelin puolesta, jotka ojentavat kätensä ja auttavat. Tämä on se hetki, jolloin jokaisen uskovan tulisi tutkia, mitä kukin voi tehdä Israelin kansan hyväksi juuri sillä paikalla missä he ovat, maassaan ja kaupungissaan. Siten toteutuu Jumalan pyyntö, siten toteutuu Jumalan käsky: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani…” (Jes. 40:1).

Rakkaat ystäväni, olemme päättäneet jakaa joitakin rohkaisukirjeistämme juutalaisille täällä Israelissa, (ei opetus- eikä tuomionjulistuksen kirjeitä, vaan rohkaisevia, sillä sanavalinta on tärkeä).

Rukoilettehan Israelin kansan puolesta ja Sabran puolesta!

Muistakaamme kaikki sanoa heprean kielellä: ”AM ISRAEL HAI, OD AVINU HAI”. Israelin kansa elää, yhä elää meidän Isämme!

Lukekaamme kaikki yhdessä Psalmi 100:

            ”Kiitospsalmi. Kohottakaa riemuhuuto HERRALLE, kaikki maa!

            Palvelkaa HERRAA iloiten. Tulkaa hänen kasvojensa eteen riemuiten.

            Tietäkää, että HERRA on Jumala. Hän on meidät tehnyt,

            ja hänen me olemme,  hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.

            Tulkaa hänen portteihinsa kiittäen, hänen esipihoihinsa ylistäen.

            Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään, sillä HERRA on hyvä,

            Hänen armonsa pysyy ikuisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.”

Kaikkein Korkeimman siunaus olkoon teidän, perheenne ja seurakuntanne yllä.

Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista. Veljenne uskossa, Mordechai ben Yaakov

Shalom, rakkaat Sabran ystävät.

Ennen kuin aloitin tämän tilannekatsauksen kirjoittamisen, kuulin siinä miettiessäni radiosta, että klo 12.30 pidettäisiin hautajaiset eräälle yksinäiselle sotilaalle, joka sai surmansa tällä viikolla. Tämän sotilaan hautajaisiin ei ollut tulossa ketään. Armeijasta soitettiin ja kysyttiin, voisinko tulla hautajaisiin esittämään viimeisen tervehdykseni tälle sotilaalle. Mutta koska hautajaiset pidettiin kaukana sieltä, missä minä olen, en ikävä kyllä voinut osallistua. Jälkeenpäin kuulin, että monet olivat tahtoneet osallistua hautajaisiin, vaikka eivät tunteneet sotilasta, ja vaikka yli 50 hengen kokoontumiset on kielletty, paikalla oli yli 1000 ihmistä. On koskettavaa nähdä tätä yhteyttä näinä vaikeina aikoina Israelissa.

(Tällaisina odottamattomina aikoina tarvitsemme pattereilla toimivia transistoriradioita saadaksemme tietoja siitä, mitä rintamilla tapahtuu, mutta saamme myös joskus ohjeita armeijalta ja poliisilta, ohjeita siitä, mitä tulee tehdä tiettyinä hetkinä ja kuinka käyttäytyä.)

Sain tänään soiton eräältä armeijan upseerilta. Hän pyysi minua tutkimaan mahdollisuuksia lahjoitusten saamiseksi:

1. Haavoittuneiden hoitoon (haavoittuneiden määrä on erityisen korkea) tarvitaan kiireesti hoitotarvikkeita ja lääkkeitä. Armeija tarvitsee lahjoituksia, jotka käytetään tähän tarkoitukseen.

2. Haavoittuneiden perheiden hyväksi, jotta heidän olisi helpompi pitää huolta rakkaistaan.

Jos jotkut teistä haluavat tehdä lahjoituksen, voitte tehdä sen pankkitilimme kautta

1. suomalainen pankkitili: Saaja Chazon Sabra ry,

   tili FI59 529 00220 86 0066   (Rahankeräyslupa RA/2023/636)

 tai

2. PayPalin kautta: löydätte tiedot nettisivuiltamme

     www.sabraholyland.org 

Me kaikki tiedämme, mitä Kirjoituksissa sanotaan: ”Jokainen tuokoon lahjansa sen siunauksen mukaan, jonka HERRA, sinun Jumalasi, on hänelle antanut” (5. Moos. 16:17).

Ja muistattehan sanonnan: antaessasi saat enemmän kuin olet jo saanut.

Kaikkein Korkeimman siunaukset olkoot sinun, perheesi ja seurakuntasi yllä.

Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista.

Veljenne uskossa, Mordechai ben Yakov

Rakkaus näkyy teoissa niin kuin usko näkyy teoissa.

Israelin valtio on nyt valmistautumassa vaikeaan sotaan, ja näyttää selvältä, että siitä tulee sota, jota käydään monella rintamalla.

Kaikkien Israelin Jumalaa rakastavien tulisi nyt yhdessä paitsi rukoilla Israelin kansan puolesta, myös osoittaa rakkauttaan käytännön teoissa.

Me Sabra-järjestössä, jotka toimimme Israelissa kaikkien Israelia rakastavien ja Sabraa tukevien sanansaattajina, olemme aloittaneet työmme tehdäksemme oman osuutemme sotaisessa tilanteessa, johon olemme joutuneet tahtomattamme. 

Aloitimme valmistelut sunnuntaina, heti sapatin järkytyksen jälkeen. Me (kaikki vapaaehtoisemme) valmistauduimme ottamaan vastaan pohjoisilta ja keskisiltä alueilta saapuvia kansalaisia, jotka lähtivät kodeistaan.

Eilen (11.10.) kävimme Ashkelonin ja Asdodin alueilla saadaksemme kuvan siitä, mitä siellä tarvitaan ja aloittaaksemme avun jakamisen (shampoota, saippuaa, vessapaperia ja makeisia sotilaille).

Paluumatkalla poliisi ja armeija pysäyttivät meidät. Tiellä oli pysähdyksissä tusinan verran muita autoja rakettitulituksen takia. Hälytystilan ollessa päällä lähes koko Israelissa (myös Afulassa), meidän ei annettu jatkaa matkaamme Afulaan.

Muiden lailla vietimme yön autossa, ja kun hälytyssireeni soi, meidän täytyi tulla ulos autosta ja maata maassa (turvallisuussyystä hälytyksen kestäessä).  Saavuimme vihdoin Afulaan ja Sabrataloon aamulla klo 8.30.

Olimme ostaneet vieraitamme varten (Suomesta ja Hollannista) leipomosta voisarvia ja nautimme aamiaista vieraittemme kanssa (hekin olivat olleet ajoittain turvahuoneessa).

Olen todella ylpeä vieraistamme, jotka ovat osoittaneet kärsivällisyyttä ja tiettyyn rajaan asti myös rauhallisuutta ja luottamusta.

Seuraavana päivänä (12.10.) veimme sotilasyksikölle lämmintä ruokaa ja juomia. Heitä on noin 50 sotilasta, jotka on koottu harjoitusleiriin ennen kuin he siirtyvät taisteluvyöhykkeelle.

Kanssamme sinne lähti suurenmoinen hollantilainen aviopari, Lisa ja Wesley, jotka asuivat juuri silloin sattumalta Sabratalossa (ja jokainen uskovahan tietää, että mitään ei tapahdu sattumalta).

Tunnelma oli hyvin innostunut, ei pelkästään ruuan ja juoman tähden, vaan rakkaudesta ja sydämestä kumpuavan antamisen tuottaman ilon tähden. Vähät kuluista, suurinta oli antaa samaa rakkautta ja iloa ja sanoa sotilaille: olemme yhtä kanssanne.

Kun katselimme näitä armeijaa edustavia sotilaita, jotka kaikki saivat samanlaiset ruokapaketit, saatoimme nähdä ja aivan tuntea heidän silmistään loistavan ilon.

Meille antajille oli selvää, että tämä tapahtui juuri ennen…juuri ennen ankaria taisteluja.

Taistelu ei ole mikään marssi. Taistelu ei ole matka. Emme tiedä, kuka palaa tästä taistelusta ja miten. Jokaiselle näistä sotilaista me annamme rakkautemme ja rukoilemme jatkuvasti heidän turvallisen paluunsa puolesta. Me uskovat, jotka halajamme olla yhteydessä Kaikkein Korkeimpaan ja Hänen sanaansa, ymmärrämme, että meidän velvollisuutemme on rukoilla ja rientää avuksi.

Itse olen ollut monessa sodassa elämäni aikana, ja tiedän varsin hyvin, ketä vastaan he taistelevat. Ja tiedän hyvin, että jokainen näistä taistelijoista tarvitsee kipeästi meitä, meidän kannustustamme ja meidän rukouksiamme.

Pyydämme Taivaallista Isäämme valvomaan sotilaitamme ja tuomaan heidät takaisin terveinä.

”Jumala, joka asut Korkeuksissa ja voimassa, Kuningas, jolle kuuluu rauha, katso pyhästä asuinsijastasi ja siunaa Israelin Puolustusvoimien sotilaita, jotka antavat henkensä alttiiksi rauhan tähden maan päällä.”

Emme lakkaa toivomasta, sillä Hän, joka istuu Korkeuksissa, on meidän kanssamme, niin kuin on kirjoitettu:

”HERRA, teidän Jumalanne, kulkee kanssanne sotiakseen puolestanne vihollisianne vastaan ja pelastaakseen teidät” (5. Moos. 20:4).

Kaikkein Korkeimman siunaukset olkoot teidän, perheenne ja seurakuntanne yllä.

Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista.

Veljenne uskossa, Mordechai ben Yaakov

Lehtimajanjuhlan viimeinen päivä, Simchat Torah, on juhlapäivä, jota maallistuneetkin juutalaiset (suurin osa) rakastavat. Se on päivä, jolloin juutalaiset lähtevät kaduille Toorakääröjä kantaen, tanssien ja laulaen, ja heidän kanssaan on paljon eri puolilta maailmaa olevia uskovia, jotka liittyvät innoissaan laulamaan ja tanssimaan juutalaisten kanssa.

Näin tapahtuu vuosittain, mutta ei tänä vuonna, ei viime sapattina, 7.10. 2023, Simchat Torah-juhlana.

Tuo lauantai oli erilainen. Se oli hävityksen ja tuhon sapatti!

Tuhansittain terroristeja ylitti Gazan rajan ja tunkeutui Israeliin meritse, ilmateitse (droonit) ja maitse. He hävittivät erottavan raja-aidan ja murtautuivat Gazan rajan läheisyydessä oleviin siirtokuntiin, kibbutseihin, kyliin ja kaupunkeihin, mm Siderotiin, Ofakimiin ja Ashkeloniin.

He ryntäsivät siirtokuntiin, murtautuivat taloihin, tappoivat lapset, tappoivat naiset ja tappoivat miehet.

Edellisenä iltana tuhannet nuoret aikuiset (22-40 v) viettivät juhlaa läheisellä kentällä. Juhlan piti loppua aamulla noin 6.30, mutta sillä hetkellä alkoi aivan yllättäen sataa tuhansia raketteja, ja paikalle ilmaantuneet tuhannet terroristit aloittivat silmittömän ammuskelun. He surmasivat näitä nuoria, silpoivat haavoittuneet ja ottivat panttivankeja.

Tätä kirjoittaessani meillä ei ole vielä tarkkoja tietoja eikä käsitystä katastrofin laajuudesta.

Sunnuntaina armeija alkaa kutsua sotilaita reservistä palvelukseen.

Tuskamme on todellista, surumme on valtava. Israel on nyt kuin haavoittunut leijona. Mutta haavoittunut leijona taistelee ja puolustautuu sitä urhoollisemmin, kun koko maan Herra on sen puolella.

Tahdon muistuttaa meitä kaikkia siitä, mitä Jeremian kirjassa sanotaan: ” Voi! Suuri on se päivä, ei ole päivää sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä” (Jer. 30:7).

Maailman Luoja oli ja on ja on oleva valitsemansa kansan, Israelin kansan, kanssa ikuisesti, niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen sinun kanssasi, sanoo HERRA, ja pelastan sinut. Totisesti, minä teen lopun kaikista kansoista, joiden sekaan olen sinut hajottanut, mutta sinusta minä en loppua tee. En minä kuitenkaan jätä sinua rankaisematta, vaan kuritan sinua oikeudenmukaisesti” (Jer. 30:11).

Ja sananen henkilökohtaisesti jokaiselle uskovalle, joka rakastaa kaiken maan Herraa. Kaiken maan Herra, Hän, joka loi jokaisen kärpäsen, jokaisen kasvin ja jokaisen pikkuruisen siemenen, on sama Jumala, joka tutkii sielumme syvyydet, varsinkin silloin kun jokainen sielu on osa Häntä ja kuuluu Hänelle.

Entä Israelin puolustusvoimat, IDF? Niin kuin Daavid sanoi: ”Joonatanin jousi ei kaihtanut vihollisten verta, sankarien rasvaa, eikä Saulin miekka palannut tyhjin toimin” (2. Sam. 1:22).

Hän, joka teki maailmankaikkeuden, on leirissä, sotilaitten keskellä!

Rukoilkaamme!

Jumala, joka asuu korkeuksissa voimallisena, Kuningas, jolle kuuluu rauha, katso pyhästä asuinpaikastasi ja siunaa sotajoukkojen sotilaita, jotka vaarantavat henkensä rauhan tähden maan päällä. Suo että kaikki maan asukkaat tietävät, että kuninkuus on sinun ja herättäköön Nimesi kunnioitusta kaikissa luoduissasi, ja sanokaamme kaikki Aamen!

Olkoot Kaikkein Korkeimman siunaukset teidän, perheenne ja asuinpaikkanne yllä.

Siionin maasta ja Jerusalemista

Veljenne uskossa Mordechai ben Yaakov

On aika ojentaa kätensä, on aika rohkaista ja tukea!

Nyt on aika tarttua jakeeseen: ” He auttavat toinen toistaan ja sanovat toisilleen: ´Pysy lujana!´” (Jes. 41:6).

Uskoakseni useimmat niistä, jotka rakastavat Israelin Jumalaa ja Hänen Sanaansa ja käskyjään, rakastavat myös Israelissa olevia uskovia ja välittävät heistä ja siitä, mitä heille tapahtuu juuri nyt.

Rukoilemme, että ne, jotka näkevät ja vuodattavat kyyneliä nähtyään ne kauheudet, joita nuo halpamaiset ihmiset ovat tehneet (nuo fanaatikot, jotka vihaavat juutalaisia, Israelin Jumalan lapsia, 2. Moos. 4:22), alkavat rukouksin tukea meitä, jotka elämme keskellä tätä kauheutta.

Nuo pahasydämiset ihmiset, joiden julmuus ei tunne rajoja, pystyvät tempaamaan raskaana olevan naisen, viiltämään auki hänen vatsansa, ottamaan ulos lapsen ja kiskomaan naisen mukanaan lapsen raahautuessa äitinsä vierellä napanuorasta roikkuen. He riisuvat naiset alastomiksi, raiskaavat heidät ja sitten tappavat heidät. He polttavat elävältä juutalaisia, myös lapsia ja vauvoja.

Useimmat teistä olette varmaan nähneet tämän, sillä nuo halpamaiset murhaajat ovat ottaneet itsestään kuvia hirmutöitä tehdessään, pelkästä ilosta, luullen tekevänsä sankaritekoja.

En tahdo kertoa teille näitä samoja asioita, mutta tahdon muistuttaa teitä siitä, keitä nämä roistot ovat ja keitä heidän esi-isänsä ovat.

Jo ennen Israelin valtion perustamista, noin sata vuotta sitten, heidän esi-isänsä osallistuivat murhatöihin ja hyväksikäyttöihin.

Mainitsen vain muutaman sellaisen tapahtuman: Elokuu 1929, pogromi Hebronissa asuvia juutalaisia vastaan. Nuo juutalaiset eivät vahingoittaneet eivätkä estäneet mellakoijia. Silti nämä murhasivat 67 juutalaista, ensin kauheasti pahoinpideltyään heitä. Hebronissa oli toinenkin pogromi  v 1517 sulttaanin hallitessa.

Samana vuonna 1929 pogromeja oli myös Haifassa, Jaffassa, Jerusalemissa ja muillakin alueilla Israelissa.

Brittimandaatin aikana juutalaisia vastaan hyökättiin myös Galileassa, Tel Haissa ja Metulassa. Itsenäisyyssodan aikana oli hyvin vaikeita tilanteita Gush Etzionissa, Jerusalemin vanhassa kaupungissa ja Beit Aravassa (Kuolleen meren rannikolla).

Israelin valtion perustamisen jälkeen 1950-luvulla mellakoijat, jotka olivat soluttautuneet Israeliin Gazan kaistalta, pysäyttivät linja-autoja ja raiskasivat ja murhasivat kaikki niiden matkustajat.

He tunkeutuivat siirtokuntiin ja pahoinpitelivät rauhallisia asukkaita samalla tavalla kuin he tekevät nytkin, paitsi että nyt he käyttäytyvät raaemmin kuin esi-isänsä.

Vuodet vaihtuvat ja tulemme 2000-luvulle. Vuosien kuluessa toiveena oli, että heidän mielipiteensä olisivat muuttuneet, ehkäpä ”uusi” aika olisi muuttanut heidän julmat sydämensä. Mutta tapahtui käänne pahempaan: he ovat nyt raaempia ja filmaavat ylpeinä kammottavat tekonsa ja panevat videot levitykseen.

Israel vetäytyi pois Gazasta luovutettuaan sen, ja he ovat nyt niitä, jotka hallitsevat gazalaisten elämää. Gazassa ei ole ainuttakaan israelilaista ei ainuttakaan sotilasta.  Aika ajoin siellä on taisteluja ja joka kerta monet maat yrittävät toimia välittäjinä ja käskevät meitä auttamaan heitä rahallisesti ja sallimaan gazalaisten pääsyn Israeliin töihin.

Sen sijaan että he olisivat kehittäneet Gazaa, he käyttävät heille annetun rahan kehittämään aseita ja ammuksia ja muita tuhoa tuottavia välineitä. Niistä työmiehistä, joiden annamme tulla Israeliin, monet ovat ryhtyneet vakoilijoiksi meitä vastaan.

Tänään me Siionissa oleva juutalainen kansa itkemme verisiä surun kyyneliä, vuodamme verta niiden sotilaiden tähden, jotka otettiin vangiksi elävinä ja joiden päät sitten katkaistiin. Itkemme teurastettujen lasten ja naisten tähden. Holokaustivanhusten tähden, jotka kokivat helvetin tuona menneenä synkkänä aikana.  Tänään heidän lapsena kokemansa kärsimys on kohdannut heitä elävänä, he joutuvat kärsimään vanhoilla päivillään.

Tätä kirjoittaessanikin terroristeja on yhä ympärillämme. He pysyttelevät piilossa päiväsaikaan ja lähtevät yöllä tappamaan ja silpomaan IDF:n sotilaiksi naamioituneina.

He ovat soluttautuneet maahan drooneilla, maitse ja meritse.

On vielä yksi asia josta tahdon puhua teille.

Maailmassa on uskovien joukossa niitä, jotka ovat Israelin kansaa vastaan ja jotka väittävät, että Israelin Jumala rankaisee yhä Israelin kansaa sen synneistä. Tämän syyllisyyden ollessa jo itsessään synti. Huomatkaamme jae: ”...ja Jumala kuulee teidän riitanne ja muistaa Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton” (2. Moos. 2:24, engl.tekstistä suomennettuna).

Rakkaat ystäväni, maailmankaikkeuden Luoja katsoo meitä jokaista ja sitä, kohtelevatko pakanat juuri nyt oikein Hänen kansaansa.  Aivan yksiselitteisesti ei sanota, että Hän tulee tuomitsemaan heidät, mutta muistakaamme Israelin kansaa koko maan Herran edessä (Sak. 2:8).

Me, Sabra, olemme aloittaneet tiiviit valmistelut ottaaksemme vastaan perheitä, jotka pakenevat pohjoisen sota-alueilta.

Olemme jo ryhtyneet auttamaan sotilaita, jakamalla heille erilaisia tarvikkeita vaatetuksesta ruokaan.

Tavallisina aikoina en pyydä lahjoituksia, vaan pyydän rukouksia. Uskon, että maailmankaikkeuden Luoja puhuu itse Häneen uskoville tässä asiassa.

Samalla monet uskovat, jotka tahtovat auttaa juutalaisia veljiään taistelemaan ja niitä kansalaisia, jotka ovat raa´an hyökkäyksen kohteina, kysyvät minulta, miten he voivat auttaa.

Kerromme teille lisää piakkoin.

SEISKÄÄ ISRAELIN RINNALLA SABRAN KANSSA!

Olkoot Kaikkein Korkeimman siunaukset teidän, teidän perheenne ja yhteisönne yllä.

Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista.

Veljenne uskossa Mordechai ben Yakov

Kaikkina näinä vuosina olen noussut ylös Jerusalemiin iloitsemaan ja rukoilemaan ja kokemaan jotain niistä riemullisista tunteista, joita kuningas Daavid koki HERRAN huoneessa. Maailmassa yhä valloillaan olevan pandemiatilanteen vuoksi vain harvat ystäväni voivat tulla vuorelle, jossa Kunnian Kuningas asuu maan päällä. Nimitän mielelläni itseni heidän edustajakseen ja rukoilen siellä heidän puolestaan.

Kun kosketan Itkumuurin, Kotelin, kiviä, jotka ovat ainoa muisto Toisesta temppelistä, kun rukoilen ja kiitän siellä Herraa ja kun toisinaan astun muurin vieressä olevaan lehtimajaan, minut valtaa tunne, jota en pysty pukemaan sanoiksi. Yritän kuitenkin.

En ole nasiiri joten minä juon lasin viiniä silloin tällöin ja lausun rukouksen viinin ylitse. Kun juo lasin viiniä (vain yhden lasin!), lämpö leviää koko ruumiiseen ja tuntuu sielussa asti. Sellaisina hetkinä mietin itsekseni: Onko tämä tunne vertauskuva siitä, miltä todellinen usko tuntuu, kun se viriää sisällämme ja valtaa koko ruumiimme ja sielumme? Ja näkyykö tällainen usko meistä ulkopuolisille?

Ajatus ei ole yhtään hullumpi.  Sillä  todellisen uskon voima on sen rakkaus maailman Luojaan ja  palava halu takertua Häneen ja riippua Hänessä kiinni. Se voi palaa sisällämme, näkyä kasvoillamme ja lopulta murtautua ulos. Niin kuin tulenlieskat, jotka nuolivat Mooseksen näkemää pensasta sitä kuitenkaan kuluttamatta, tällainen tuli antaa lämpöä ja valoa meidän ympärillämme oleville.

On huomion arvoista, että meitä nimenomaan käsketään ”iloitsemaan kaikesta” (5. Moos. 16:15) – sekä sisäisestä että ulkoisesta – Lehtimajanjuhlan aikana, kun meidän pitää koota ”kättemme työt” – hyvät tekomme ja hyvät ajatuksemme – ja tuoda ne uhrina Kuninkaallemme. Kirjoituksissa kiitetään Luojaa viinin vaikutuksesta: ”Viini ilahduttaa ihmisen sydämen, niin että se saa hänen kasvonsa loistamaan ”(Ps. 104:15, engl. tekstin mukaan).

Sukkotiin liittyy vielä jotain muutakin ainutlaatuista, jotain muuta kuin Shekinan, Hashemin kirkkauden, ilmestyminen ja yhteen kokoontunut suuri väkijoukko ja ystävät, joita emme tapaa joka päivä. Tämän suuren kolmivaiheisen kokoontumisen aikana me tapaamme toisiamme vaatimattomissa, väliaikaisissa majoissa. Niistä puuttuu palatsien ja huviloiden ylellisyys, eiväthän ne ole edes kunnon taloja, vaan niissä on vain neljä hataraa seinää ja heinistä ja oksista koottu katto, jonka voimakas tuuli voi tempaista mukaansa. Mutta kun nuo yksinkertaiset seinät sulkevat meidät sisäänsä, voimme tuntea päämme yläpuolella Kirkkauden pilven kuin konsanaan autiomaassa, jossa Israelin lapset harhailivat neljäkymmentä vuotta.

Vaikka eiväthän he oikeasti harhailleet. Tuo Pilvi johdatti heitä ja näytti tietä joka päivä suojellen ja opastaen, joskus ehkä pysähdellen kulussaan, että hitaammatkin kulkijat pysyivät pääjoukon mukana.  Niin kauan kuin he seurasivat Pilveä, he eivät eksyneet. Herran määräämänä hetkenä he pääsisivät perille Lupauksen maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.

Voisimme kuvitella, että Pilvi oli liikkuva Lehtimajan katto, joka ylettyi kattamaan israelilaisten koko leirin.

Näin on meidänkin kohdallamme. Vaikka meistä tuntuisi, että harhailemme päämäärättä nykyisessä sekasortoisessa maailmassa, meilläkin on tämä aina läsnä oleva Opas ja Varjelija. Mikäli seuraamme Häntä, emme koskaan eksy. Ja jos opimme pysymään aivan Taivaallisen katoksen alla, tunnemme, että ruumiimme, mielemme ja sielumme ovat turvassa. Löydämme levon ja ”iloitsemme kaikesta”.

Tunnemme saman rentouttavan ja ilahduttavan sisäisen hehkun, jonka viini vaikuttaa meissä, kun Rauhan suoja kietoutuu ympärillemme ja saa uskomme ja rakkautemme virtaamaan ulos sisimmästämme. Kun olemme koolla toinen toistemme kanssa, Hänen Rauhansa ja Ilonsa leviävät ja yhdistävät meitä tiiviimmin toisiimme. Sisäpuolella oleva ja ulkopuolella oleva sekoittuvat ja muovautuvat yhdeksi suureksi rakkauslauluksi Hänelle.

Ja tämä lohduttaa meitä tänä päivänä: Fyysinen erossa oleminen menettää merkityksensä, sillä Isäämme eivät etäisyydet rajoita. Hän vetää Lehtimajapilvensä alle kaikki omansa, missä he sitten ovatkin.

Se tunne, jonka koemme kun olemme yhtä Hänen kanssaan ja toinen toistemme kanssa, ei ole pelkästään iloa ja rakkautta, vaan myös turvallisuutta ja luottamusta, niin kuin kuningas Daavidin kirjoittamasta jakeesta käy ilmi: ”Hän piilottaa minut majaansa pahana päivänä, hän kätkee minut telttansa suojaan” (Ps. 27:5). Hepreankielellä ”maja” on tässä jakeessa nimenomaan ”sukka”, lehtimaja.

Joten päättäkäämme olla murehtimatta pandemian tähden tänä Lehtimajanjuhlana. Tehkäämme sen sijaan parhaamme ilmaistaksemme iloamme Hänelle ja toinen toisillemme. ”Kolmisäikeinen lanka ei helposti katkea” (Saar. 4:12).

Rakkaudella Siionista ja Lupauksen maasta,

”Seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä teillä tulee olla pyhä kokous. Älkää tehkö silloin mitään arkityötä. Se on teille pasuunansoitonpäivä” (4. Moos. 29:1, RK).

Toisin kuin monet Tooran ohjeet tämä joka koskee ”pasuunansoitonpäivää” ei ole käsky, vaan siinä  todetaan tosiasia. Tämä juhla on päivä, jolloin pasuunansoittoa pidetään sopivana ja tarpeellisena. Miksi?

Toisaalla Kirjoituksissa luemme, että ne, jotka vaeltavat Luojan yhteydessä, tietävät (tai heidän pitäisi tietää) vastaus: ”Onnellinen se kansa, joka tuntee juhlariemun [iloiset äänet tai huudot], ja vaeltaa sinun kasvojesi valossa, HERRA!” (Ps, 89:16).

Hepreankielellä jakeessa sanotaan sananmukaisesti: ”Onnellinen on kansa, joka tuntee teruan.” Toisin sanoen, onnellisia ovat ne, jotka voivat kuulla sellaisen soofarin soiton ja tietää, mitä se tarkoittaa. He ovat niitä, jotka vaeltavat Luojan kasvojen valossa.

Juutalainen perimätieto pohjautuu tähän jakeeseen ja antaa erityiset merkitykset soofarin eri ”äänille”.

* Teruah:         Läheinen kumppanuus, kiintymys, Luojan läsnäolon kaipuu.

* Shevarim:     Murhe ja murtuneisuus syntiemme tähden.

* Tekiah:          Kuninkaan ylistäminen, Hänen hallintavaltansa vahvistaminen ylitse koko luomakunnan.

Terua-puhallus edusti näin läheisyyden paikkaa, vaeltamista Pyhän Ainoan valossa rikkumattomassa ystävyydessä niin kuin Adam ja Eeva aikoinaan alussa.

Olemme jo aikaisemmasta opetuksesta oppineet, että oli kahdenlaisia torvia, joihin Luoja käski Israelin kansaa puhaltamaan: soofar (oinaan sarvi) ja hopeatorvi. Molemmilla voitiin soittaa terua-soitto, jolla oli erilaisia merkityksiä tilanteesta riippuen. Tähän nojautui myös juutalainen perimätieto.

Opimme, että soofarilla soitettu terua-soitto kutsuu meitä muistamaan Luojaa (niin kuin Hän muistaa meitä), tunnustamaan Hänet Kuninkaaksemme, palaamaan maanpaosta, valmistautumaan tuomittavaksi ja pääsemään vapauteen orjuuden ja kuoleman siteistä. Hopeatorvilla (joita soittivat vain Aaronin pojat) soitetulla terualla oli kaksi merkitystä: se oli erämaassa olevalle kansalle käsky lähteä liikkeelle ja se oli hälytyssoitto sodan aikana ja sillä pyydettiin Pyhää Ainoaa muistamaan kansaansa.

Molempiin soittimiin puhallettiin, kun pyhällä alttarilla uhrattiin uhreja ”niin ne muistuttavat teistä Jumalanne edessä” (4. Moos. 10:10). Näin piti toimia nimenomaan uudenkuun ja juhla-aikojen yhteydessä. ”Puhaltakaa pasuunaan uudenkuun aikaan ja täydenkuun päivänä, juhlapäivämme kunniaksi” (Ps. 81:4).  Koska Yom Teruah oli sekä uusikuu että juhlapäivä, HERRAn pyhällä vuorella kaikuvien torvien puhallusten pauhu on varmaan herättänyt suurta kunnioitusta ja pelkoa moninaisilla viesteillään:

”Muistakaa JUMALAAMME! Tietäkää, että Hän muistaa teitä! Tunnustakaa Hänet Kuninkaaksemme! Palatkaa Hänen luokseen parannusta tehden! Tulkaa lähemmäs kohtaamaan Hänet! Kutsukaa Häntä apuun hädässä ja rukoilkaa Häntä voittamaan ne, jotka tahtovat tuhota meidät!”

Tässä vaiheessa meidän pitäisi olla kyllin lähellä Häntä ”vaeltaaksemme hänen kasvojensa valossa” – tuossa ilon, läheisyyden ja luottamuksen paikassa. Olemme murtautuneet Hänen kasvonsa peittäneen esteen lävitse. Psalmin 81:4 hepreankielisessä tekstissä ei itse asiassa sanota, että meidän täytyy puhaltaa torveen ”täydenkuun aikana” (yareach), vaan pikemminkin ”peitteen  (keseh) ollessa”. Mikä on se, mikä ”peittää” Hänen kasvonsa ja kätkee Hänet meiltä? Meidän syntimme ja haluttomuutemme tunnustaa ne (5. Moos. 31:17,18; Jes 59:2; Miika 3:4)!

Tämän vuoksi koko kuukausi ennen Pasuunansoitonpäivää on omistettu tähän kohtaamiseen valmistautumiselle, sekä henkilökohtaisella että yhteisöllisellä tasolla. Sinä päivänä on tosiaankin sopivaa puhaltaa soofariin Luojan kutsun kaikuna.

Ja silti Pyhän Ainoan luokse palaaminen on niin vaikeaa, että monet eivät koe tällaista läpimurtoa. Sen tähden Hän on luvannut täyttää meitä erottavan kuilun, jos vain kuuntelemme tarkkaavasti Hänen kutsuaan:

”Palatkaa minun luokseni niin minä palaan teidän luoksenne, sanoo HERRA Sebaot…Silloin ne, jotka pelkäävät HERRAA, puhuvat keskenään ja HERRA tarkkaa ja kuulee. Muistokirja kirjoitetaan hänen edessään niiden hyväksi, jotka pelkäävät HERRAA, ja pitävät hänen nimensä kunniassa. Sinä päivänä, jonka minä valmistan, he ovat minun omaisuuskansani, sanoo HERRA Sebaot. Ja minä olen heille laupias, niin kuin mies on laupias pojalleen, joka häntä palvelee” (Mal. 3:7-17).

Ja tehdäkseen palaamisen vielä helpommaksi eksyneille vaeltajille Pyhä Ainoa on päättänyt unohtaa, että he ovat koskaan tehneetkään syntiä! Kun me rukoilemme kuningas Daavidin lailla: ”Peitä kasvosi näkemästä syntejäni ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni” (Ps. 51:11), Luoja vastaa:

”Minä – Minä yksin – olen Hän, joka pyyhin pois rikkomuksesi itseni tähden enkä sinun syntejäsi muista” (Jes. 43:25, engl.tekstin mukaan suomennettu).

”Minä olen pyyhkinyt pois sinun rikkomuksesi kuin paksun pilven ja sinun syntisi kuin raskaan sumun. Palaa minun luokseni, sillä minä olen lunastanut sinut” (Jes. 44: 22, engl.tekstin mukaan).

Kaikki alkaa siitä, että tunnistamme terua-kutsun ja osaamme vastata siihen.

Mutta monet ovat tulleet ymmärtämättömiksi eikä heillä ole ketään ohjaamassa heitä takaisin. Jos paimenia ei ole tarpeeksi tuomassa HERRAN lammaslaumaa pimeästä sumusta Hänen valoonsa, Luoja tekee sen silloin itse:

”Minun lampaani ovat hajaantuneet kaikkialle maahan, eikä kukaan niitä kysele, kukaan ei niitä etsi…Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolta. Niin kuin paimen pitää huolta laumastaan, kun lampaat ovat hajaantuneet hänen luotaan, niin minäkin pidän huolen lampaistani ja pelastan ne kaikkialta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä” (Hes. 34:6-12).

Luoja on itse asiassa päättänyt tavoittaa nekin, jotka ovat kadottaneet kyvyn kuulla:

”Tuo minun poikani kaukaa ja tyttäreni maan ääristä, kaikki jotka on otettu minun nimiini ja jotka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt. Tuo esiin sokea kansa, jolla kuitenkin on silmät ja kuurot, joilla kuitenkin on korvat” (Jes. 43:6-8).

Ne, joita Hän pitää ominaan, eivät ole vain Israelista, vaan heihin kuuluvat ”kaikki vieraat kansat, jotka otetaan minun nimiini, sanoo HERRA, joka tekee tämän”( Aam. 9:12).

Olkoon tämä vuosi vuosi, jolloin JUMALAN kansa kaikkialla saa uudet korvat kuullakseen Hänen kutsunsa, uudet silmät nähdäkseen Hänen valonsa ja uuden hengen tunteakseen terua-soiton viestin!

Siunatkoon teitä Kaikkein Korkein Siionista ja Jerusalemista.

Mordechai ben Yakov