Category: Suomi-s

Osa I – Tuomiopäivä, Anteeksiantamus ja Turvallisuus

”Daavidin psalmi. HERRAN on maa, ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat” (Ps. 24:1).

Kun vietämme Rosh Hashanaa (kirjaimellisesti ”vuoden pää”), me laulamme, lausumme ja rukoilemme tätä nimenomaista psalmia. Päivän teemana on uudistaa koko maan Herran kruunaaminen ja tunnustaa, että Hän on meidän Hallitsijamme.

Juutalaisessa perimätiedossa sanotaan, että JUMALA aloitti maailman luomisen Elul-kuun  (kuudennen kuukauden) 25. päivänä, ja kun Hän loi ihmisen, oli 1. päivä Tishrei-kuuta (seitsemättä kuukautta). Vasta silloin Hänestä tuli Kuningas – sillä eihän ole kuningasta, jos ei ole häntä kunnioittavia alamaisia!

Merkitseekö se, että jos ihmiset eivät tunnusta Luojaa, Hän lakkaa olemasta Kuningas? Ei suinkaan! Kaikki maailmankaikkeudessa ylistää Häntä loputtomasti, kukin omalla tavallaan, ”sillä hän antoi käskyn, ja ne tulivat luoduiksi” (Ps. 148:5). Mutta ihmiset ovat ainoat luontokappaleet maailmankaikkeudessa jotka voivat tutkia, analysoida ja arvostaa sitä, minkä Hän on luonut – sen hyvyyttä, tarkkuutta, kestävyyttä ja häikäisevää monimutkaisuutta.  Meidän oma kehomme on kuningas Daavidin sanoin ”ylen ihmeellisesti tehty” (Ps. 139:14). Eikä hän tiennyt mitään ihmisruumiista verrattuna siihen, mitä me tiedämme siitä tänä päivänä!

Koska siis olen ihminen, minä voin elää kunnioittamalla Kuningasta ja Luojaa tai yrittämällä sulkea  hänet ajatuksistani ja elämästäni. Mutta kuten Daavid sen niin hyvin osasi pukea sanoiksi, ei ole mahdollista elää ilman Häntä:

”Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä? Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, jos tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Jos kohoaisin aamuruskon siivin ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua johtaisi, sinun oikea kätesi pitäisi minusta kiinni” (Ps. 139:7-10).

Psalmi 24 kertoo, kuinka meidän tulee käyttäytyä, jotta ”Kunnian Kuningas tulee” sisään porteistamme. Ja kun Hän tulee, Hän tekee ensitöikseen niin kuin muinaiset kuninkaat tekivät: Hän istuutuu tuomarinistuimelle ja vaatii alaisiltaan tilityksen heidän toimistaan arvioidakseen heidän menettelyjään vanhurskasten lakiensa mukaan ja julistaakseen palkkiot tai rangaistukset sen mukaisesti.

Koska Kuninkaamme on armelias, hän suostuu armahtamaan ne, jotka ovat rikkoneet Hänen lakinsa, kun he katuvat. Hän antaa meille synnintekijöille aikaa hyvittää tekomme niille, joita meidän tekemämme synnit ovat haavoittaneet, loukanneet tai johdattaneet harhaan.

Meille suodaan toinenkin etu: tämä armollinen Tuomari on myös taivaallinen Isämme.  Hän on elämän Lähteemme, Hän pitää huolen tarpeistamme ja varjelee meidät kaikelta pahalta. ”HERRA on minun valoni ja pelastajani, ketä minä pelkäisin! HERRA on elämäni turva, ketä minä kauhistuisin!” (Ps. 27:1).

”Niin kuin peura kaipaa vesipuroille, niin minun sieluni kaipaa sinua Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa” (Ps. 42:1). Näin kirjoittivat Koorahin pojat, jotka olivat nähneet maallisen isänsä saavan synnistään ankarimman kuviteltavissa olevan rangaistuksen. Sen lisäksi että he olivat täysin vailla katkeruutta tuon tuomion antanutta tuomaria kohtaan, he suorastaan kiiruhtivat kaikin voimin etsimään Häntä – kuin janoon kuolemaisillaan oleva peura.

Kaikki tämä todistusaineisto vakuuttaa meille, että voimme luottaa Luojan tuomioihin, ja että meidän tulisi pitää niitä rangaistuksia, jotka Hän näkee hyväksi lähettää, kaikkein viisaimman Vanhemman, Lainlaatijan tai Hallitsijan antamana kurituksena. Meidän tulee pitää sitä merkkinä siitä, että me olemme todella Hänen rakkaita lapsiaan:

”Poikani, älä pidä halpana HERRAN kuritusta äläkä vieroksu hänen ojennustaan, sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä poikaa, joka on hänelle mieluinen” (San.l. 3:11,12).

Selvää on, että meillä kaikilla on jotain, joka meidän täytyy saada anteeksi, sillä Saarnaaja kirjoitti: ”Maan päällä ei ole niin vanhurskasta ihmistä, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä” (Saar. 7:20). Maan päällä ei ole yhden yhtäkään, joka ei tekisi syntiä (1. Kun. 8:46, 2. Aikak. 6:36). Meille ei kuitenkaan voi antaa anteeksi, ennen kuin me tunnustamme yksityiskohtaisesti, mitä sellaista olemme tehneet, mikä vaatii anteeksiantoa. Jos kiellämme jatkuvasti syntimme, meistä tulee vain onnettomia, jopa fyysisesti sairaita (Ps. 32:3,4).

Viisas Saarnaaja kehotti meitä myös ulottamaan anteeksiannon koskemaan niitä, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan, ja katsomaan peiliin ennen kuin uhoamme heille tuomiota: ”Älä kiinnitä huomiota kaikkeen mitä sanotaan [´älä ota tosissasi kaikkia sanoja, joita sanotaan´, engl.], ettet kuulisi palvelijasi kiroavan sinua. Tietäähän oma sydämesi, että myös sinä olet monta kertaa kironnut muita” (Saar. 7: 21,22).

Tästä syystä Rosh Hashanan aikana ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä on  sekä ottaa vastaan anteeksiantamus että antaa anteeksi. Silloin on aika istua vaiti kuninkaitten Kuninkaan edessä ja käyttää hyväksemme Hänen sanansa Valoa nähdäksemme, missä me itse tarvitsemme puhdistamista. Päämäärämme on elää Hänen läsnäolossaan koko vuosi puhtaalla omallatunnolla ja iloisella sydämellä.

”Yhtä olen pyytänyt HERRALTA, sitä minä etsin: että saisin asua HERRAN huoneessa kaikki elämäni päivät, katsella HERRAN ihanuutta ja mietiskellä hänen temppelissään…Sydämeni vetoaa sinun sanaasi: ´Etsikää minun kasvojani.´ Herra minä etsin sinun kasvojasi… HERRA, opeta minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua vihamiesteni tähden” (Ps 27:4-11).

Tietenkään ”että saisin asua HERRAN huoneessa kaikki elämäni päivät” ei tarkoita, että sanoudun irti työstäni, jätän perheeni ja muutan ympärivuorokautisen rukouksen taloon. Daavidkin, joka kirjoitti nuo sanat, eli monta vuotta ensin paimentamassa lampaita, sitten hän taisteli monia taisteluja ja lopuksi hallitsi Israelin 12 heimoa. Mutta hänen sydämensä oli jatkuvasti Luojan luona tekivätpä hänen kätensä mitä tahansa.

Psalminkirjoittaja innostaa meitäkin tekemään samalla tavalla. Hän oli löytänyt Luojan hengelliseksi asuinpaikakseen, joka antoi varjeluksen maallisten uhkien edessä:”…linnustajan ansa…surmaava rutto…yön kauhut…päivällä lentävä nuoli…pimeässä kulkeva rutto…tauti joka tekee tuhojaan keskellä päivää…sillä sinä ajattelet:´Sinä, HERRA, olet minun turvani´. Korkeimman sinä olet ottanut turvapaikaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi” (Ps. 91:3-6, 9-10).

Kun otamme huomioon, kuinka monta kertaa sana ´rutto´ on mainittu tässä psalmissa, psalmin neuvot ovat erittäin ajankohtaisia tänä päivänä.

Mutta Pyhän Ainoan luona asuminen edellyttää ”viattomia käsiä ja puhdasta sydäntä” sekä sielua, jossa ei ole vilppiä (Ps. 24:4).  Siksi olemme saaneet pyhän aikalisän tutkiaksemme käsiämme, sydäntämme ja sieluamme, tunnustaaksemme ja korjataksemme sen, mitä tarvitsee tunnustaa ja korjata, antaaksemme anteeksi ja saadaksemme anteeksi ja tullaksemme puhdistetuksi, mikä avaa meille Turvapaikan. Tämä on Rosh Hashanan viesti. Kirjoituksissa päivää kutsutaan Soofarin soiton (pasuunansoiton) juhlaksi ja Muistamisen päiväksi.

Kuulkoon koko maan Herran rukouksemme ja suokoon, että meidän nimemme ovat Hänen elämänkirjassaan.

Onnellista ja makeaa Uutta vuotta, anteeksiannon ja varjeluksen vuotta kaikille rakkaille ystävillemme.

Siunatkoon teitä Kaikkein Korkein Siionista ja Jerusalemista.

Mordechai ben Yakov

Kaksi tuhatta vuotta olemme huomioineet ja eläneet Tisha B´Avin, viidennen kuukauden yhdeksännen päivän, murheen täyttäminä. Luemme Valitusvirsien kirjaa ikään kuin se kertoisi eilisestä. Vaikka paluu maanpakolaisuudesta on alkanut viime vuosina, menneiden vuosisatojen trauma vaikuttaa vielä meissä.

Itse asiassa, me, niin kuin muukin maailma, tiedämme, että Tisha B´Avin tragedia ei tullut kansallemme yllätyksenä. Sitä ei aiheuttanut myöskään sotilaallinen tai kansallinen heikkous. Se johtui hengellisestä sairaudesta, tai tarkemmin ottaen hengellisestä velttoudesta. Olimme loitontuneet Luojasta. Keskityimme tämän maailman elämään (”syödään ja juodaan ja huomenna kuollaan”). Voisi sanoa, että meistä oli tullut nykyaikaisia. Mutta juuri tällainen epätasapaino tekee terveestä ihmisestä (tai yhteiskunnasta) sairaan.

Saimme Jumalaltamme, maailman Tekijältä ja Herralta ohjeen ja käskyn: ”Olkaa pyhät, sillä Minä olen pyhä” (3. Moos. 11:44-45; 19:2; 20:26). Hän otti meidät erilleen muista kansoista tehdäkseen meistä oman kansansa (3. Moos. 20:26; 1. Kun. 8:53). Kun Israelin kansa on kaukana Hashemin teistä eikä noudata Hänen lakejaan, he ovat kaikkea muuta kuin ”pyhiä”.

Lähettämällä kansansa maanpakoon Luoja antoi Valitun kansansa ymmärtää, että he eivät olleet oikealla tiellä. Mutta tulisi aika, jolloin Hän veisi heidät takaisin paikkaan, jonne he kuuluivat, sen lupauksen mukaan, jonka Luoja oli antanut esi-isille, vannoen sen heille valalla.

Monet muut uskonnot päättelivät, että rangaistus, jonka Israel sai synneistään, olisi iankaikkinen, ja että Jumala valitsi muut kansat ottamaan Israelin paikan.  Tästä oli ”todistuksena” se, että Israel eli maanpaossa, kärsivänä ja vainottuna, eikä heidän Jumalansa tehnyt mitään pelastaakseen heidät. Vieläpä Temppelikin, jota kutsuttiin kerran Hänen Huoneekseen, hävitettiin eikä sitä rakennettu koskaan uudestaan. Uusi ja oikeampi uskonto (nimeltään korvausteologia) sanoo: ”Me olemme nyt hengellinen Israel.”

Menneinä 2000 vuotena, joina tätä korvausteologiaa on julistettu, sen opettajat ovat kehitelleet sitä, antaneet sille erilaisia värityksiä ja käyttäneet erilaista ”uutta todistusaineistoa” vakuuttaakseen maailman sen paikkansapitävyydestä. Meidän päivinämme se on verhoutunut demokratian ja tasa-arvon vaatteisiin (jotka tullaan huomaamaan valheeksi). Sen juuret eivät kuitenkaan tule demokratiasta eivätkä tasa-arvosta – päinvastoin. Kaikkien ihmisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta Luojan edessä edustaa juutalainen usko.

Ne jotka kannattavat korvausteologiaa ovat ”unohtaneet” lukea tai he ”eivät ole saaneet luetuksi” Hashemin lupauksia Jeremian kirjasta:

            ”Näin sanoo HERRA, joka on pannut auringon valaisemaan päivää,

            kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä,

            hän, joka saa meren liikkeelle, niin että sen aallot pauhaavat –

            HERRA Sebaot on hänen nimensä:

            Vain jos nämä luonnonlait häviävät minun edestäni, sanoo HERRA,

            lakkaavat myös Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun edessäni ainiaan.

            Näin sanoo HERRA: Vain jos voidaan mitata taivaat ylhäältä

             ja tutkia maan perustukset alhaalta, silloin myös minä hylkään

            koko Israelin jälkeläiset kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet,

            sanoo HERRA” (Jeremia 31:35-36).

Lupaukset, jotka koskevat Israelin paluuta kotimaahansa, ovat yhtä selvät (Jer. 16:15; 23:7-8; 30:1-2). Niin myös lupaus pelastaa Israel ja kostaa heidän sortajilleen (Jer. 30:10-11).  Erityinen uhka vaanii niitä, jotka käyttivät hyväkseen Israelin maanpakolaisuutta ottaakseen Israelin kotimaan itselleen (Hes. 35:5-15; Jooel 3:2).

Israelilla on siis toivoa. Mitä meidän Jumalamme tahtoo meiltä? Että me palaamme Hänen luokseen sieltä, minne olemme vajonneet. Että itkemme Hänen Huoneensa tilaa, mutta toivomme uutta Huonetta niin kuin muinaisina päivinä.

Meidän Isämme, meidän Kuninkaamme, jakaa tuomioita niin kuin Kuninkaan tulee, mutta tuntien Isän myötätuntoa lapsiaan kohtaan. Hän antaa toivon tulevaisuudesta, joka on luvattu Hänen kansalleen. Tiedämme ja tunnustamme kaiken, mitä tapatui meille autiomaavaelluksemme aikana,

kaikki koettelemukset ja kaikki tuona aikana tekemämme synnit. Mutta yhtä tärkeää on kiinnittää huomiota siihen, kuinka Luoja näki nuo 40 vuotta autiomaassa.

”Mene ja julista Jerusalemin kuullen: Näin sanoo HERRA: ´Minä muistan sinun nuoruusaikasi uskollisuuden, morsiusaikasi rakkauden. Sinä seurasit minua autiomaassa, maassa, jossa ei mitään voi kylvää´”(Jer. 2:2).

Rakkaat ystäväni, tämä on perimmäinen totuus. Herramme muistaa Israelin vaikean ja mutkaisen nelikymmenvuotisen vaelluksen autiomaassa. Se oli ankara ja armoton matka, aurinko porotti päivisin, kylmä vaivasi öisin, ei ollut vihreää puuta ei kukkaa virvoittamassa sielua. Armottoman ympäristön lisäksi matkan varrella oli monia hengellisiä ja fyysisiä vihollisia, jotka yrittivät tehdä tyhjäksi Kaikkivaltiaan suunnitelman. Israel sen sijaan oli kuin rakastunut morsian, joka kulki Ylkänsä jäljessä minne tämä vain hänet johdatti. Eikä Ylkä ole unohtanut sitä!

Siunattu olkoon Hänen Nimensä – kun meillä on tällainen Ylkä, tällainen Isä, tällainen Jumala, meillä kaikilla Häneen uskovilla on varmasti toivoa, niin myös niillä, jotka ovat vasta löytämässä uskon Häneen. Vaikka emme voi unohtaa kahden temppelin hävittämistä, luotamme siihen, että kolmas Temppeli rakennetaan niin kuin on luvattu.

Vaeltakaamme Hänen teillään yrittämättä olla liian viisaita. Aamen ja Aamen!

Yksi meidän aikamme suurimpia ihmeitä on Israelin valtion uudelleen perustaminen 75 vuotta sitten. Luojan lupaus tuoda kansansa takaisin maanpaosta heidän muinaiseen kotimaahansa alkoi toteutua silmiemme edessä, ja joka vuosi siitä lähtien Israel juhlii tuota jatkuvaa ihmettä.

Kaikilla maailman uskovilla – ei pelkästään Israelissa asuvilla ihmisillä – on aihetta kiittää Jumalaa kansakunnan olemassaolosta psalmin sanoin:”Kiittäkää HERRAA, sillä Hän on hyvä ja Hänen armonsa pysyy ikuisesti…Tämä on se päivä, jonka HERRA on tehnyt. Riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä!” (Ps. 118:1,24).

Kaikki eivät ole iloisia siitä, että Israel on ilmestynyt uudestaan maailmankartalle. Esimerkiksi YK:n yleiskokous julistaa joka vuosi juutalaista valtiota vastaan tuomioita enemmän kuin maailman muita valtioita vastaan yhteensä. Jäsenvaltioiden suuri enemmistö hyväksyy tavallisesti nämä tuomiot ja vuosi vuodelta yleiskokouksen ”päätökset” kärjistyvät. Vuoden 2022 lopulla YK äänesti sen puolesta, että Israelin perustamista vuonna 1948 muistetaan suurena onnettomuutena (Nakba). Tämän seurauksena YK järjestää tänä vuonna 15. toukokuuta päämajassaan New Yorkissa tapahtuman, jossa tuetaan ja edistetään virallisesti ajatusta, että Israelin olemassaoloa ei olisi pitänyt koskaan sallia, ei minkään rajojen sisällä. Tämä hävytön ehdotus hyväksyttiin äänin 90 vastaan 30,  74 pidättyi (raukkamaisesti) äänestämästä tai äänesti tyhjää.

Nähdessämme, kuinka vastustus kasvaa kasvamistaan, me tajuamme, kuinka ihmeellistä Israelin jatkuva menestyminen todellakin on. Kaiken maan HERRA on tehnyt tyhjiksi kansojen aikeet. Aivan niin kuin Hän vaikutti kuningas Koorekseen, että tämä julisti juutalaisten ensimmäisen maanpakolaisuuden päättyneeksi vuonna 538 eKr, Hän vaikutti, että  YK vuonna 1947 (vastoin kaikkia odotuksia) julisti juutalaisten toisen maanapakolaisuusajan päättyneeksi ja hyväksyi vuonna 1949 Israelin itsenäiseksi valtioksi. HERRA teki tyhjiksi Israelin vihollisten toistuvat yritykset uuden valtion tuhoamiseksi, ja vuonna 1967 Hän auttoi Israelia laajentamaan aluettaan – mitä Israelin puolustusvoimat ei ollut edes suunnitellut tekevänsä! Äkisti Juudean ja Samarian ydinalueet, koko Jerusalem ja Temppelivuori olivat jälleen juutalaisten hallussa.

Silloin YK aloitti tuomitsemiskampanjansa Israelia vastaan, mennen jopa niin pitkälle, että se julisti, että Temppelivuorella ei ole mitään yhteyttä niihin juutalaisten temppeleihin, jotka seisoivat siellä vuosisatojen ajan ja antoivat paikalle nimen, joka sillä on tänäkin päivänä. 

Mutta Luojan säädös on yhä voimassa ja maanpaossa ollut kansa palaa yhä maahansa. ”HERRA rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkotetut” (Ps. 147:2). ”HERRAN vapaiksi lunastamat palaavat, he tulevat Siioniin riemuhuudoin” (Jes. 51:11a).

”Kuivat luut” (Hes. 37), jotka olivat ”hukassa”, tuotiin takaisin heidän omaan maahansa ja vihollisten vastustuksesta huolimatta ne yhdistettiin ”luu luuhun” yhdeksi tunnistettavaksi kansaksi.  Maailman katsellessa ”henkäys/ tuuli/ Henki” (heprean sana ruach tarkoittaa kaikkia näitä kolmea) täyttää heitä vähitellen yhä syvemmällä ja täydellisemmällä elämällä.

Joskus vaikuttaa siltä kuin Israelin hengellinen elämä horjuisi tai olisi joutumassa harhateille. Mutta Jumala vakuuttaa meille, että kun Hänen ihmeensä on kerran alkanut, sitä ei voi lopettaa. ”Syntyykö maa yhden päivän kivulla tai synnytetäänkö kansa yhdellä kertaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa.´Minäkö avaisin kohdun suun antamatta voimaa synnyttää´, sanoo HERRA, ´tai minäkö, joka annan voiman synnyttää, estäisin synnyttämästä´” (Jes. 66:8-9).

Hesekielin näyssä Herra puhui, että Hän tuo kansansa heidän ”haudoistaan” Israeliin. Natsien kuolemanleirit olivat selvimpiä esimerkkejä, mutta Maanpaon ajalta löytyy salatumpiakin hautoja… noita mukavuuksien täyttämiä paikkoja, joissa juutalainen kansa on kadottanut kosketuksen Jumalaan, Lähteeseen, josta virtaa heidän elämänsä juutalaisina, eivätkä he edes tiedä kuolleensa. 

Kuitenkin monet eri puolilla maailmaa asuvat juutalaiset, jotka eivät ole koskaan välittäneet juutalaisuudestaan, kertovat, että kun he käyvät Israelissa, jokin heidän sisimmässään ”herää”. Toiset valtaa välittömästi tänne kuulumisen, ”kotiinpaluun”, tuntu, vaikka he eivät ole koskaan käyneet Israelissa. Toiset alkavat ajatella Jumalaa ehkä ensimmäisen kerran elämässään.

”Minä kasvatan teihin jänteet ja lihan, peitän teidät nahalla ja annan teihin hengen. Niin teistä tulee eläviä ja te tulette tietämään, että minä olen HERRA” (Hes. 37:6).

Niiden, jotka ovat omaksuneet korvausteologian, joka opettaa, että Jumala on hylännyt juutalaiset ja että kristityt ovat nyt ”Israel”, on erittäin vaikeaa selittää fyysisen Israelin uudelleen syntymistä. He eivät ole ottaneet huomioon Luojan juhlallista julistusta:

”Vain jos nämä luonnonlait häviävät minun edestäni, sanoo HERRA, lakkaavat myös Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun edessäni ainiaan… Vain jos voidaan mitata taivaat ylhäältä ja tutkia maan perustukset alhaalta, silloin myös minä hylkään koko Israelin jälkeläiset kaiken sen tähden mitä he ovat tehneet, sanoo HERRA” (Jer. 31:36-37).

Israelin karkotus oli rangaistus synneistämme. Niin on kirjoitettu selkeästi Raamattuun. Mutta myös tämä vaihe on kirjoitettu sinne yhtä selkeästi.  Taivaan ja maan Luoja, joka hajotti kansansa sen tottelemattomuuden tähden ympäri maailmaa, on rakastava Isä, joka säälii koditonta kansaansa.

Hän on myös lähettänyt kutsun niille omilleen, jotka ovat muista kansoista, tulla Hänen työtoverikseen tässä ennallistamisohjelmassa: ”Katso minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti. He tuovat sinun poikasi sylissään ja kantavat tyttäriäsi olallaan” (Jes. 49:22).

Tämä lupaus on jo Toorassa, 5. Moos. 30:3: ”HERRA sinun Jumalasi tuo takaisin sinun karkotettusi” (englannista suomennettuna). Mutta hepreankielinen teksti on ihmeellisempi: Tässä käytetty verbi ei ole yashiv (tuoda takaisin), vaan shav (tulla takaisin). Kirjaimellisesti lause kuuluu: ”HERRA, sinun Jumalasi, palaa sinun kotiin palaavien karkotettujesi kanssa.”

Samoin on tunnetussa jakeessa, Psalmi 126:1: ”Kun HERRA käänsi Siionin kohtalon, me olimme kuin unta näkevät.” Englanninkielestä suomennettuna: ”Kun HERRA toi takaisin Siionin karkotetut, me olimme kuin unta näkevät.” Hepreankielinen teksti kuuluu, englanniksi tulkittuna: ”In the return of the LORD with the return of Zion” eli  ”HERRAN palatessa Siionin palaavien kanssa.” Kun kansa palaa Siioniin, Pyhä Ainoa palaa heidän kanssaan! Ei ihme, että se tuntuu unelta!

On myös kirjoitettu: ”Sillä HERRA on valinnut Siionin, sen hän on halunnut asuinpaikakseen” (Ps. 132:13). Joku voi väittää, että ”eipä näytä” siltä, että Herra asuisi Siionissa tai missään muuallakaan nykypäivän Israelissa. Mutta koska me olemme ihmisiä, meidän mielipiteemme ja näkemyksemme rajoittuvat siihen, mikä on silmin nähtävissä juuri nyt. Siksi meidän tulee luottaa Raamattuun, joka kertoo meille asioista, joita emme vielä näe ja jotka ovat vasta tulossa.

Luoja tietää varsin hyvin, että kaupunki, jonka Hän on valinnut, ei täytä vielä pyhää kutsumustaan. Sen tähden Hän on kutsunut Häneen uskovia rukoilemaan sitä päivää, jopa ”nalkuttamaan” Hänelle siitä:

”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte HERRAA, älkää suoko itsellenne lepoa. Älkää suoko hänelle lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa” (Jes. 62:6-7).

Tulee päivä, jolloin maailma ei enää aseta kyseenalaiseksi Israelin oikeutta olla olemassa eikä Jerusalemin pyhyyttä:

”HERRA ärjyy Siionista, antaa äänensä kuulua Jerusalemista. Taivaat ja maa järkkyvät, mutta HERRA on kansansa turva, Israelin lasten varustus. Te tulette tietämään, että minä olen HERRA, teidän Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä vuorellani. Jerusalem on oleva pyhä, eivätkä muukalaiset enää kulje sen läpi” (Jooel 3:16-17).

Nyt on aika kaikkien Häneen uskovien ylistää ja kiittää Häntä siitä, mikä tuleva on, liittyä uudelleen maahansa koottuun Israelin kansaan heidän juhliessaan Hänen mahtavaa tekoaan, heidän kansansa kuolleista herättämistä:

”Kiittäkää HERRAA, sillä hän on hyvä ja hänen armonsa pysyy ikuisesti. Näin sanokoot HERRAN lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistajan kädestä ja koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä” (Ps. 107:1-3).

Siunatkoon teitä Kaikkein Korkein Siionista ja Jerusalemista,

Mordechai ben Yakov

Holokausti (hepreaksi Ha-Shoah) tuo aina mieleeni Aasafin kirjoittaman psalmin.

”Jumala, älä ole ääneti! Älä vaikene, Jumala, älä ole niin hiljaa! Sillä katso, sinun vihollisesi metelöivät ja vihaajasi ovat nostaneet päänsä. He juonittelevat sinun kansaasi vastaan ja pitävät neuvoa suojattejasi vastaan. He sanovat: ´Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta´” (Ps. 83:2-5).

Tämä kertoo meille, että tuollaiset ”juonittelut” eivät rajoittuneet 80 vuoden takaisiin kauhuihin natsi-Saksassa. Israel-viha sai alkunsa, kun Israelin kansa ilmestyi historian lehdille. Tuo viha on nostanut ruman päänsä jokaisen sukupolven aikana aina meidän päiviimme saakka.

Historian tutkijat leimaavat liian helposti natsit barbaareiksi. Itse asiassa he olivat niitä, jotka ihailivat valistusta, taiteita ja hienostuneita eurooppalaisia tapoja. Faraokin, joka pani toimeen heprealaisten kansanmurhan ja Haaman, joka suunnitteli juutalaisten pakolaisten kansanmurhaa, hallitsivat molemmat edistynyttä, voimakasta valtiota, jolla oli mahtavat perinteet kulttuurin alalla.

Mikä saa aikaan sellaisen vihan hyvän koulutuksen ja kasvatuksen saaneissa ihmisissä? Tähän kysymykseen ei ole helppoa vastausta, koska jokaisella juutalaisvihan aallolla on oma erityinen perusteensa: kitkaa syntyy uskontoon, yhteiskuntaan, talouteen, politiikkaan tai johonkin muuhun liittyvästä syystä.

Vihaajat väittävät yleensä, että juutalaiset ovat jonkinlainen uhka ei-juutalaisille. Mutta silti sekä farao että Haaman ryhtyivät toimiin Israelin jälkeläisiä vastaan vauraiden aikojen vallitessa, kun heidän uhrinsa olivat jo alamaisia heidän hallinnolleen ja tukivat sitä. Samoin Hitlerillä oli aluksi  patrioottisten saksanjuutalaisten tuki, eikä hänellä ollut mitään syytä pelätä heitä.

Syyt, miksi juutalaiset olivat muka uhka, eivät ole edes johdonmukaisia. Sanottiin, että ”he ovat liian uskonnollisia/liian maallistuneita/liian köyhiä/ liian rikkaita/ liian vapaamielisiä/liian vanhoillisia/liian erillään pysyviä/ liian paljon mukana olevia… Kun juutalaiset vaelsivat ympäri maailmaa ilman omaa maata, valtio toisensa jälkeen ajoi heidät pois alueeltaan. Mutta nyt kun heillä ON oma maa, se loukkaa ihmisiä ja he käskevät heitä ”menemään sinne mistä ovat tulleet”.

Israelin esi-isien maa saa saman järjenvastaisen kohtelun. Kun Rooma oli karkottanut juutalaiset maanpakoon, maa oli hylättynä ja laiminlyötynä vuosisatojen ajan. Se oli harvaan asuttu kaistale hiekkaa, kiviä ja suota, jota kukaan ei halunnut – kunnes juutalaisia pioneereja alkoi palata sinne  1900-luvun alussa. Ja yhtäkkiä Israelin naapurit halusivatkin sen saman maan itselleen… ja he ovat siitä lähtien jatkaneet taistelua jokaisesta neliömetristä.

Tämäkään ei ole uutta: filistealaiset toimivat samalla tavalla Iisakin päivinä.  He täyttivät hiekalla Aabrahamin kaivattamat kaivot tehden niistä siten käyttökelvottomia… vain väittääkseen, että ne olivat ”meidän kaivojamme”, kun Iisak oli avannut ne uudestaan (1. Moos. 26:18-21). Kateus sai heidät ajamaan Iisakin pois, koska Iisak menestyi kaikessa (26:14-16) – ja sitten taas tekemään Iisakin kanssa liiton (26:26-29) samasta syystä!

Tämä vastaus ei ole järjellinen vaan hengellinen. Siinä filistealaiset olivat rehellisiä. He tunnustivat Iisakille: ”Me olemme nähneet, että HERRA on sinun kanssasi” (26:28). Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläiset edustavat maailmassa Jumalaa ja Hän on heidän kanssaan.

Raamatun lukijat ajattelevat joskus, että tämä ei ole enää totta. HERRA on ilmaissut vihansa kansaansa kohtaan, ja Hän on rangaissut heitä heidän synneistään , minkä täytyy tarkoittaa, että Hän on hylännyt Israelin. Näin kansat ovat vapaita tekemään juutalaisille mitä tahtovat. Hitler jopa julisti, että hän teki Jumalan työn, ja huomattava määrä kristittyjä johtajia kannatti häntä.

Mutta Hitlerin ”työlle” ei löydy vastaavuutta historiasta. Hän yritti paikantaa, eristää ja tuhota jopa kaikkein assimiloituneimmat juutalaiset (myös juutalaisuudestaan luopuneet kirkon jäsenet). Tämän päämääränsä hän ulotti oman maansa ja kulttuurinsa rajojen ulkopuolelle ja etsi kumppaneita Afrikasta ja muslimimaailmasta. Hän ei välittänyt edes käytännöllisistä eduista, vaan hän uhrasi lahjakkaita lääkäreitä, muusikkoja, liikemiehiä ja keksijöitä luodakseen Judenfrei- juutalaisista vapaan järjestelmän. Ja kun Hitler ymmärsi häviävänsä sodan, hän kaksinkertaisti ponnistelujaan tappaakseen enemmän juutalaisia.

Syy on pakosta ollut hengellinen. Hitler kävi sotaa Jumalaa vastaan, joka kutsui Israelin kansakseen ja joka lupasi koota heidät takaisin heidän omaan maahansa.

Kuvailemmepa Holokaustia kuinka paljon tahansa, mielemme ei kykene käsittämään niiden perheiden kärsimiä menetyksiä, joita se kosketti. Ne jotka kieltävät tuhon laajuuden tai sen ainutlaatuisen luonteen tekevät tuskan vain suuremmaksi. Sitä mukaa kuin vuoden kuluvat ja Holokaustin silminnäkijät jättävät tämän maailman, Holokaustin kieltäjät tulevat yhä röyhkeämmiksi. Muuan hollantilainen ryhmä väittää nyt vääristellen, että Anne Frankin päiväkirja on keksitty tarina. (Anne Frank oli saksanjuutalainen tyttö, joka piilotteli perheineen Amsterdamissa kun natsit keräsivät juutalaisia tuhoamisleireille).

Mutta ennemmin tai myöhemmin kaikki ne, jotka kohtelevat kovin käsin Jumalan kansaa, saavat kokea onnettomuuksia: ”Israel on HERRALLE pyhitetty, hänen satonsa esikoinen. Kaikki, jotka sitä syövät, tulevat syyllisiksi, onnettomuus kohtaa heitä, sanoo HERRA” (Jer. 2:3).

On tärkeä huomata, että tämä jae on käännetty hyvinusein väärin. Heprean kielellä predikaatit ”on” ja ”syövät” ovat preesensissä, kuten suomalaisessa tulkinnassa on, ja ”tulevat” ja ”kohtaa” ovat futuurissa (tulevan ajan muoto). Raamattu Kansalle käännös on tulkinnut aivan oikein heprean kielen.

Tänäkin päivänä Luoja pitää Israelia vastaan tehtyjä hyökkäyksiä henkilökohtaisena loukkauksena: ”Oman kunniansa vuoksi HERRA Sebaot on lähettänyt minut kansojen luo, jotka ovat teitä [Siionia] saalistaneet, sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä” (Jer. 2:12).

Huomatkaa, että rangaistus ja kosto voi tulla pienemmästäkin rikoksesta kuin kansanmurhayrityksestä. Jo Siionin omaisuuden saalistaminen riittää laukaisemaan Herran vastareaktion.

Näiden Siionia vihaavien vastakohtana ovat ne jotka rakastavat Siionia, etenkin ne, jotka eri kansoissa uskovat Luojaan. Koska he rakastavat Israelin Jumalaa, he rakastavat Hänen valitsemaansa kansaa. He tunnustavat sen syyllisyyden, jota heidän kansansa kantaa joko suoraan (toimimalla yhteistyössä natsien kanssa) tai epäsuorasti (kieltäytyessään ottamasta vastaan natseja pakenevia juutalaisia).

Israelin Holokaustin Muistopäivänä me seisomme yhdessä, juutalaiset ja ei-juutalaiset, muistamassa niitä, jotka murhattiin käyttämällä kaasua, nälkää, tauteja, teloituspartioita ja kidutusta, sekä niitä, jotka keskitysleireihin suljettuina onnistuivat jotenkin jäämään henkiin. Muistamme myös niitä, jotka välttivät (usein ihmeen kautta) poliisin kohtalokkaat suuretsinnät tai jotka liittyivät maanalaiseen vastarintaliikkeeseen.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä me muistamme niitä rohkeita ihmisiä, jotka vaaransivat henkensä tai menettivät henkensä pelastaessaan juutalaisia. Israelin Holokaustimuseossa, Yad Vashemissä, on näille vanhurskaille pakanakansojen edustajille omistettu osasto – lähes 30.000 ihmistä 51 maasta. Mielenkiintoista on, että Yad Vashem tunnustaa, että kysymykselle, miksi nämä ihmiset päättivät auttaa juutalaisia muukalaisia sen heille itselleen tai heidän perheilleen tuottamasta vaarasta huolimatta, ei ole olemassa ”järjellistä selitystä”.  Toden totta, ainoa selitys on hengellinen.

Israelin tukijoiden keskuudessa käydään keskustelua siitä, onko  moderni uudelleen syntynyt Israelin valtio olemassa Holokaustin tähden vai siitä huolimatta . Minä (ja monet muut) uskomme, että vastaus on jälkimmäinen.

Britannia esti aktiivisesti natsien leireiltä henkiin jääneitä tulemasta Palestiinan mandaattialueelle. Ne, jotka saatiin salakuljetetuiksi katuesteiden ohitse, olivat nälkiintyneitä ”luurankoja”, joiden täytyi yhä kamppailla eloonjäämisensä puolesta ja selvitä aseistettujen arabien hyökkäyksistä, koska britit olivat takavarikoineet juutalaisten aseet.  Lisäksi alueella oli malariaa, köyhyyttä ja puutetta kaikesta elämiseen tarvittavasta. Silti tämä ”kuivien luiden” joukko jotenkin läheni toinen toistaan, ”luut lähenivät toisiaan”, ja ”niihin kasvoi jänteet ja liha ja…nahka” (Hes. 37:7-8) ja niistä tuli kansakunta. Vastoin kaikkia odotuksia ”he heräsivät eloon ja nousivat jaloilleen. Heitä oli hyvin suuri joukko” (37:10).

Israelin puolustusvoimat (IDF) ei ole täydellinen. Mutta onko sattumaa, että Yhdysvaltain News & World Report luokittelee nykyään Israelin pienen armeijan maailman neljänneksi voimakkaimmaksi  – sen edellä ovat vain Venäjä, USA  ja Kiina? 75-vuotisen historiansa aikana Israel on voittanut 7 sotaa ja säilyttänyt asemansa lukuisista terrori-iskuista ja ohjusiskuista huolimatta.

Monet valtiot haluavat ostaa Israelin sotateknologiaa.

”Aikanaan sanotaan Jaakobista ja Israelista: Mitä Jumala onkaan tehnyt! Katso, kansa nousee kuin leijona, se kohottautuu kuin jalopeura” (4. Moos. 23:23-24).

Jumala on rakentanut Israelin armeijan ja Hän taistelee heidän rinnallaan.  Kun viholliset taas uhkaavat olemassaoloamme, Hän ”suojelee Jerusalemin asukkaita. Kompastelevin heistä on sinä päivänä kuin Daavid” (Sak. 12:8). Vaikka Daavid oli vielä liian nuori palvellakseen armeijassa, hän kävi Goljattia vastaan ”HERRAN Sebaotin, Israelin taistelurivien Jumalan nimessä, jota sinä olet häpäissyt” (1. Sam. 17:45).

Voimme väitellä siitä, onko tämä ”kuivien luiden” Herran Hengellä täyttymisprosessi jo lopussa (Hes.37:14), mutta selvää on, että yksi vaihe on ohitettu: ”Katso, minä avaan hautanne ja nostan teidät, kansani, ylös haudoistanne ja tuon teidät Israelin maahan. Te tulette tietämään, että minä olen HERRA, kun minä avaan hautanne ja nostat teidät, minun kansani, ylös haudoistanne” (Hes. 37:12-13).

Ajatelkaahan kuinka tarkkaan tämä lupaus on toteutunut. Profeetta Hesekiel ei ole osannut kuvitella natsien kuolemanleirejä, mutta ne olivat aivan kirjaimellisesti miljoonien hautoja, ja mahdollisia hautoja monille, joiden ”luut olivat kuivettuneet” ja joiden ”toivo oli mennyt”(37:11). Minkään muun laista ”hautaa” ei voisi avata ja tyhjentää asukkaistaan ilman fyysistä ylösnousemusta.

Olen itse Holokaustin jälkeistä toista polvea kuten niin moni israelilainen. Me muistelemme ja suremme murhattuja samalla kun lohdutamme ja pidämme huolta niistä muutamasta eloonjääneestä, jotka ovat vielä keskuudessamme. Mutta toinen tärkeä asia tänä päivänä on muistaa, mitä Jumalamme on tehnyt puolestamme ja julistaa se maailmalle:

”HERRA on ilmoittanut pelastustekonsa, pakanoiden silmien edessä hän on paljastanut vanhurskautensa. Hän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimoa kohtaan. Kaikki maan ääret ovat nähneet pelastuksen, jonka meidän Jumalamme on valmistanut” (Ps. 98:2-3).

Levätköön Kaikkein Korkeimman siunaus yllänne, Siionin maasta ja Jerusalemista,

Mordechai ben Yakov

Kertomus Israelin lähdöstä Egyptistä on kuin kertomus raskaana olevasta naisesta, jonka synnytyksen aika on lähestymässä. Heprealaiset orjat ovat varmaan kokeneet samanlaisia jännittyneen odotuksen, ihmetyksen ja pelon tunteita, sillä olihan nyt kyse kokonaisen kansan syntymisestä.

Jumala oli antanut Moosekselle sanoman, joka hänen piti viedä Egyptin mahtavalle hallitsijalle. Näistä sanoista on tullut maailmankuuluja Pääsiäisen johdantosanoina: ”HERRA, heprealaisten Jumala, on lähettänyt minut sinun luoksesi ja käskenyt sanoa: Päästä minun kansani, että se voisi palvella minua…” (2. Moos. 7:16).

 Koska nämä sanat ovat meille niin tuttuja, meiltä voi jäädä huomaamatta tämän yksinkertaisen sanoman rohkea haaste: ”Myönnä, että nämä eivät ole sinun kansaasi. He kuuluvat Minulle. Ja heidän tarkoituksensa elämässä on palvella Minua, ei sinua.”

Faraon vastaus on yhtä kuuluisa: ”Kuka on HERRA, että minun pitäisi totella häntä ja päästää Israel?”(2. Moos.5:2). Oli tyhmää kieltäytyä tottelemasta taivaan ja maan Luojaa, mutta myönnettäköön, että monien sukupolvien kokemuksiin perustuvat tosiasiat tukivat faraota. Jos tämä Jumala oli todella olemassa, miksi Hän ei ollut vaatinut kansaansa heprealaisten 400 vuotta kestäneen orjuuden aikana?

Meille ei kerrota syytä, mutta meille kerrotaan, että Hän on tiennyt lopun alusta alkaen. Luoja kertoi Pääsiäissuunnitelmansa ystävälleen Abramille solmiessaan kahden osapuolen välisen liiton tämän kanssa kauan ennen kuin Hänen ”kansaansa” oli edes olemassa:

”HERRA sanoi Abramille: ´Tiedä totisesti, että jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän, ja heidän on oltava sortajiensa orjina neljäsataa vuotta´” (1. Moos. 15:13-14).

He pääsisivät orjuudesta johtajanaan mies, joka ei ollut karismaattinen johtaja ja joka ei pitänyt itseään johtajana (2. Moos. 3:11). Jumalan valitsema mies yritti useaan kertaan kieltäytyä tehtävästä (4:10-13). Ja jo muutaman kerran faraon edessä oltuaan Mooses koki epäonnistuneensa: ”Herra, miksi olet tehnyt pahaa tälle kansalle? Miksi olet lähettänyt minut? Siitä asti kun minä menin faraon luo puhumaan sinun nimessäsi, hän on tehnyt pahaa tälle kansalle, etkä sinä suinkaan ole vapauttanut kansaasi” (5:22-23).

Mutta taaskin Toora todistaa, että HERRA oli alusta pitäen selvillä siitä, että näin tulisi tapahtumaan. Lisäksi Hän oli kertonut suunnittelemansa vastauksen Moosekselle palavan pensaan luona: ”Mutta minä tiedän, ettei Egyptin kuningas anna teidän lähteä muuten kuin väkevän käden pakottamana. Siksi minä ojennan käteni ja lyön Egyptiä kaikenlaisilla ihmeilläni, joita minä teen sen keskellä, ja sen jälkeen hän päästää teidät” (2. Moos.3:19-20).

Jumala oli puhunut kymmenennestä vitsauksesta jo ennen kuin Mooses meni faraon puheille: ”Kun menet takaisin Egyptiin, niin katso että teet faraon edessä kaikki ne tunnusteot, joihin minä olen antanut sinulle vallan. Mutta minä paadutan hänen sydämensä, eikä hän päästä kansaa. Sano silloin faraolle: ´Näin sanoo HERRA: Israel on minun esikoispoikani. Minä käsken sinua: päästä poikani, niin että hän voi palvella minua. Jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin tiedä, että minä surmaan sinun esikoispoikasi´” (2. Moos.4:21-23).

Vaikka Mooses näytti unohtaneen suunnitelman, Luoja ei nuhdellut häntä, vaan toisti sen kärsivällisesti: ”Nyt saat nähdä, mitä minä teen faraolle. Väkevän käden pakottamana hän päästää israelilaiset ja väkevän käden pakottamana hän karkottaa heidät maastaan” (2. Moos. 6:1). HERRA ei nuhdellut Moosesta silloinkaan, kun Mooses kapinoi faraon eteen menemistä vastaan (6:12). Sen sijaan teksti siirtyy ikään kuin sivuraiteelle ja alkaa kertoa sukupuusta, joka päätyy lopulta Moosekseen (6:14-26). Mikä tämän tarkoitus on? Se osoitti, että Mooses oli oikeassa: hänellä ei ollut maallisen mittapuun mukaan johtajuuteen tarvittavia ansioita. Hänen heimonsa ei ollut Israelin esikoisia, hänen sukunsa ei ollut Leevin heimon esikoisia, eikä Mooses (eikä Aaron) ollut perheen esikoinen. Silti meille kerrotaan kolme kertaa (6:26-27), että HERRA valitsi tieten tahtoen juuri Mooseksen.

Kuinka uskaltaisi niin vaatimatonta syntyperää oleva mies esittää vaatimuksia Egyptin kuninkaalle, jota kunnioitettiin jumalana? Koska ”Minä olen HERRA” (6:29).

Jälleen kerran Luoja ilmoitti, että hän tuntee tulevaisuuden ja että Hän myös hallitsee sitä: ”Mutta minä paadutan faraon sydämen. Vaikka minä teen paljon ihmeitäni ja tunnustekojani Egyptin maassa, farao ei kuule teitä. Mutta minä ojennan käteni Egyptiä vastaan ja vien suurten tuomioiden voimalla sotajoukkoni ja kansani, israelilaiset, pois Egyptin maasta” (2. Moos. 7:3-4).

Mikä oli lopullinen päämäärä? ”Egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen HERRA” (7:5). Tämä toistuu monta kertaa pääsiäiskertomuksessa (2. Moos. 6:7, 7:17, 14:4, 14:8).

Maan ja taivaan Luoja lähetti viestin kaikille tuleville ihmissukupolville ja varsinkin Israelin kansalle. HERRA oli, ja tulee aina olemaan, ainoa, joka vapauttaa kansansa valitsemansa ihmisen kautta ja sen suunnitelman mukaan, jonka Hän on tehnyt alusta alkaen. Hän tietää edeltä jokaisen yrityksen vastustaa Häntä ja jokainen vastustamisyritys vain edistää Hänen omaa suunnitelmaansa.

Silloin kun tilanne näyttää toivottomalta, se on Luojan valmistama tilaisuus tehdä jotain sellaista, mikä tekee Hänet tunnetuksi… LUODA UUTTA!  

 Vaikka Israelin kansa olisi enää vain kasa ”kuolleita luita”, he virkoavat henkiin hengellisesti, palaavat fyysisesti omaan maahansa… ja kaikki tulevat tietämään, että on vain Yksi, joka voi olla siitä vastuussa:

”Ihmislapsi, nämä luut ovat koko Israelin heimo. He sanovat: ´Meidän luumme ovat kuivuneet, toivomme on mennyt ja me olemme hukassa.´ Sen tähden profetoi ja sano heille: Näin sanoo Herra, HERRA. Katso, minä avaan hautanne ja nostan teidät, kansani, ylös haudoistanne ja tuon teidät Israelin maahan. Te tulette tietämään, että minä olen HERRA, kun minä avaan hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne. Minä panen teihin Henkeni, ja te heräätte eloon. Minä sijoitan teidät omaan maahanne, ja te tulette tietämään, että minä, HERRA, olen puhunut ja minä toteutan sanani, sanoo HERRA” (Hes. 37:11-14).

Pääsiäisen aattona juutalaiset istuutuvat Seder-aterialle kerratakseen yksityiskohtia yliluonnollisesta Jumalan voiman ilmenemisestä Egyptissä lähes 4000 vuotta sitten. Tuona iltana me tunnustamme olevamme yhtä kansaa kaikkien vuosisatojen ja kaikkialla maailmassa olevien juutalaisten kanssa. Me tunnustamme viinilasimme korkealle kohottaen, että ”jokaisessa sukupolvessa” me, Israelin suku, olemme nähneet tämän vapautuksen tapahtuvan yhä uudestaan.

HERRA ei aina paljasta suunnitelmaansa etukäteen eikä tee ilmiselviä ihmeitä jotka kumoavat luonnonlait.  Joskus Hän viivyttää kohtaamistaan niiden kanssa, jotka ”nousevat tuhoamaan” Hänen kansaansa. Mutta Hän ilmestyy aina ennen kuin vihollisemme voi voittaa ja ”Hän pelastaa meidät heidän käsistään”.

Vihollisemme ajattelevat aina faraon tavoin: ”Minä en tunne HERRAA, enkä myöskään päästä Israelia” (2. Moos. 5:2). Toiset kieltävät HERRAN olemassaolon, toiset taas (Korvausteologian opettajien tavoin) kieltävät Israelin laillisuuden, mutta pohjimmiltaan kaikki kieltävät sen todellisuuden, että Israelin kansa kuuluu HERRALLE niin kauan kuin yö seuraa päivää (Jer. 33:23-26).

On muitakin, ovelampia yrityksiä pyyhkiä juutalaiset pois maailman kartalta hyökkäämällä heidän erilaista identiteettiään vastaan.  Israel ei voi olla koskaan sellainen kuin joku muu kansa:”Sinut on HERRA, sinun Jumalasi, valinnut kaikista maan päällä olevista kansoista, että olisit hänen omaisuuskansansa” (5. Moos. 7:6, 14:2). Jokainen, joka kehottaa Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisiä jättämään noudattamatta niitä käskyjä, jotka HERRA antoi Israelille ”kaikkia sukupolvia varten”, tai joka väittää, että Hän on muuttanut mielensä ja kumonnut ne, kieltäytyy päästämästä Israelia palvelemaan HERRAA. He kysyvät faraon lailla: ”Kuka on HERRA että minun pitäisi totella häntä” Israelin suhteen?

 Kun HERRA tekee itsensä tunnetuksi kansakunnille, Hän tekee sen ennen kaikkea oman kansansa Israelin kautta. ”Kun minä osoitan teissä pyhyyteni kansojen nähden, ne tulevat tietämään, että minä olen HERRA” (Hes. 36:23). ”Kansat tulevat tietämään, että minä olen HERRA, joka pyhitän Israelin kansan, kun minun pyhäkköni on sen keskellä ikuisesti” (Hes. 37:28).

Hän tekee itsensä tunnetuksi maailmalle myös viemällä Israelin kansan takaisin heidän omaan maahansa: ”Kun HERRA käänsi Siionin kohtalon, me olimme kuin unta näkevät.  Silloin suumme täyttyi naurusta ja kielemme riemusta. Silloin sanottiin kansojen keskuudessa: ´HERRA on tehnyt suuria heitä kohtaan´” (Ps. 126:1-2).

Israelin vihollisetkin tulevat tietämään sen, mutta heidän reaktionsa on erilainen: ”Tämä kaupunki [Jerusalem] oleva minulle kunniaksi ja iloksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi kaikkien maan kansojen edessä. Kun ne kuulevat kaikesta hyvästä, mitä minä sille teen, ne pelkäävät ja vapisevat kaiken hyvinvoinnin ja menestyksen vuoksi, jonka minä sille suon” (Jer. 33:7-9).

Ja kun HERRA tahtoo ilmoittaa itsensä itsepäiselle Israelille, Hän aikoo tehdä sen pakanakansojen kautta, jotka auttavat Häntä tuossa ennalleen palauttamisessa.

”Katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti. He tuovat sinun poikasi sylissään ja kantavat tyttäriäsi olallaan. Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajat, heidän ruhtinattaristaan imettäjät…Silloin sinä [Siion] tiedät, että minä olen HERRA” (Jes. 49:22-23).

”Sinä saat imeä kansojen maitoa, kuninkaiden rintoja. Sinä tulet tuntemaan, että minä, HERRA, olen sinun auttajasi, Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi” (Jes. 60:16).

”Palvelijani Jaakobin ja valittuni Israelin tähden minä kutsuin sinut [Koores] nimeltä ja annoin sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut…Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tuntenut, jotta auringon nousun maista sen laskun sijoille asti tiedettäisiin, ettei ole ketään muuta kuin minä. Minä olen HERRA, eikä toista ole” (Jes. 45:4-6).

Tästä ymmärrämme, että vaikka Luoja valitsi Israelin kansan (heidän esi-isilleen antamansa lupauksen tähden), Hän haluaa henkilökohtaisen suhteen jokaisen ihmisen ja jokaisen kansan kanssa maan päällä. Kun Messias hallitsee Jerusalemista, kaikki kansat virtaavat vapaaehtoisesti ”HERRAN vuorelle” (Jes. 2:2) päästäkseen osallisiksi Israelin siunauksista. Häntä kutsutaan edelleen Jaakobin Jumalaksi (Jes. 2:3), mutta Hänen Huoneensa on avoinna kaikille kansoille (Jes. 56:7).

Pääsiäissederin aikana me laulamme tai lausumme tiettyjä psalmeja, joita kutsutaan nimellä Hallel, eli ylistys- ja kiitoslauluiksi. Silloin kun Temppeli oli vielä Jerusalemissa, Pääsiäisen, Helluntain ja Lehtimajanjuhlan pyhiinvaellusjuhliin (Regelim) saapuvalla kansalla oli tapana laulaa yhdessä psalmeja 113-118, kun he nousivat Herran Huoneeseen vieviä portaita.

Nämä psalmit muodostavat kuin kertomuksen. Psalmi 113 näyttää mallia aloittaen ylpeänä: ”Kuka on niin kuin HERRA, meidän Jumalamme” (Ps. 113:5), kaikuna Egyptistä saadun lopullisen voiton jälkeen lauletusta kiitoslaulusta (2. Moos. 15:11). Psalmi 114 kuvaa Exodus-kokemusta, psalmi 115 pilkkaa hyödyttömiä epäjumalia ja kehottaa Israelia luottamaan HERRAAN. Psalmi 116 kuvaa iloa henkilökohtaisesta vapautumisesta, ja psalmi 117 kutsuu kansoja yhtymään kiitokseemme. Psalmi 118, Hosanna psalmi, on saanut nimensä jakeesta 25: ”Oi, HERRA, pelasta!” (hepreaksi: ”Ana HaShem – Hoshiya Na!”). Psalmissa vilisee viittauksia Jumalan antamaan pelastukseen, ja psalmi alkaa ja päättyy: ”Kiittäkää HERRAA, sillä hän on hyvä ja hänen armonsa pysyy iankaikkisesti!” (Ps. 118:1,29).

Yhtykööt tänä Pääsiäisenä kaikki maailman uskovat, jotka tuntevat HERRAN, meidän Jumalamme, julistamaan kanssamme Hänen suuruuttaan:

”Ylistäkää HERRAA, kaikki kansat,

 ylistäkää häntä, kaikki kansakunnat.

Sillä hänen armonsa on voimallinen meitä kohtaan

ja HERRAN uskollisuus pysyy ikuisesti. Halleluja!”

(Ps. 117).

Siunatkoon teitä Kaikkein Korkein Siionista ja Jerusalemista,

Mordechai ben Yakov

Shalom ja siunausta, rakkaat ystäväni.

Pian me vietämme Tu B’Shvat (15 pv. talvikuukautta, Shvat) juhlaa..

Ensi silmäykseltä tämä vaikuttaa oudolle juhlalle -se ei näytä liittyvän mihinkään, mitä Luoja on määrännyt. Mutta jos katsomme lähemmin, me ymmärrämme, että tällä juhlalla on hengellisiä tasoja, jotka voivat lisätä uskoomme uutta syvyyttä.

Aloitamme jollakin, mitä  Luoja kehotti Israelin kansaa tekemään heti, kun he saapuvat Luvattuun maahan; heidän tuli istuttaa kaikenlaisia hedelmää tuottavia puita (III Mooses 19:23-25).”Nyt, kun te tulette siihen maahan ja istutatte kaikenlaisia puita ruuaksi…” Kun me tulemme tähän maahan, on ylistyksen arvoista istuttaa siihen syötäviä kasveja.

Istuttaminen on tosiasiassa jumalallinen tehtävä. Muista, että Luoja itse istutti Edenin puutarhan ennen kuin hän asetti Adamin sinne hoitamaan ja vartioimaan sitä. Kaikki, mikä liittyy istuttamiseen on pyhää. Koko maan Herra pyytää Hänen kansaansa, heitä, jotka rakastavat Häntä, käyttäytymään Hänen laillaan. Istuttaminen Israelin maassa on yksi tapa, jolla me voimme täyttää käskyn, ”Te seuraatte Herraa teidän Jumalaanne.” (V Mooses 13:4 (5))

Niinpä, kun Israelin maa tuottaa tulosta, me uhraamme Hänelle osan siitä -kättemme työn. Ainakin kaksi etukäteen säädetyistä ajoista on omistettu tälle: ”Vietä myös elonleikkuujuhlaa, kun korjaat ensihedelmät viljastasi, jonka olet kylvänyt peltoosi ja hedelmänkorjuujuhlaa vuoden lopussa, kun olet korjannut vaivannäkösi tulokset pellolta.” (II Mooses 23:16)

Juuri niin kuin puut tuottavat hedelmää, näin myös ihmiset. On kirjoitettu V Mooses 20:19:”Sillä onko ihminen  kedon puu..?” Mutta alkuperäisessä heprean tekstissä, tämä voidaan lukea myös toteamuksena: ”Sillä ihminen on kedon puu…” Jälkimmäinen ajatuksista vahvistetaan toisella Kirjoituksen kohdalla, joka käyttää samaa vertausta. Esimerkiksi, hän, joka luottaa Luojaan ”..on kuin vesipurojen ääreen istutettu puu, joka tuottaa hedelmänsä ajallaan…(Psalmi 1:3)

Puu on yhteydessä maahan juuriensa kautta. Sen eloonjäämistä eivät takaa sen oksat, lehdet tai hedelmät -vain syvät juuret voit ravita sitä, pitää sen vakaana myrskyssä ja antaa sille pitkän elämän. Mihin sinun juuresi ovat istutetut ja kuinka syvälle ne ulottuvat?

Profetioilla istuttamisesta on erityisen syvä merkitys Luojaan uskoville, jotka rakastavat juutalaista kansaa. Jumala sanoo, että Israel viimeisinä päivinä ”…He rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä; he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, tekevät puutarhoja ja  syövät niiden hedelmiä.” Ja tuohon aikaan, HERRA asuttaa Hänen takaisin palaavan kansansa antaen heille syvät juuret: ” ’Minä myös istutan heidät  heidän maahansa ja heitä ei enää revitä irti juuriltaan heidän maastansa, joka minä olen heille antanut ‘sanoo HERRA sinun Jumalasi.”. (Aamos 9:14-15)

Perinteinen merkki siitä, että on Tu B’Shvat juhlan aika, on ensimmäinen kukkiva puu uudella kasvukaudella, joka on mantelipuu. Tämän puun nimi hepreaksi liittyy sanaan, joka merkitsee ”ahkera” tai joku joka näkee ”paljon vaivaa” työnsä eteen. Raamatun tutkiskelu mantelipuusta paljastaa sen hengellisen symbolismin pyhässä lampun jalassa (II Mooses 37), Aaronin sauvassa (IV Mooses 17) ja Luojan ”ahkeran  valvonnan” Hänen Sanansa suhteen, jotta se toteutuu (Jeremia 1:11-12).

Sen lisäksi että Luoja antoi puun ennustaa lähestyvää kevättä, hän myös erotti tietyn alueen paikaksi, joka ilmoittaa Israelin maanpaon päättymisestä samalla tavalla:

 ”Mutta te Israelin vuoret, kasvatatte oksianne ja kannatte hedelmää kansalleni Israelille; sillä he ovat tulossa. Sillä, katso, minä olen teitä varten ja minä käännyn teidän puoleenne ja silloin teitä viljellään ja kylvetään.” (Hezekiel 36:8-9) Tätä vuoristoseutua kutsutaan nykyisin nimillä Judea ja Samaria, nykyisen Israelin sydänmaa. Kuka tahansa, joka ajaa näitten alueitten kautta voi vakuuttaa, että kerran paljaat vuoret ovat kirjaimellisesti puhjennee kasvuun ja tuottamaan hedelmää – sisältäen viinitarhat, jotka voittavat kansainvälisiä viinikilpailuja! Meidän JUMALAMME sanaa pysyy ikuisesti.

Mutta paljon ennen ”Israelin vuorten” heräämistä, kaipuu nousi maanpakolaisuudessa olevien juutalaisten keskellä 19:nnellä vuosikymmenellä palata heidän esi-isiensä maahan. He katsoivat hedelmällisiä peltoja, hedelmätarhoja ja puutarhoja Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa…ja he oivalsivat että he voisivat tulla tyytyväisiksi ainoastaan kotimaansa hedelmistä…paikassa, jota he eivät olleet koskaan nähneet. Nämä maatalouspioneerit tulivat pölyn, hiekan ja suomudan maahan ja alkoivat istuttaa. Tu B’Shvat’ina 1884 he istuttivat 1500 hedelmäpuuta Galileaan. Täten, joka vuosi siitä lähtien tähän päivän asti, kaikenikäiset juutalaiset koko maassa ovat istuttaneet uusia puita 15 päivä Shvat-kuuta.

Messiaan päivinä, kun Israel on täysin lunastettu, huomattavia puita nousee esiin pyhästä Temppelistä virtaavan joen varrelle (Hesekiel 47).”Mutta virran varrella, sen molemmilla rannoilla, kasvaa kaikenlaisia puita ruuaksi.  Niiden lehdet eivät lakastu eivätkä niiden hedelmät lopu. Ne kantavat joka kuukausi  hedelmää, sillä virran vedet juoksevat pyhäköstä. Puiden hedelmiä käytetään ruuaksi ja niiden lehtiä lääkkeeksi.” (jae 12)Tämä uusi Edenin puutarha on kaikkia kansoja varten ja he, jotka rakastavat Israelin Jumalaa ”virtaavat sinne.” (Jesaja 2:3)

Olla istutettujen puitten keskellä on kiehtova kokemus aisteille. Voit kuulla lehtien kahinan tuulessa ja se kuulostaa kuin laululta tai rukoukselta. Jotkut Kirjoitukset vihjaavat, että puut ja kasvit todella kykenevät antamaan kiitokset koko maan Heralle (katso Jesaja 55:12). Psalmin 148 mukaan, meitä kehotetaan liittymään puihin ja kaikkiin luotuihin, maailmanlaajuiseen Tekijämme ylistykseen!

kuulostaa.

Nuori tyttö yhdellä keskitysleireistä kertoi vanhemmalle naiselle, ” Minä tiedän kuolevani ja hyväksyn, että se on Jumalan tahto. Ennen kuin tulin tänne, minua hemmoteltiin enkä ottanut hengellisiä asioita vakavasti. Mutta, näetkö tuon puun tuolla?” Hän osoitti puuta, joka kasvoi parakin ulkopuolella. ”Se on ollut paras ystäväni täällä olo aikanani. Olen puhunut sen kanssa monesti, kun olen ollut yksinäinen”

Hänen ystävänsä katsoi häntä, pohtien mitä sanoa. ”Vastasiko puu sinulle?”

”Kyllä, se vastasi”, sanoi tyttö miettien.

”Mitä se sanoi?” nainen kysyi todella uteliaana.

”Se sanoi, ’minä olen täällä…minä olen täällä…olen elossa, minulla on ikuinen Elämä.’”

Päätän tämän kirjeen rukoukseen, että Herra, taivaan ja maan Tekijä istuttaa meihin ikuisen elämän Hänen elävän Sanansa kautta, niin että me olemme puu, jonka ”lehti ei lakastu” (Psalmi 1:3).

Siunatkoon sinua Kaikkein Korkein Siionista ja Jerusalemista

Tänä Valon juhlana – tule etsimään oma ruukkuasi puhdasta oliiviöljyä

Valon juhla kertoo ihmeistä, jotka tapahtuivat    juutalaiselle kansalle hanukkana.

• muutamien Luojaan uskovien uskollisten saamat suurenmoiset voitot ”morderneista aktivisteista” (tuon aikakauden ”herännyt” sukupolvi).
• HERRAN pyhän huoneen hallinnan takaisin saamisen ihme ja onnistuneesti puhdistaa se kauheasta saastasta ja epäjumalista, joita pakanat olivat tuoneet sinne
• Puhtaan öljyruukun löytymisen ihme; roskien alle haudattuna, mutta yhä sinetöitynä ja käyttöön sopivana Pyhässä Paikassa.
• Tuon pienen  ruukun ihme, riittävä vain yhdeksi päiväksi; jotenkin kykeni valaisemaan pyhän Temppeli Menoran kahdeksan päivän ajan.

Meidän ihmisten henget luotiin kuin lampuiksi, kantamaan Hänen Valoaan: ”Ihmisen henki on HERRAN lamppu, tutkien kaikki hänen olemuksensa sisimmät osat.” Snl.20:27. Jotta voimme antaa valoa, meidän myös täytyy löytää ruukullinen puhdasta oliiviöljyä -uskon mitta. Se alkaa etsimällä Valon Lähdettä ja uskoa.

”Sillä Sinun luonasi on elämän lähde, Sinun Valossasi me näemme Valon.” Ps.36:9 (10)

Ehkä olemme vain pieniä lamppuja pikkuruisen valon kera, mutta me kaikki olemme nähneet, kuinka jopa yksi pieni valo voi karkottaa pimeyden, tehden pilkkopimeästä huoneesta vähemmän ahdistavan ja helpomman navigoida. Kun monet pienet valot tulevat yhteen, vaikutus ei ole ainoastaan suurempi. vahvempi valo, vaan toiveikkaampi ja kauniimpi ilmapiiri. Samoin on henkilön kanssa, joka uskoo Luojaan -tai huone täynnä sellaisia ihmisiä. Heidän ympäristönsä saa tuon iloisen,  Jumalan rakkauteen ja voimaan luottamuksen hehkun ja ympärillä olevat ihmiset alkavat kysyä: ”Mistä saatte sellaisen toivon ja ilon?”

Siinä on meidän mahdollisuutemme sanoa heille: Sinulla on se myös, jos olet halukas menemään Alkulähteelle.

”Ja sinä etsit Minua ja löydät Minut, kun sinä etsit Minua koko sydämestäsi.” (Jeremia 29:13)

Onko henkesi pimeä, kuten sytyttämätön lamppu? Tule Valon Tekijän ja Antajan luo. Anna Hänen puhdistaa sinun henkesi ja tehdä sinut soveliaaksi Hänen pyhään läsnäoloonsa. Etsi tuota uskon alkumäärää sytyttääksesi pieni lamppusi. (Hän on jättänyt yhden pienen, pilaantumattoman ruukun sinun löydettäväksi, piilotettuna johonkin lähistölle). Murra se auki, kaada se henkeesi. Uskalla uskoa Luojan lupaukseen antaa sinulle ”seppeleen tuhkan sijaan, ilo öljyä murheen sijaan ja ylistyksen viitan masentuneen [kirjaimellisesti, ”pimentyneen”] hengen sijaan”. (Jesaja 61:3)

Kauanko riittää yksi ruukullinen öljyä? Saatat yllättyä. Samat ihmeet, jotka tapahtuivat Hanukan aikana voivat tapahtua myös meille, missä tahansa, milloin tahansa.  Tämä johtuu siitä, että Hanukan Jumala on sama, kaikkialla ja aina.

Tuokoon tämä Hanukka sinulle pienen puhtaan öljyruukun löytämisen ihmeen, niin että voit sytyttää vakaan, kauniin uskon liekin taivaan ja maan HERRASSA. Tuo Valoa ja Toivoa kaikille heille ympärilläsi. Olkoon sinulla etuoikeus lähettää heidät myös Alkulähteelle etsimään heidän omaa ruukkuaan.

Siunatkoon sinua Korkein Siionista ja Jerusalemista,

Aika oli erittäin pimeä. Epäjumalanpalvelijat pitivät itseään maailman valaistuneimpina ja ”modernin valon” soihdunkantajina: senaikainen (kreikkalainen) filosofia. Todellisuudessa tämä ”valo” kuitenkin pimensi maailmaa ruumiin korostamisen, kreikkalaisen filosofian ja ”modernismin” kautta. Näin kreikkalaisten onnistui pimentää maa maan jälkeen, paikka paikan jälkeen. He yrittivät sitä samaa saavuttuaan Israelin maahan ja siellä asuvan pienen kansan keskuuteen.

Totta puhuaksemme he onnistuivatkin osittain. Monista juutalaisen kansan jäsenistä tuntui siltä, kuin heidän silmänsä olisivat äkkiä auenneet (”..sitä oli nautinto katsella…” 1. Moos. 3:5-6).  ”Demokratia”, kreikkalainen mytologia/filosofia ja kulttuuri, joka palvoi ruumista ja alastomuutta, olivat uutuuksia, ”uutta valoa”. Mutta toisaalta oli myös kourallinen ihmisiä, joilla oli vahva usko Israelin Jumalaan, Hänen Tooraansa ja säädöksiinsä ja käskyihinsä, jotka Hän välitti patriarkkojen kautta Israelille. Tämä on todellista ja moitteetonta uskoa. He tajusivat ikuisen Jerusalemin ja ”modernin” Ateenan välisen eron. He olivat vähemmistö, jotka päättivät asettaa alttiiksi sielunsa ja henkensä aidon, todellisen uskon puolesta.  He eivät antaneet periksi, vaan taistelivat itseään suurempaa ja mahtavampaa armeijaa vastaan silloin kun terve järki sanoi, että heillä ei ollut pienintäkään mahdollisuutta massiivisia Kreikan joukkoja vastaan, modernia valtakuntaa ja sen aikansa parhailla ja uudenaikaisimmilla aseilla ja moderneilla sotastrategioilla varustettuja joukkoja vastaan, jotka olivat onnistuneet valtaamaan maan toisensa jälkeen, kansan toisensa jälkeen, ja nostamaan Kreikan maailman suurimmaksi valtakunnaksi. 

Israelin maassa muutamat Israelin Jumalaan uskovat, joilla ei ollut taistelukokemusta eikä moninaisia varusteita – heidän varustuksenaan oli vain suuri usko ja Luojan, kaiken maan Herran, Sana – taistelivat sen lupauksen jatkumisen puolesta, joka oli annettu Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Vastoin kaikkia odotuksia he voittivat ihmeen ja uskon voiman avulla. Tuo mitättömän pieni uskovien joukko voitti ja ajoi kreikkalaiset ulos Luvatusta maasta.

Voitto ei riippunut niiden uskovien fyysisestä etevyydestä, jotka olivat päättäneet seurata Jumalan teitä, vaan kaiken maan Herra teki tämän ihmeen maailman kansojen tähden. ”Herra on paljastanut pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme antaman pelastuksen” (Jes. 52:10).

Vihollinen karkotettiin, mutta epäpuhtaus jäi. Toisin sanoen, voitto ei ollut täydellinen, sillä vielä riitti puhdistustyötä. Kun Temppeli oli puhdistettu, heidän piti sytyttää kynttelikkö, juutalaisen kansan ikuinen valon symboli, joka valaisee Pyhän ja meidät. Kynttelikön sytyttäminen onnistui, mutta öljy oli saastunutta. Öljyä oli, mutta se oli epäpuhdasta. Mutta nuo uskovat eivät lannistuneet. He eivät halunneet odottaa niin kauan että uusi öljy valmistuisi. Mitä he siis tekivät??? He etsivät! He eivät tehneet kompromissia.

Etsivä löytää. He löysivät etsimänsä odottamattomasta paikasta, silmiltä piilossa olevasta nurkkauksesta (ilmeisesti joku Israelin Jumalaan uskova oli piilottanut sen sinne). Tätä pientä öljyn löytymisen ihmettä me nyt juhlimme kahdeksan päivän ajan, emme taistelussa saatua voittoa.

On totta, että me juutalaiset mainitsemme sotilaallisen voiton ihmeen rukouksissamme ja ilmaisemme kiitoksemme siitä joka päivä. Mutta todellinen juhlinnan syy on pienen öljypullon löytyminen, halu etsiä ja löytää se, mikä on puhdasta. Tästä syystä me juhlimme, siksi että he etsivät uskoen ja toivoen löytävänsä.

Rakkaat ystäväni, meidän täytyy juhlia uskossa sisimpäämme kätketyn puhtaan öljyn löytymistä. On elintärkeää, että etsimme emmekä luovuta.

Silloin todellinen ja puhdas valo, joka nopeuttaa lopullista lunastusta, loistaa sisimmässämme.

(Muistutan vielä meitä, että kaikki mikä kiiltää, loistaa ja säkenöi, ei ole totuudesta.)

Hanukan kahdeksan päivää ovat kahdeksan pimeää iltaa, jolloin me sytytämme ilta illalta aina yhden kynttilän lisää. Lisäämme yhden uuden kynttilän eilisen kynttilän lisäksi – näin meillä on yksi kynttilä enemmän kuin edellisenä iltana – ja lisäämme yhden uuden pisaran uskoa ja yhden uuden pisaran toivoa.

Juutalaisen perinteen mukaan emme saa käyttää kynttilöitä missään hyötytarkoituksessa, niitä tulee vain katsella.

Voimme katsella niitä ja mietiskellä ja kuvitella, millainen oli alkuperäinen valo, Temppelissä olevan Menoran valo.

Voimme mietiskellä ja rukoilla, että lopullinen lunastus jo toteutuisi…”voimme jo aavistaa sen”…ja kuninkaitten Kuningas ja Shekina-kirkkaus (Jumalan läsnäolo) palaavat Jerusalemiin valtaistuimelle.

Niin kauan kuin kynttilä (usko) palaa, on toivoa, ja on mahdollista korjata se, mikä on korjattavissa. Tuo kynttilä, tuo tanssiva liekki, on valo sisimmässäni ja minä itse tanssin Luojani edessä.

Sillä kirjoitettu on: ”Ihmisen henki on Jumalan lamppu”. Minä ja kaikki ne jotka ovat kanssani (”se joka on Herran puolella, tulkoon luokseni”) tanssimme, iloitsemme ja teemme työtä yhdessä kunnes… (Jatka itse).

Vain tällä tavalla voimme lausua seuraavat siunaukset:

1.         Kuka käski meidän sytyttää Hanukkavalot…(Talon siunaus).

2.         Kuka teki ihmeitä esi-isillemme noina päivinä, tähän aikaan… se on todella mahdollista!

3.         Kuka on virvoittanut meidät uskon kautta ja tuonut meidät tähän hetkeen täynnä uskoa     toivoa.

4.         Nuo samat silloin tapahtuneet ihmeet, valon voitto pimeydestä, vaikkakin siellä täällä on   vielä merkkejä pimeydestä.

Yhä on toivoa, että jostain sielustamme löydämme puhdasta öljyä, joka sytyttää meissä todellisen uskon valon.

Kunpa se tapahtuisi!

Olkaa siunatut, loistakoon valo teille jokaiselle,

Valo Siionista ja Jerusalemista.