Category: Suomi-s

Shalom, rakkaat SABRAn ystävät.

Annamme teille tiivistelmän viimeksi kuluneiden kuukausien aikana tehdystä ja edelleen jatkuvasta työstä, jota SABRA tekee yhdessä kaikkien teidän kanssanne, jotka tuette meitä.

Apumme Holokaustista eloonjääneille

”Älä heitä minua pois vanhuudessani, älä hylkää minua, kun voimani loppuvat” (Ps. 71:9).

SABRA-järjestö jatkaa Holokaustista eloonjääneiden tukemista.

*  Ostamme hoitotarvikkeita ja lääkkeitä.

*  Kuljetamme heitä tarvittaessa lääkärin vastaanotolle.

*  Viemme heille ruokaa ja lämpimiä vaatteita.

*  Ostamme heille lämmittimiä talven kylmiä vastaan.

*  Ilahdutamme heitä ihanien vapaaehtoisten käsin kutomilla sukilla.

*  Kun heillä on syntymäpäivä, me käymme ilomielellä näiden erityisten ihmisten luona ja viemme       heille kukkia, onnittelukortin ja jotain erityisesti heitä ajatellen valittua herkullista syötävää.

*  Käymme säännöllisesti katsomassa heitä heidän luonaan. Toiset asuvat omassa asunnossaan, toiset asuvat palveluasunnoissa ja toisia on sairaalassa huonon terveytensä vuoksi.

Kerromme heille kaikille, kuinka paljon te välitätte heistä, minkä te osoitatte jatkuvilla rukouksillanne ja anteliailla lahjoituksillanne. He ovat täynnä kiitollisuutta ja arvostusta. Monet heistä ovat pyytäneet meitä välittämään teille heidän kiitoksensa.

Suhteemme näihin jo iäkkäisiin kansalaisiin on läheinen ja henkilökohtainen. Pidämme heitä suorastaan oman perheemme jäseninä. He ajattelevat myös samalla tavalla ja soittavat usein Lanalle, toimistovastaavallemme. He tahtovat pitää yhteyttä ja jutella jonkun ihmisen kanssa. He kertovat Lanalle selkäsärystään, pahasta unesta tai heitä vaivaavasta lähimmäisestä/naapurista, tai asunnossaan olevasta akuutista ongelmasta. On hyvin tärkeää, että heillä on joku, jonka puoleen kääntyä, ja meille SABRAssa on ilo olla tuo ”joku”.

Apumme kouluille

”Minä ja lapset,jotka HERRA on minulle antanut” (Jesaja 8:18).

SABRA jatkaa edelleen vähäosaisten auttamista, niin päiväkouluissa kuin sisäoppilaitoksissa, jotka ovat Afulan alueella ja Gazan rajalla. Tätä apua toteutetaan eri tavoilla:

*  Toimitamme lapsille valmiin lämpimän aterian koulupäivinä (viisi kertaa viikossa).

*  Ostamme koulutarvikkeita antaaksemme näille lapsille samanlaiset mahdollisuudet kuin heidän ikätovereillaan on muualla Israelissa.

*  Hankimme koulutiloihin ja kouluympäristöön uutta nykyajan koululuokkiin soveltuvaa ja tarkoituksenmukaista välineistöä.

* Parannamme leikki- ja pelikenttien kuntoa, niin että lapset voivat nauttia välitunneista ja vapaasta terveellisellä tavalla.

Kun lomat lähestyvät, me järjestämme heidän kouluissaan juhlia. Me opetamme heille Raamatun mukaisesti heidän juutalaisen identiteettinsä juurista ja varmistamme, että he tietävät juhlien – Pasuunansoiton juhlan, Lehtimajanjuhlan, Hanukkajuhlan, Puurimin, Pääsiäisen (jota vietetään tässä kuussa) ja Helluntain – merkityksen.

Järjestämme joka vuosi Raamattuvisan

Huhti-toukokuu on Israelin jokavuotisen Raamattuvisan (Hidon Ha-Tanach) aikaa kansakunnan nuorisolle. Tämä israelilainen uudisajatus sai alkunsa v 1963 pääministeri David Ben-Gurionin kaudella. Jokainen kaupunki järjestää paikallisen kilpailun luokkien 6-12 oppilaille. Kunkin paikkakunnan voittajalla on mahdollisuus kilpailla kansallisesta voitosta. Jerusalemissa pidetään myös kansainvälinen Raamattuvisa Israelin itsenäisyyspäivänä, ja se näytetään suorana lähetyksenä Israelin televisiossa. Juutalaiset 14 -18 vuotiaat lapset osallistuvat erityiselle viikon mittaiselle valmennusleirille, Raamattuleirille. Vuonna 2023 kilpailussa oli edustettuna 20 eri maata.

Huomionarvoista on, että tätä perinnettä voidaan pitää vallankumouksellisena nykyajan maailmassa, joka pitää Raamattua vanhentuneena kirjana, jolla on vain vähän muuta kuin historiallista (jos sitäkään) arvoa. Yhä lisääntyvä joukko ”älykköjä” väittää, että se on kokoelma tuulesta temmattuja taruja tai jopa että niillä on haitallinen vaikutus ihmiskuntaan. (On maita, joissa Raamattu on kielletty.)

Kirjojen Kirjaan uskovat tietävät, miksi kansallinen Raamattuvisa on nuorille mahtava innostuksen antaja; se kannustaa israelilaisia lapsia lukemaan Tanachia. Se on kansamme olemassaolon ja Siionin maassa asumisen perusta, se todistaa Jumalan uskollisista lupauksista, joista jotkut täyttyivät silloin, kun me palasimme Israelin maahan 2000 vuoden maanpakolaisuuden jälkeen. Muut lupaukset odottavat vielä täyttymistä.

Kun lapset kuulevat profetioista, joita kansallemme on annettu, he rohkaistuvat rukoilemaan Luojaansa vakuuttuneina siitä, että Hän kuulee ja Hän vastaa. SABRA edustaa kaikkia tukijoita ja kannustaa kaikkialla maailmassa niitä, jotka rakastavat Israelin maata, tukemaan tätä ihmeellistä israelilaista perinnettä.

Annamme apua Israelin sotilaille ”kovan riskin” alueilla

”Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä” (Jeremia 30:7b).

Tuntuu uskomattomalta, että 75 vuoden jälkeen Israel taistelee yhä elämästään. Useimmat meistä muistamme elävästi lokakuun 10. päivän painajaisena, jota ei pystynyt täysin käsittämään mahdolliseksi 2000-luvulla. Hamas tunkeutui juutalaisvaltioon kahden vuoden huolellisen suunnittelun jälkeen. Yhtenä ainoana päivänä he teurastivat systemaattisesti yli 1200 siviiliä meidän oman maamme kamaralla; he raiskasivat ja silpoivat ja käyttivät muita sadistisia keinoja. Ja käsittämätöntä on, että he filmasivat kaiken tekemänsä ja näyttivät ylpeinä filmit kaikelle maailmalle. Monet maat jakoivat aluksi kanssamme kauhun ja tyrmistyksen seisoen näennäisesti Israelin puolella. Mutta tuo maailmanlaajuinen tuki hälveni heti, kun Israel nousi vastatoimiin raakoja rikoksentekijöitä vastaan.

Tänään, kun vain kuusi kuukautta on kulunut, hyvin harvat tuntuvat muistavan tuon päivän hirveyden – ja sen tosiasian, että yli 100 israelilaista panttivankia (joista monet ovat ehkä jo kuolleet) on yhä meidän sydämettömien vihollistemme vankina. Joka ikinen näistä teoista on kiistämätön sotarikos. Mutta maailma sulkee silmänsä.

YK puhuu huulillaan ”panttivankien hädästä”, mutta ei vaadi kansainvälistä Punaista Ristiä käymään panttivankien luona. On selvää, että tämä niin sanottu ”humanitaarinen järjestö” ei ole tehnyt ainuttakaan yritystä tutkia ja tarkistaa panttivankien tilannetta ja vointia, niin kuin kansainvälinen laki edellyttää. Heidät pitäisi haastaa oikeuteen!

On kulunut kuusi kuukautta ja todistuksia on pilvin pimein, eikä kansainvälinen naisten oikeuksien järjestö ole vielä tuominnut Hamasin harjoittamaa israelilaisten naisten pahoinpitelyä ja hyväksikäyttöä. Sen sijaan nämä kansainväliset ryhmät syyttävät täysin ilman todisteita ja Hamasin valheellisia väitöksiä uskoen israelilaisia sotilaita niistä samoista teoista, joita Hamas teki.

Kuvitelkaa, miltä meidän rohkeista univormupukuisista miehistämme ja naisistamme tuntuu, kun he vaarantavat henkensä paitsi Israelin kansalaisia suojellakseen myös välttääkseen satuttamasta Gazassa asuvia siviilejä. Alkaa olla yleisesti tunnettua, että sodankäynnin asiantuntijat ovat ilmaisseet ihailunsa siitä, kuinka alhainen siviiliuhrien määrä on verrattuna muihin menneisyydessä tapahtuneisiin aseellisten taistelijoiden kesken käytyihin sotiin. Mutta maailman media hautaa tuon arvion ja historialliset tosiasiat suoltamalla herkeämättä Iranin ja Qatarin leivissä olevista lähteistä peräisin olevia huhuja IDF:n tekemistä kauheuksista.

Yksinäiset sotilaat

IDF:ssä palvelevat sotilaat, joilla ei ole perhettä Israelissa, ovat erityisen herkkiä tuntemaan masennusta ja yksinäisyyttä. Samoin myös ne sotilaat, jotka on määrätty vartioimaan siviilejä, jotka ovat päättäneet jäädä Israelin pohjoisiin kaupunkeihin Hizbollahin ampumista raketeista piittaamatta, ovat yksinäisiä suojellessaan rohkeasti näitä kaupunkeja.

Muualla kuin Israelissa asuvista monikaan ei ole tietoinen siitä, että näiden pohjoisessa asuvien Israelin kansalaisten joukossa on sekä arabeja että juutalaisia. Heitä molempia on myös uskollisesti maatamme palvelevien sotilaiden joukossa.

Israelia rakastavien ystäviemme anteliaan avun ja jatkuvien rukousten ansiosta SABRA auttaa Israelin sotilaita (sekä arabeja että juutalaisia) tämän vaikean ajan läpi seuraavilla tavoilla:

*   Viemme heille lämpimiä vaatteita, ruuanlaittovälineitä ja muita tarvikkeita, jotka auttavat helpottamaan heidän sotilaspalvelustaan.

*  Ostamalla puolustukseen käytettävän, henkiä pelastavan koneen yhteistyössä IDF:n kanssa.

*  Autamme heitä viettämään perinteisiä juhlia kuten Puurimia ja Hanukkaa asemapaikoillaan, kaukana kotoa.

*   Lahjoitimme heille huolella ja rakkaudella valittuja juhlapäivän herkkuja osoittaaksemme kiitollisuuttamme heidän tekemästään työstä.

Tapaamamme sotilaat ovat täynnä arvonantoa ja kiitollisuutta. Joillekin heistä tämä oli ensimmäinen kerta, kun he ovat saaneet apua maan ulkopuolella asuvilta Israelia rakastavilta ihmisiltä.

Autamme köyhiä perheitä

”Eikö tämä ole paasto, jonka minä hyväksyn…että taitat leivästäsi nälkäiselle…” (Jesaja 58:6-8).

Jatkamme alueellamme asuvien köyhien tukemista. Valmistamme joka viikko ruokapaketin, joka toimitetaan heille viikonlopun edellä. Tähän pakkaukseen sisältyy hintavia elintarvikkeita kuten lihaa ja kalaa, sekä

säilykeruokaa ja lapsille makeisia.

Pääsiäinen – vapauden juhla

”Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, on HERRAN pääsiäinen. Saman kuukauden viidentenätoista päivänä on juhla. Seitsemän päivän ajan teidän tulee syödä happamatonta leipää” (4. Mooses 28_16-17).

Kun koko perhe on kokoontunut pääsiäisen juhlapöydän ympärille, sekä nuoret että vanhat kertovat niistä suurista ihmeistä, joita esi-isämme näkivät Egyptissä, muistellen Jumalan mahtavia tekoja, kun Hän toi kansamme pois orjuudenpesästä ja muistaen Hänen uskollisuuttaan meille koko erämaataipaleen ajan aina siihen asti kun saavuimme Luvattuun maahan.  Raamattuun uskoville ei ole tarpeen selittää, kuinka tärkeää juutalaisille on viettää tätä juhlaa joka vuosi määrättynä aikana.

Koska ruuan hinta Israelissa on noussut, tahdomme helpottaa niin monen ihmisen tilannetta kuin voimme, jotta he voivat viettää Pääsiäistä asianmukaisesti. Ei ole yllättävää, että ruoka-apua pyytävien perheiden lukumäärä on tänä vuonna suurempi kuin viime vuonna.

Toivomme pystyvämme vastaamaan 500 perheen pyyntöihin tänä Pääsiäisenä. Yhden hengen ruokapakkaus Pääsiäiseksi (7 päivää) maksaa 150 NIS eli noin 40 dollaria. Kolmihenkisen perheen kustannukset ovat 350 NIS (n 95 $). Pakkausten saajat ottavat vastaan kiitollisina kaikenkokoiset avustukset. 

Kaikkein Korkeimman siunaukset levätköön sinun ylläsi, perheesi ja seurakuntasi yllä.

Hyvien tekojen Talosta, Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista.

Veljenne uskossa, Mordechai ben Yaakov

“…ja kerro pojallesi…” (2. Moos. 13 : 8 )

Mikä on motiivimme juhlia pääsiäistä joka vuosi? Sen on oltava se, että kerromme pääsiäistarinan tuleville sukupolville. Teemme tämän jakamalla “sederin” lastemme kanssa ja selittämällä aikuisina tietämyksemme perusteella, että olimme orjia, jotka työskentelivät Egyptissä armottoman faraon ankarassa orjuudessa. Velvollisuutemme on opettaa näille lapsille, kuinka ihmeellisesti HaShem avasi meren ja toi meidät orjuudesta vahvalla kädellä ja mahtavalla käsivarrella.

Meidät kutsutaan joka vuosi yhteen niistä kouluista, joita olemme auttaneet ja tukeneet monta vuotta – lasten ikä vaihtelee päiväkoti-ikäisistä peruskoulun kuudennelle luokalle. Nautimme ja rakastamme auttaa järjestämään ja valmistelemaan lapsia ennen kuin he lähtevät koulusta juhlimaan pääsiäistä. Opetamme heille hieman siitä, miten juhlapyhää vietetään ja mistä “sederissä” on kyse.

Tapahtumaan osallistuvat yleensä oppilaat, opettajat ja yhteisön edustajat sekä kaupungin rabbi ja meidän tiimimme; joskus mukana on vieraita ympäri maailmaa; tällä kertaa mukana olivat rakkaat ystävät Suomesta ja pariskunta Saksasta.

Tänä vuonna tapahtuma oli kuitenkin erilainen kuin aiempina vuosina. Lisäsimme esimerkiksi rukouksen sotilaiden puolesta sekä haavoittuneiden toipumisen ja yhä vankeudessa olevien panttivankien turvallisuuden puolesta.

Ilmapiiri oli todellakin erilainen; me kaikki aikuiset ja vieraat pystyimme näkemään tämän jännityksen lapsissa, koska päivittäiset uutiset sodasta ja sen jatkumisesta synnyttävät huomattavaa ahdistusta opiskelijoissa. Me juhlimme, mutta ilmapiirissä oli samaan aikaan sekä iloa että surua.

Tapahtuma järjestettiin päärakennuksen ulkopuolella leikkikentällä. Kullakin luokalla on oma pöytärivinsä ja lisäksi kauniisti aseteltu pöytärivi tuoleineen; ne olivat tyhjiä ja odottivat kaapattuja osallistumaan pääsiäissederiin.

Kun Afulan rabbi siunasi lapsia ja opettajia, hän kysyi heiltä: “Kuka on tärkein henkilö pääsiäisjuhlassa?”. Lapset yrittivät arvata sanomalla: “Ihmeitä”, “isoisä”, “vieraita” jne. Hän huomautti, että juuri lapset ovat tärkeimpiä Seder-iltana, koska  Jumala käski meidän kertoa lapsillemme tarinan Exoduksesta. Emme tiedä tulevaisuutta, mutta tiedämme, että Jumala hallitsee tilannetta ja ensimmäisen Exoduksen tapaan vie meidät läpi.

 Itse olen tuntenut samat rukoukset ja laulut lapsuudesta asti. Tänä vuonna ne ovat saaneet erilaisen ja terävämmän merkityksen.

Tässä on esimerkki:

Laulu – “Ja hän, joka seisoi esi-isiemme ja meidän puolestamme…”. – rukouslaulussa, joka tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa, sanotaan seuraavaa…

“Ja Hän, Pyhä, joka seisoi ja seisoo,

Isiemme ja meidän puolestamme

Ei vain yksi

Jokaisessa sukupolvessa vihollisemme, jotka aikovat tuhota meidät, –

Mutta Pyhä, “Siunattu olkoon Hän”, –

Pelasta meidät heiltä”.

Myös rukouslaulu muista lähteistä:

“… olimme faraon orjia Egyptissä…

 orjia kyllä! olimme orjia…!

Nyt olemme vapaita ihmisiä, olemme vapaita ihmisiä…”.

Ajattelin näiden sanojen merkitystä tänään, historiamme tässä vaiheessa. Kaunista iloista ja tarttuvaa melodiaa kuunnellessani tuli mieleeni, että on tärkeää opettaa lapsille ja muistuttaa itseäni siitä, että juureni ei ole “ruhtinas” vaan Luojan palvelija, joka itse lunastaa minut, perheeni, kaikki veljeni ja kansakuntamme orjuudesta palvomaan Häntä kuninkaiden kuninkaana.

Yhtenä perheenä menimme Egyptiin (Jaakob ja hänen poikansa), yhtenä suurena perheenä kärsimme siellä, ja yhtenä perheenä lähdimme Egyptistä, jotta voimme juhlia Sederiä – ne, jotka puuttuvat Sederin aattona, ovat panttivankeja ja sotilaita, jotka jatkavat taistelua puolestamme. Kannustamme toisiamme veljiä ja monia ystäviämme ympäri maailmaa, jotka rakastavat meitä, rukoilevat ja tukevat meitä.  Näen heidät  osana perhettä.

Minulle kerrottiin seremonian päätteeksi iloinen uutinen siitä, että tänä kesänä Israeliin saapuu Euroopasta uusia olimeja (maahanmuuttajaperheitä). Uskotaan, että Ranskasta tulee noin 200 perhettä. Kaksikymmentä heistä tulee Afulaan. Perheet ovat pyytäneet, että heidän lapsensa opiskelisivat koulussa, johon SABRA on yhteydessä.

Tänä haastavana aikana historiassamme Jumala saa monet palaamaan Israeliin – se sai minut ajattelemaan Jeremian jaetta, joka toteutuu silmiemme edessä:

… Kansakunnat, kuulkaa Adonain sana!Julistakaa sitä kaukaisilla saarilla ja sanokaa, että “Hän, joka hajotti Israelin, kokoaa sen jälleen,ja vartioi sitä kuin paimen laumaansa.”10 (11) Sillä Adonai on lunastanut vapaaksi Ya’akovin ,lunasti hänet käsistä, jotka olivat häntä vahvempia….” (Jeremia 31:10,11).

Voimme tietää ja ymmärtää, että elämme lopun aikoja, kun näemme, että kirjoitukset täyttyvät, kuten edellä on mainittu. Onko tämä “lopun aika” tuleva lunastus? Voimme kysyä itseltämme, miten kukin meistä sopii tähän pyhään ja ihmeelliseen prosessiin?

Olkoon Korkeimman siunaukset sinun, perheesi ja yhteisösi yllä.

Hyvien tekojen talosta, Sabran talosta, Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista.

Veljesi uskossa Mordechai ben Yaakov

Shalom ja siunausta,

 rakkaat veljet ja sisaret, jotka rakastatte Israelin Jumalaa ja Israelin kansaa. 18 pv huhtikuuta (10 Nisan kuuta) on pieni juhla päivä, nimeltään Yom HaAliyah  (maahanmuutto päivä). Saattaa olla, ikään kuin  tällä päivällä ei olisi  suurta merkitystä kaikille Israelia rakastaville. Ollaan mukana aliyah-työssä. rukoillaan, että juutalaisia voitaisiin tuoda joka vuosi Israeliin, mutta tämän päivän tärkeyttä painottavat vain juutalaiset rakkaudesta Israeliin.

Todella monissa raamatun kohdissa mainitaan, että Maailman kaikkeuden Luoja itse kohottaa viirin kaikille kansoille ja tuo juutalaiset luvattuun maahan. Siitä mainitaan Jesaja 11:12, Jesaja 49:22 ja monissa muissa kohdissa.

Tällä kertaa aliyah päivänä   haluan keskittyä kahteen Jesajan kirjan jakeeseen koskien tätä aihetta. Jesaja 66, jakeet 20 ja 21.

  ”…He tuovat kaikki veljenne kaikista kansoista   hevosilla, avoimilla vaunuilla ja katetuilla vankkureilla, muuleilla ja ratsukameleilla minchana (lahjana) Herralle minun pyhälle vuorelleni Jerusalemiin, niin kuin israelilaiset tuovat minchan  (ruokauhrin/lahjan) puhtaassa astiassa Herran huoneeseen, sanoo Herra…”  (Jesaja 66:20)

”… Ja myös heitä Hän ottaa leeviläisiksi papeiksi…”  (Jesaja 66:21)

Sabra auttaa  suurella rakkaudella ja veljeydellä uusia  maahanmuuttajia teidän avullanne. Rakkaat ystävät, te olette siihen osallisia rukoustenne, rohkaisunne ja tukenne kautta.

Huolimatta Israelin tämän hetken vaikeasta  tilanteesta; sodan vuoksi ja Israelin ulkopuolelle koko ajan lisääntyvän todella voimakkaan antisemitismin vuoksi ja Israelin kansan vastustuksen vuoksi, eri maista alkaa saapua enemmän ja enemmän uusia maahanmuuttajia: myös sellaisista maista, joista aiemmin ei ole juurikaan saapunut. Se on valoisa asia näiden haastavien päivien aikana.

Minä ja Sabra-tiimi pyydämme teiltä, jatkattehan rukouksianne tämän meneillään olevan projektin puolesta, että Sabra voi jatkaa tässä pyhässä tehtävässä.

Olen kiitollinen teille  rukouksistanne, rohkaisustanne ja tuestanne.

”…Näin sanoo Herra, Herra: Katso minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti. He tuovat sinun poikasi sylissään ja kantavat tyttäriäsi olallaan…” (Jesaja 49:22)

Olkaa siunatut

Levätköön kaikkein Korkeimman  siunaukset sinun ylläsi. Hyvien tekojen Talosta (Sabrakodista), Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista,

Maailma ja Israel

Meitä uskovia ei yllätä se, mitä tapahtuu nyt sekä Israelin maassa että maailmassa. Maailman valtiot ovat niin suuressa käymistilassa, on sotia ja runsaasti huhuja sodista, luonnonmullistuksia, pandemioita ja maanjäristyksiä. HÄN sallii ne kaikki varoittaakseen maailmaa ja herättääkseen uskovat valmistautumaan tuleviin päiviin. Pankaa kuntoon lamput,  puhdistakaa kynttilän sydän ja valmistakaa öljy niin hengellisesti kuin käytännössä… olkoot teillä hälytysvalot valmiina!

Psalmi 96:13: ”…sillä Hän tulee tuomitsemaan maata. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat totuuden mukaan.”

Antisemitismin nousu kaikkialla maailmassa kertoo meille, että kyse on hengellisestä sodasta, jossa juutalaiset ovat päivittäin kaikkialla maailmassa. Rukoilemme, että se johdattaa meidät seisomaan vahvoina Israelin kansan rinnalla ja että torjumme sen aina kun se nostaa rumaa päätään.

Tilanne Israelissa tällä hetkellä

Israel jatkaa taistelua olemassaolostaan. Tätä taistelua on käyty tuhansia vuosia. Israelin valtion perustamisesta vuonna 1948 ja sen itsenäisyydenjulistamisesta lähtien on käyty taistelua. Uskovina me tiedämme, että tämä taistelu jatkuu päivien loppuun asti niin kuin Raamatussa sanotaan. Viha Israelin Jumalaa kohtaan on syy tähän taisteluun ja me olemme sen todistajia, mitä Jesaja sanoo niin osuvasti:

”Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi, jotka kääntävät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi” (Jesaja 5:20).

Taistelut, joita käydään Israelissa ja sen ympärillä, ovat tärkeitä ja ne ovat Jumalan tapa puhdistaa talo! Sekä vanhurskaita että jumalattomia koetellaan ja niin kuin Jeremia sanoo, tulee päivä, jonka kaltaista ei ole:

”Voi! Suuri on se päivä, ei ole toista sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä” (Jeremia 30:7, katso myös Jeremia 30:17-22).

Tunnemmeko me uskovat syvällä sisimmässämme, että nämä sanat toteutuvat? Minkä meidän reaktiomme siis pitäisi olla tässä nurinkurisessa, Jumalaa ja Hänen maataan vastaan kääntyneessä maailmassa? Taivaallinen Isämme katsoo ihmisten sydämiin, heidän ajatuksiinsa ja tekoihinsa. Hän katsoo ja kysyy, niin kuin 1. Mooses 3:9:ssä: ”Missä olet?” Ne, jotka seuraavat todella Jumalaa, erottaa muista se, että he kuuntelevat Hänen ääntään ja tekevät, mitä Hän sanoo. Kunpa me olisimme niitä, jotka kuulemme ja teemme Hänen tahtonsa joka päivä.

Kuten tiedätte, yli 100.000 ihmistä Israelissa on nyt evakuoitu kodeistaan. Tällaista ei ole ennen tapahtunut, ei koskaan Israelissa ennen tätä sotaa. Maailman media ei tästä kerro eikä kukaan todella välitä näistä ”kodittomista” ihmisistä.

Me Sabrassa tiedämme, että te välitätte. Sabraa on siunattu niin monella ystävällä, Israelin Jumalaa ja Hänen sanaansa rakastavilla ihmisillä. Teidän rukouksenne, yhteys rakkaudessa, antaminen ja käden ojentaminen auttamaan, ovat suuriarvoisia.

Palasin äskettäin Euroopan kiertueelta, jonka aikana näin ja koin vastustusta Israelin valtiota vastaan ja Jumalan Israelista puhumaa Sanaa vastaan. Koin kuitenkin myös hyvää ja yhteyttä niiden kanssa, jotka seisovat Israelin rinnalla Israelin Jumalan vuoksi.

Me täällä Sabrassa siunaamme kaikkia teitä, jotka olette uskollisia rukouksessa ja auttamisessa.

Luojan sanojen mukaisesti toteutukoon Hänen sanansa ja Hänen hyvä aarteensa, siunausten täyteys olkoon kaikkien teidän yllänne, teidän sukulaistenne ja rakkaittenne yllä (1. Moos.12:3).

SABRA muissa maissa

Yleisesti:

Monissa maissa uskoa täynnä olevia ystäviä on tullut yhteen, heitä, jotka tahtovat olla mukana toiminnassa eri tavoin. Rukoilemalla Israelin ja työn puolesta ja auttamalla siinä, koska Sabralla on paljon tehtävää näinä haastavina aikoina.

Olemme vakuuttuneita siitä, että rukous on perustana ja juurena hengelliselle ja käytännölliselle yhteydelle kaikissa tämän maailman asioissa. Rukous tuo yhteyden ja hyvyyden; ”yhteys” avaa tien menestykseen rakentaessamme siltaa kristittyjen ja juutalaisten välille; rukouksen, rakkauden ja laupeuden siltaa.

SABRA tiimi Hollannissa

Hollannin tiimi jatkaa työtä kasvattaen vakaasti ja tehokkaasti yhteyttä kristittyjen ja juutalaisten välillä.

Martin ja hänen vaimonsa Josefine, nöyrä ja rakkaudellinen aviopari, valittiin koordinaattoreiksi ja SABRAn edustajiksi Hollannissa.

Toukokuussa 2024 SABRA Hollanti järjestää oman osaston monien eri vaikuttajien yhteisessä HERÄTYS-konferenssissa nimeltään ”Tule lähemmäksi”. Konferenssi pidetään 17-20.5.24 Wallibissa Biddinghuizenissa Hollannissa.

Martin tiedottaa asiasta tarkemmin. Toivomme näkevämme teidät siellä.

SABRA tiimi Suomessa

SABRAan liittyy uusia uskovia auttamaan meitä jatkamaan työtä, kannustamaan ja rukoilemaan yhdessä. Koordinaattori/edustajamme, vahvan uskon omaava sisaremme Ruut Heino, pitää jäsenemme Suomessa ajan tasalla siitä, mitä Israelissa tapahtuu ja siitä, mitä me teemme täällä Israelissa.

Heinäkuun 19-21. päivinä olemme mukana seminaarissa, joka pidetään Kauhavalla. Sen jälkeen meillä on useita kokouksia eri puolilla Suomea, ja ehkä toinenkin seminaari 26-27.7. Itä-Suomessa. Ruut ilmoittaa siitä teille hyvissä ajoin.

SABRA tiimi Saksassa

Käydessäni Saksassa nyt maaliskuussa tapasin monia ystäviä, uskovia jotka rakastavat Israelin Jumalaa ja uskovat Häneen. Heistä on ihanaa laulaa ja olla mukana Jumalan työssä. Saksassa matkustaessani toiset organisoivat ja muodostivat sinne uuden SABRA tiimin. Kun olimme keskustelleet ja rukoilleet, Annette ja hänen miehensä Brunhard päättivät ryhtyä SABRAn edustajiksi. Antakoon Herra viisautta ja voimaa, terveyttä ja suosionsa tälle uudelle Saksan tiimille.

SABRA tiimi Intiassa

Intialaiset ystävämme ovat sitoutuneita ja rakastavat Jumalan sanaa. He tukevat Israelia ja SABRAn työtä.

SABRAn edustaja on hyväsydäminen pastori Chandra Shekar ja yhdessä uskonveljen, Shiva Kumar Bottan, kanssa he rukoilevat ja tukevat Israelin kansaa. Tapaamme zoomissa melkein joka viikko ja jaamme toinen toisillemme Jumalan Sanaa.

SABRA tiimi Indonesiassa

Meillä on ystäviä Indonesiassa ja Jakartassa ja edustaja, sisar Kristin (hän on naimissa ja hänellä on poika) Länsi-Papualla. He rakastavat Israelia ja ovat innoissaan voidessaan olla kumppaneita rukouksessa ja työssä, rakentamassa siltoja kristittyjen ja juutalaisten välille. Kristin ja pieni ryhmä ystäviä tuli SABRAan viime vuonna Lehtimajanjuhlan aikana, juuri ennen sotaa. Kristin järjestää myös zoom-tapaamiset perjantaisin, jolloin me opiskelemme ja rukoilemme heidän maansa puolesta, Papuan ja Indonesian puolesta. Antakoon Herra heille voimia ja viisautta kaikkeen mitä he tekevät.

SABRA tiimi Brasiliassa

Meillä on suurenmoisia, innostuneita ystäviä Brasiliassa. Pastori Marco ja hänen vaimonsa Nina rukoilevat säännöllisesti seurakuntansa kanssa Israelin ja SABRAn puolesta ja kaikkien niiden puolesta, joita me autamme. He rakentavat siltoja Israelin kansan ja Brasilian kristittyjen uskovien välille. Heitä avustaa pastori Roy Barbosa vaimonsa kanssa. Hän opettaa Kirjoituksista, että hänen seurakuntansa tulee rakastaa Israelia. Suokoon Herra, että he jatkavat uskollisina ja saavat uusia jäseniä tiimiinsä.

SABRA tiimi Englannissa

Tänä vuonna Englannin SABRA tiimissä on tapahtunut muutoksia.

Eri puolilta Englantia olevia jäseniä on sitoutunut avustamaan SABRAa. Heitä ovat mm Beltzin perhe, Caleb Skotlannista, pastori John ja Vicky Shanley Kentistä ja veli Keith, joka valvoo nyt SABRA Englannin taloudellisia asioita. On paljon muitakin ystäviä, jotka ovat olleet alusta alkaen SABRAssa.. Heitä ovat pastori Steve Shepherd ja hänen vaimonsa Liz, jotka ovat uskollisia palvelijoita ohjenuoranaan Jumalan sana.

Rukoilemme kaikkien tiimien puolesta. Jakakoon Luojamme jokaiselle Totuuttaan, Viisauttaan ja Voimaansa.

Olkoon kaikkein Korkeimman siunaus teidän, teidän perheenne ja seurakuntanne yllä.

Hyvien Tekojen Talosta, Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista.

Veljenne uskossa, Mordechai ben Yaakov

Purimin vietto perustuu raamatulliseen Esterin kirjaan ja ihmeeseen, jonka pakkosiirtolaisuuteen pakotetut juutalaiset kokivat.

Esterin hepreankielinen nimi oli Hadassah. Hän oli orpotyttö, jonka hänen setänsä oli ottanut kasvatikseen. Tämä setä oli Benjaminin heimoa oleva juutalainen, joka oli ollut Nebukadnessarin  Jerusalemista tuomien vankien joukossa (Ester 2:6-7).  Ester nousi kuninkaalliseen asemaan, tosin ei omasta tahdostaan, ja hänestä tuli Persian kuninkaan Ahasveroksen puoliso.

Vaikka se näytti johtuneen Esterin fyysisestä kauneudesta, huomaamme pian, että kaiken maan Herra, juutalaisten Jumala, oli tapahtumaketjun alullepanija. Mordokai ilmoitti Esterille, että hänet oli nostettu tähän asemaan, jotta juutalaisen kansan kohtalo ja tulevaisuus muuttuisivat (4:14). Hän käski Esteriä menemään Ahasveroksen luokse pyytämään tätä peruuttamaan sen kansanmurhan sisältävän säädöksen, jonka kuningas oli antanut visiirinsä Haamanin laatia.

Tämä velvollisuus painoi raskaana nuorta tyttöä, joka tunsi edessä olevat esteet paremmin kuin setänsä.

Persian koko valtakuntaa hallittiin raudanlujien lakien mukaisesti. Ne laati yksi ainoa mies, kuningas (tai se, jolle annettiin lupa toimia kuninkaan puolesta). Ahasveros oli tottunut käyttämään absoluuttista valtaansa toteuttaakseen äärimmäisiä oikkuja. Hän oli säätänyt pysyvän lain, joka kielsi kuolemanrangaistuksen uhalla ketään saapumasta hänen lähelleen, jos heitä ei ollut etukäteen kutsuttu (4:11). Hän oli jo karkottanut ensimmäisen kuningattarensa, koska tämä oli kieltäytynyt noudattamasta hänen juovuksissa antamaansa käskyä tulla kuninkaan vieraiden eteen esittelemään kauneuttaan (1:10-21). Ilmeisesti tapauksen aiheuttama julkinen hämmennys sai hänet antamaan karkotusmääräyksen. Miten Ester sitten voisi uhmata häntä julkisesti joutumatta rangaistuksi? Ja vaikka hän onnistuisi pääsemään kuninkaan puheille ja säilyttämään henkensä, lakia, joka oli vahvistettu kuninkaan sinettisormuksella, ei voinut muuttaa (1:19). Viimeinen mutta ei yhtään vähäisempi huolenaihe oli tuon murhanhimoisen suunnitelman paha alullepanija, Haaman, joka oli yhä kuninkaan henkilökohtainen suosikki (5:11).

Esterin kuninkaallinen asema ei ollut vaikuttanut hänen nöyryyteensä. Hän tiesi, että hänen oma uskonsa tarvitsi vahvistusta, jotta hän pystyisi kohtaamaan häntä mahdollisesti odottavan kuoleman.  Hän tiesi myös tarvitsevansa omaa viisauttaan suurempaa viisautta osatakseen lähestyä ongelmaa taitavasti sekä omaa voimaansa suurempaa voimaa saadakseen suunnitelmansa toimimaan. Hän vetosi Häneen, joka oli asettanut hänet asemaansa tätä hädän hetkeä varten.

Kun Ester päätti vedota kansansa puolesta tai kuolla sitä yrittäessään, hän antoi itse käskyn: kaupungin juutalaisten käskettiin paastota ja rukoilla hänen kanssaan kolme päivää (4:16).

Raamattuun on tallennettu monia ihmeitä. Toiset niistä ovat ilmiselviä ja toiset osittain kätkettyjä. Monet ovat kiinnittäneet huomiota siihen omituiseen seikkaan, että Jumalan nimeä ei mainita kertaakaan Esterin kirjassa.

Tätä seikkaa on yritetty paikkailla siten, että katsotaan Jumalan olevan salatusti viittauksissa, joissa puhutaan ”kuninkaasta” mainitsematta Ahasveroksen nimeä (5:1-8) ja/tai muodostamalla Jumalan nimi heprealaisesta tekstistä kirjainten yli hyppäämällä noissa jakeissa. Mutta pelkän Raamatun todistuksen nojalla emme pääse sen lähemmäksi selvää mainintaa Hänen läsnäolostaan, kuin mitä on kaikkien juutalaisten suostumus ”paastota ja rukoilla”.

Silti löydämme kaikkialta vihjeitä Jumalan läsnäolosta. Hänen Kätensä toimii selvästi tapahtumaketjussa, jopa ennen kuin juutalaiset olivat tietoisia heitä uhkaavasta vaarasta. ”Ennen kuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen” (Jes. 65:24).

Suurta päinvastaista tapahtumaa, joka antoi juutalaisille oikeuden surmata ne, jotka olisivat surmanneet heidät, ja joka tunnetaan  hepreankielisenä Puurim-ilmaisuna ”v´nahafoch hu” (Ester 9:1 ”kävikin päinvastoin”), edelsi joukko pienempiä päinvastaisia tapahtumia. Mordokai oli pelastanut kuningas Ahasveroksen hengen ja tapaus oli merkitty virallisesti muistiin kuningasta varten jo ennen kuin Haaman vihastui Mordokaihin ja etsi kostoa surmaamalla kaikki juutalaiset (2:21-3:6). Ahasverosta muistutettiin, että Mordokai ansaitsi saada teostaan palkkion juuri sillä hetkellä kun Haaman saapui pyytämään, että tämä sankari ripustettaisiin hirsipuuhun (6:1-11). Se puolestaan aiheutti osien vaihtumisen niin että Haamanin oma perhekin piti sitä enteellisenä (6:13). Voimme olettaa, että Esteriä palvelevat eunukit kuulivat kaiken (6:14) ja kertoivat Esterille – antaakseen hänelle merkin, että oli tullut aika virittää Haamanille ansa.

Itse asiassa voinemme olettaa, että Jumala oli omista syistään ottanut alun pitäen Haamanin kohteekseen. Haaman oli Amalekin kuninkaallista sukua, ja Jumala oli julistanut olevansa aina sodassa Amalekia vastaan (2.Moos. 17:16). Kuningas Saul ei ollut noudattanut Jumalan käskyä surmata Agag (1. Sam. 15:8-9).  Samuel surmasi Agagin, mutta tällä oli jo jälkeläisiä, joista aikanaan nousi Haaman, ”agagilainen” ( Ester 3:1).  Koska Saul oli Kiisin poika, Benjaminin heimoa (1. Sam. 9:3), oli sopivaa antaa Mordokain, ”benjamilaisen Kiisin pojan” ( Ester 2:5) tehdä tyhjäksi tämä synti.

Tätä tarkoitusta varten Herra johdatti Mordokain kuninkaanlinnan portille, josta käsin Mordokai saattoi pitää yhteyttä setänsä tyttäreen, joka asui nyt palatsissa. Herra tahtoi järkyttää Haamanin oikeutta odottaa maahan kumartumisia kuninkaanlinnan portilla, ”sellaisen käskyn oli kuningas hänestä antanut” (3:2), koska Hän tiesi, että juutalaisen uskonsa vuoksi Mordokai kieltäytyisi kumartumasta Haamanin edessä. Herra piti huolen siitä, että Haaman sai kuulla asiasta (3:4), ja että hän ”tuli kiukkua täyteen sen nähdessään” (3:5). Seuraavaksi Herra vaikutti sen, että Ahasveros antoi Haamanille vallan tehdä mitä tämä halusi osoittaakseen olevansa ”juutalaisten vastustaja” (3:10).

Jumalan Käsi toimi näkymättömästi kulissien takana virittämässä ansaa.

Uskon kansan täytyi tehdä vaikeita ratkaisuja voittaakseen pelon ja pelottelun ja pysyäkseen heille valmistetussa osassa. Mutta Jumalan näkymätön Käsi kannatteli heitäkin. ”Pääset pelkäämästä äkkikauhistuksia ja tuhoa, joka kohtaa jumalattomat. Sinä saat luottaa Herraan; hän varjelee jalkasi tarttumasta ansaan” (Snl. 3:25-26).

Nykyisinä aikoina näemme yleensä vähän selviä ihmeitä siellä, missä Jumalan toiminta on päivänselvää ja kiistatonta. Kaipaamme saada nähdä ”meren halkaisemisen”, joka panee Herran viholliset vapisemaan Hänen voimastaan (2. Moos. 15:14). Sen sijaan me elämme eräänlaisessa hengellisessä yössä, jossa monet Hänen tekonsa ovat kätkettyjä tai vaikeita tunnistaa. Ne vaikuttavat (lähes) luonnollisilta. Ihmiset sanovat niitä ”merkillisiksi sattumiksi” tai ”onnenpotkuiksi”. Jumalaan uskovat tunnistavat, missä Hän toimii, epäilijät sitä vastoin myöntävät vain, että jotain merkillistä on tapahtunut ja ”uskovat” selitykseen, joka ei edellytä Luojan olemassaoloa.

Tällaiseen tilanteeseen löytyy neuvo seuraavista Psalmin jakeista: ”Hyvä on kiittää HERRAA ja laulaa ylistystä sinun nimellesi, sinä Korkein. Hyvä on julistaa aamulla sinun armoasi ja yön tullen sinun uskollisuuttasi” (Ps. 92:2-3).  Silloin kun Herran hyvyys kätkeytyy inhimillisiin olosuhteisiin, niin kuin Esterin kirjassa, teemme hyvin, kun näemme Hänen uskollisuutensa näennäisesti luonnollisen ”hyvän onnen” takana ja riemuitsemme siitä, mitä näemme.

Voimme myös pyytää Pyhää Ainoaa toimimaan kanssamme olevissa ihmisissä, jotka heidän uskon puutteensa on tehnyt sokeiksi näkemään Hänen tekonsa: ”Elisa rukoili ja sanoi: ‘HERRA, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.´ Silloin HERRA avasi palvelijan silmät, ja tämä näki, että vuori oli täynnä tulisia hevosia ja vaunuja joka puolella Elisan ympärillä” (2. Kun. 6:17).

Molemmat menetelmät vahvistavat yhteistä uskoamme Herran kansan seurakuntana. Meidän on jätettävä taaksemme hengellinen lapsuus, jossa huudamme rakastavaa Kättä kehtomme yläpuolelle kunnes olomme helpottuu, emmekä silti voi katsoa ylös nähdäksemme Isämme kasvot ja kuullaksemme Hänen äänensä.

Kun joudumme vastatusten uhkauksiaan latelevan vihollisen kanssa, jolla näyttäisi olevan kaikki valta, voimme vastata Esterin ja Mordekain uskolla. He ovat saattaneet käyttää näitä profeetan sanoja: ”Tehkää yhdessä suunnitelma: se raukeaa, solmikaa sopimus, ei se menesty, sillä Jumala on meidän kanssamme” (Jes. 8:10).

Meillä Jumalan lapsilla on vankka lupaus Isältämme:”...te joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa äidinhelmasta alkaen. Vanhuuteenne asti minä olen sama, vielä harmaantuneinakin minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan” (Jes. 46:3-4).

Tämä lupaus annettiin ensisijaisesti ”Jaakobin heimolle ja Israelin heimon koko jäännökselle” (jae 3). Siitä huolimatta että Israelin kansa on langennut toistuvasti syntiin ja hylännyt Herran, Hän ei koskaan hylkää heitä: ”Suuren nimensä tähden HERRA ei hylkää kansaansa, sillä HERRA on tahtonut tehdä teistä oman kansansa” (1. Sam. 12:22).

Jumalan omalle kansalleen varaama tulevaisuus jatkaa toteutumistaan Hänen suunnitelmansa mukaisesti.

Tänäkin päivänä tapahtuu ihmeitä, jotka muistuttavat meitä Puurimista.

Ajatelkaamme uudelleen syntynyttä Israelin valtiota, joka on menestynyt siitä huolimatta, että se yritetään jatkuvasti nujertaa tai yritetään rampauttaa sen talous tai mustata sen maine. Suurin osa maailmaa ei suostu näkemään tässä mitään ihmeellistä. He väittävät, että kyse on poliittisesta saavutuksesta, historiallisesta sattumasta, että se johtuu Israelin sotilaallisesta kyvystä tai on ”juutalaisen älynvoiman” tuotetta.  Kun nämä perustelut eivät onnistu selittämään tapahtunutta, (ajatelkaamme Kuuden päivän sotaa), he pitäytyvät selittämään kaiken ”hyväksi tuuriksi”.

Tuollainen on ehdoin tahdoin sokeiden mutinaa. Meille on sanottu kauan sitten: ”Hän, joka on Israelin kunnia, ei valehtele eikä kadu, sillä ei hän ole ihminen, että hän katuisi” (1. Sam. 15:29).

Tulee päivä, jolloin ei ole enää epäilyjä eikä epäuskoa, sillä ”Herra nousee” kunniassaan yli kaiken maan (Jes.60:1-3).  Tulkoon se päivä nopeasti, meidän päivinämme! Siihen asti riemuitkaamme kaikista Puurimin kaltaisista ihmeistä, kun julistamme ”yön tullen Hänen uskollisuuttaan ”(Ps. 92:2).

Siunatkoon teitä Kaikkein Korkein Siionista ja Jerusalemista ja hyvien tekojen Sabra kodilta,

”Luota HERRAAN ja tee hyvää, asu maassa ja noudata totuutta. Olkoon ilosi HERRASSA, niin hän antaa sinulle mitä sydämesi pyytää” (Ps. 37:3-4).

Rakkaille veljilleni ja sisarilleni.

Israelin kansa jatkaa näinä päivinä edelleen taistelua olemassaolostaan. Harvinaisessa ykseyden puuskassaan juutalaisen kansan viholliset hyökkäävät kansaamme vastaan joka puolelta: Hizbollah pohjoisesta, Hamas ja islamistinen Jihad etelästä ja idästä (Gaza, Juudea, Samaria), huthit Punaiselta mereltä, Iranin Etelä-Afrikassa olevat kumppanit eurooppalaisesta tuomioistuimesta ja antisemitistit kaikkialta maailmasta netin kautta.

Kaikki tämä silloin kun Israelin urhoolliset sotilaat panevat henkensä ja turvallisuutensa alttiiksi lähes mahdottomassa kaksoistehtävässä. Heidän täytyy eliminoida jihad-murhaajat vahingoittamatta viattomia sivullisia, siitä huolimatta että murhaajat pukeutuvat siviileiksi ja piileskelevät viattomien sivullisten keskellä. Ja sotilaiden täytyy pelastaa turvaan yli 100 israelilaista panttivankia, jotka on kätketty maanalaiseen sala-ansoja täynnä olevaan labyrinttiin (ja jotka eivät ehkä ole enää hengissä 100 päivän sadistisen hyväksikäytön ja tarpeellisten lääkkeiden puuttumisen vuoksi).

Israelin syyttäjät eivät piittaa näistä ongelmista, joita yksikään toinen kansakunta ei ole joutunut kohtaamaan. Useimmat arvostelijat varovat visusti edes mainitsemasta niitä. Vähäpätöisimpänä ei ole kansainvälinen Punainen Risti, jonka tehtävä on käydä tarkastamassa sotavankien kohtelua kaikkialla maailmassa.  Tuo runsaasti avustusta saava humanitaarinen järjestö ei ole tehnyt murto-osaakaan siitä, mitä kansainvälinen laki edellyttää sen tekevän, mikä tässä tapauksessa on kansainvälisen painostuksen käyttäminen israelilaisten panttivankien luokse pääsemiseksi.

Sen sijaan kansainvälinen yhteisö käyttää painostustaan vaatiakseen Israelia lopettamaan yksipuolisesti puolustussotansa – mikä merkitsisi antautumista viholliselle, joka on avoimesti julistanut päämääräkseen kansanmurhan. Unohdettuja ovat Hamasin tuottamat videot, joissa näytettiin heidän israelilaisille uhreilleen tekemiään teurastuksia, raiskaamisia ja paloittelua, joiden kohteena oli myös lapsia, joiden vanhemmat pakotettiin katselemaan vierestä näitä hirmutöitä. Hamas on vannonut toistavansa lokakuun 7. päivän verilöylyn ”yhä uudestaan, kunnes Israel on otettu hengiltä”, mutta sitä ei pidetä perusteena kansanmurhasyytteelle, vaan pikemminkin laillisena vaatimuksena, jota kansainvälisen yhteisön tulee tukea osana ”kahden valtion ratkaisua”.

Kansanmurhan uhrien on nyt puolustettava itseään ”kansanmurha” -syytteeltä niin kutsutussa kansainvälisessä tuomioistuimessa, jossa pahantekijät saavat esiintyä uhreina. Ironiaa monella tasolla:

*          Syytös perustuu lakiin, joka laadittiin Holokaustin tähden, mutta tuota lakia käytetään puolustamaan toista Holokaustia suunnittelevia.

*          Tuomioistuimen väliaikainen päätös 26.1.24 oli, että Israelin ”täytyy estää kansanmurha ja tehdä enemmän auttaakseen siviilejä Gazassa”, sen jälkeen kun Israel oli esittänyt asiakirjat siitä, että sen ansioluettelo molemmissa kohdissa on jo parempi kuin minkään toisen maan historian aikana.

*          ICI:n päätös yleensä ottaa ”Gazan kansanmurha” -tapaus vakavasti oli poliittisesti tarkoituksenmukaista asioiden kiertelyä, joka tulee säilymään ikuisesti tahrana sen maineessa. Kansakunnat, jotka tukivat sitä tai suostuivat siihen passiivisesti, joutuvat vastaamaan kaiken maan tuomarille.

Tällä välin UNRWA, YK:n alainen toimisto, jonka tehtävänä on huolehtia palestiinalaisista Gazassa, on  vaikeuksissa. Vuosien kuluessa UNRWA on saatu toistuvasti kiinni yhteistyöstä Hamasin ja sen Israelin kansanmurhaa tavoittelevien suunnitelmien kanssa. Nyt Israel on tunnistanut ainakin 12 UNRWA:n työntekijää, jotka osallistuivat aktiivisti lokakuun 7. päivän verilöylyyn ja sieppaamisiin. Johto erotti välittömästi näistä yhdeksän, mutta kielsi kaiken väärinteon. Nyt toimisto esiintyy Israelin toiminnan toisena ”uhrina”, koska raivostuneet lahjoittajamaat ovat jäädyttäneet tukensa UNRWA:lle.

Lisättäköön tähän Israelin tiedustelupalvelun paljastama tieto, että 80% gazalaisista miehistä, naisista ja lapsista – joita pidetään puolueettomina sodan uhreina – on ollut aktiivisesti mukana Hamasissa joko taistelijoina tai tukijoina (tiedustelijoista ja viestinviejistä vakoojiin ja houkutuslintuihin).  IDF:n sotilaat ovat löytäneet lähes jokaisesta gazalaisesta kodista, koulusta, leikkikentältä, moskeijasta ja sairaaloista aseita, ammuksia, räjähteitä ja raketteja – niitä on löydetty jopa lasten sängyistä. (Missä viipyy huuto siitä kuinka tämä vaarantaa Gazan lasten elämän?)

Salaisuus on paljastunut. Humanitaariseksi avuksi ja turismin kehittämiseksi lahjoitetut miljardit ovat menneet Hamasille, joka rakensi jättiläismäisen sotilastukikohdan.  IDF kartoitti 450 mailia (n. 700 km) hyvin varustettuja, monella tasolla olevia tunneleita, joista jotkut niin isoja, että niissä voi ajaa kuorma-autolla. Yli 5000 tunnelin suuta avautuu suoraan koteihin, sairaaloihin, moskeijoihin, kouluihin  ja avoimille kentille – myös Israelin puolelle.  Tämän verkoston, johon kuuluu myös rakettitehtaita, vankisellejä ja sotilaallisia komentobunkkereita, tiedetään nyt olevan suurempi kuin Lontoon maanalainen järjestelmä.  Tärkeimmät uutislähteet ovat näyttäneet siitä toistuvasti videotodisteita.

Silti maailma ei hyväksy siitä mitään oikeuttamaan Israelin päätöstä taistella, kunnes Hamasin voimakeskus on kokonaan tuhottu.

Kuinka ajankohtaiselta tuntuukaan Psalmi:

”Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on lähellä eikä auttajaa ole. Minua ympäröi sonnilauma, Baasanin härät piirittävät minua. Ne avaavat kitansa minua vastaan kuin raatelevat, karjuvat leijonat… Sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. Sillä koirat piirittävät minut, pahantekijöiden parvi saartaa minut…” (Ps. 22:12-16)

Tätä taistelua on käyty muodossa tai toisessa viimeiset 150 vuotta Siionin maassa ja tuhansia vuosia diasporassa.  Siitä ajasta lähtien, kun Israel syntyi kansakuntana lähtiessään Egyptistä, aina tähän päivään asti on ollut sellaisia hallitsijoita kuin farao, ”joka ei tiennyt mitään Joosefista” (2. Moos. 1:8), hallitsijoita, jotka ovat kieltäytyneet tunnustamasta sitä hyvää, mitä heidän kansansa ovat saaneet juutalaisilta ja Israelin Jumalalta.  On uskomatonta, että Hamasin johtajat ja heidän perheensä eivät ole osoittaneet mitään kiitollisuutta Israelin sairaaloissa saamastaan ensiluokkaisesta lääkinnällisestä hoidosta.

Amalek oli ensimmäinen kansa, joka julisti sodan israelilaisille. Heidän erikoisalaansa oli hyökätä yllättäen haavoittuvimpien kimppuun: ”Hän tuli sinua vastaan matkalla, kun olit väsynyt ja uuvuksissa, ja hyökkäsi… kaikkien heikkojen kimppuun, jotka olivat jääneet teistä jälkeen”. Heidän julmuutensa vuoksi ja koska he ”eivät pelänneet Jumalaa”, Herra julisti heitä vastaan oman sotansa ja käski kansaansa pyyhkimään pois heidän nimensä ja muistonsa (2. Moos. 17:14-16; 5. Moos. 25:17-19).

Amalekilaiset häiritsivät edelleen israelilaisia, jotka asettuivat asumaan Israelin maahan. Amalekilaisten pyrkimyksenä ei ollut ottaa haltuunsa aluetta, vaan liittyä Israelin muihin vihollisiin ”tuhotakseen maan sadon” niin ettei Israelille jäisi ”mitään elintarpeita” (Tuom. 6:3-5). Kuningas Saulin aikana Jumalan käsky tuhota Amalekin heimo vihdoin toteutettiin, mutta ei täydellisesti (1. Sam. 15). Saul ei ollut halukas surmaamaan heidän kuningastaan Agagia. Saulin vastahakoisuus on voinut johtua halusta solmia rauha tai osoittaa armoa. Mutta tuo päätös, paitsi että se maksoi Saulille kuninkuuden, antoi myös  tulevalle Amalekin jälkeläiselle, agagilaiselle Haamanille, mahdollisuuden juonitella aiheettoman, juutalaisiin kohdistuvan kansanmurhasuunnitelman (Ester 3). Se kertoo meille, että amalekilaisten murhanhimoinen viha Jumalan valittua kansaa kohtaan siirtyi hengellisesti vuosisadasta toiseen missä tahansa kulttuurissa tai olosuhteissa.

Tuo henki löysi kodin 1900-luvulla natseissa, jotka tuhosivat kolmanneksen juutalaisista ilman että heillä olisi ollut siihen aihetta.

Nyt sama henki ajaa silmiemme edessä Irania ja sen kumppania Hamasia. Israelin sota Hamasin kanssa ei ole niin kuin Israelin muut sodat, nyt on kyse henkiinjäämisestä. Hamas ei ole kiinnostunut rauhasta. He ovat käyttäneet rauhansopimuksiaan tuudittaakseen Israelin valheelliseen turvallisuuden tunteeseen ja suunnitellakseen sotaa ja varustautuakseen salaa sitä varten. Hamasia kiinnostaa vain Israelin tuhoaminen, kunnianosoituksena islamin jumalalle.

Lyhyesti sanottuna, tämä on uskonnollinen sota, eikä se ole vain Israelin valtiota vastaan.

 Niin kuin Amalekilla, jolla ei ollut mitään syytä hyökätä israelilaisten kimppuun autiomaassa, tai juutalaisia vastaan Persiassa, Hamasilla ei ole mitään aihetta perustuskirjassaan olevalle julistukselle, että kaikki maailman juutalaiset ovat heidän vihollisensa (mikä osoittaa, että heidän katkeruutensa ei johdu poliittisesta eikä alueellisesta syystä). Ja samoin kuin amalekilaiset, jotka käyttivät hyväkseen jopa oman leirinsä haavoittuvimpia (1. Sam. 30:13), Hamaskaan ei osoita sääliä sairaille, köyhille ja vanhuksille Gazassa. Videolla on nähty muutamien gazalaisten kiroavan Hamasia siitä, että se on tuhonnut heidän elämänsä. Koska Hamas ei pelkää Jumalaa eikä heillä ole moraalisia rajoja, he voivat odottaa samanlaista vihaa Jumalan taholta kuin mitä Amalek sai kokea.

Ja kuitenkin  Etelä-Afrikka käytti pelkkää pääministeri Benjamin Netanjahun kommenttia, että Hamasin pahantekijöiden pitäisi saada sama kohtalo kuin muinaiset amalekilaiset saivat, todisteena ”kansanmurhan suunnittelusta” erityisesti Gazan asukkaita kohtaan ja yleensä palestiinalaisia kohtaan. Päinvastoin voisimme sanoa, että Netanjahu toisti kuningas Saulin virheen osoittamalla sääliä Hamasin johtajaa, Yahya Sinwaria kohtaan. Netanjahun päätöksellä Sinwar vapautettiin v 2011 elinkautisesta vankeudesta Israelissa, ja hän maksoi tämän hyvyyden suunnittelemalla ja ohjaamalla lokakuun 7. päivän verilöylyn.

Kaikkien, jotka rakastavat Israelin Jumalaa, täytyy rukoilla Israelin johtajien puolesta. He tarvitsevat ihmisen kyvyn ylittävää viisautta näinä aikoina.

TILANNEKATSAUS SABRAN TOIMINTAAN

Meille selviää yleensä vaikeina aikoina, ketkä ovat todellisia ystäviämme.

Te olette todella veljiä ja sisaria, jotka välitätte Israelin kansasta. Te olette upealla tavalla kannustaneet meitä ja vahvistaneet käsiämme rukoilemalla Israelin, Sabran henkilökunnan ja apumme saajien puolesta, ja antamalla runsaasti taloudellista apua. Monet teistä ovat lähettäneet meille rohkaisevia sähköposteja ja viestejä. Muutamat teistä ovat kyselleet niiden kuulumisia, jotka saavat apua Sabrajärjestöltä.

Kanssamme työssä on mukana myös ihmisiä, joita me emme edes tunne.

Tunnistamme rukouksen ja rohkaisun voiman. Pyydämme teitä kertomaan perheellenne ja ystävillenne meidän ponnisteluistamme, jotta tukirinki voisi laajeta ja rukoukset lisääntyä.

Ja teille, jotka kysytte meistä itsestämme, vastaamme, että me rukoilemme teidänkin puolestanne ja siunaamme kaikkia, jotka siunaavat meitä.

Autamme edelleen keskuudessamme olevia Holokaustista eloonjääneitä. Pyrimme edelleen parantamaan oppimisympäristöä vähäosaisten kouluissa, joissa lapset tarvitsevat ylimääräistä tukea saadakseen samat oppimismahdollisuudet kuin mitä muilla lapsilla on. Tähän kuuluu sisäoppilaitos tytöille ja toinenkin sisäoppilaitos.

Näiden lisäksi tulee apu, jota annamme perheille, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa pohjoisessa Hizbollahin ampumien rakettien vuoksi.  Heidän tilanteensa ei ole helppo, kaukana siitä. Kerron kaksi esimerkkiä:

”N:n” perheessä on kaksi pientä lasta, toinen kaksivuotias ja toinen 2 kk. Heidän tilanteensa on erittäin haasteellinen.  Isä taistelee IDF:n joukoissa eikä äiti voi tehdä työtä. Heillä on vaikeuksia saada ostetuksi tarpeeksi kertakäyttövaippoja. Äiti on tunnustanut, että hän voi vaihtaa vaippoja vain kaksi kertaa päivässä, jotta vaippavarasto riittäisi. Tästä johtuen lapsilla on vaippaihottumaa. Samoin perhe pystyy ostamaan vauvanruokaa rajoitetusti. Sabra auttaa perhettä näissä asioissa. Me annamme myös lämpimiä vaatteita talvisään varalle (niin kuin vanhemmat tietävät, pikkulapsille voi joutua vaihtamaan vaatteita useamman kerran päivässä).

 Muuan Ukrainasta paennut perhe – äiti, poika ja tytär – ovat olleet Israelissa nyt kaksi vuotta. Tytär on 19 vuotta vanha ja päättänyt värväytyä IDF:ään, vaikka Israel ei kutsu riveihinsä niitä, jotka eivät ole Israelin kansalaisia. Tytär vain halusi palvella, ja hän taisteli tavoitteensa puolesta ja hänet hyväksyttiin. IDF antaa vähän rahallista tukea tälle sotilaalle, mutta ei niin paljon, että perhe eläisi sillä.  Sabra auttaa tätä upeaa perhettä, ja he tahtoivat antaa kiitoksensa teille, jotka lahjoitatte tukeanne ja rukoilette heidän puolestaan.  He tuntevat kuningasten Kuninkaan käden teidän apunne välityksellä.

Tässä syy, miksi teidän tulisi rukoilla ja lähettää kannustavia sanojanne. Niillä on vaikutusta! Muistakaa, että te olette yhdenvertaisia kumppaneita kanssamme tässä työssä, missä tahansa asuttekin. Teidän rakkautenne, rukouksenne ja laupeudentekonne ovat ne kolme käsitettä, jotka muodostavat Sabran näyn.

Kaikkein Korkeimman siunaukset levätkööt teidän yllänne, perheenne ja seurakuntanne yllä.

Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista, hyvien tekojen kodista, Sabrakodista

Veljenne uskossa,

Rakkaat ja kalliit ystäväni,

Monet ehkä kysyvät, mistä Puiden uusi vuosi (15. shevat-kuuta) on peräisin. Vuosien mittaan olen ymmärtänyt, että monet ystävistäni eri puolilla maailmaa eivät ymmärrä tämän ”kummallisen” päivän todellista merkitystä.

Tu B´Shvat soveltuu nimenomaan Israelin maahan, Israelin kansalle luvattuun kotiin. Se ei ole ”puiden juhla” eikä päivä, jolloin kumarretaan puita (Herra varjelkoon) Se on epäsuorasti yhteydessä Tooraan.

Kun Israelin kansa istutti puita Luvattuun maahan, heitä kiellettiin korjaamasta niiden hedelmiä ensimmäisinä kolmena vuotena (3. Moos. 19:23). Syy selviää seuraavasta: ”Näin ne tuottavat teille runsaamman sadon” (jae 25b). Kasvitieteilijät ovat vahvistaneet, että tämä käytäntö tekee puista vahvempia ja hedelmällisempiä. Siten Puiden uudella vuodella on käytännöllinen merkitys: se merkitsee parasta päivää taimien istuttamiselle. Näin on helpompi laskea täydet vuodet kullekin puulle ja siten noudattaa Tooran käskyä.

Mutta asiaan liittyy paljon muutakin opittavaa.

Puut symboloivat ja muistuttavat Luojan antamasta lupauksesta ”istuttaa” Israelin kansa Israelin maahan, niin että heidän juurensa leviävät pyhään maaperään. Tämäkin voidaan käsittää väärin. Maa ei itsessään ole pyhä, enempää kuin ihmisetkään ovat luonnostaan pyhiä. Pyhän Ainoan lupaukset tekevät maasta pyhän, ja meidän tekomme, joista käy ilmi uskomme noihin lupauksiin, tekevät meistä pyhiä.

Jumala yhdisti ensimmäisen kerran kansansa Luvattuun maahan kutsuessaan Abrahamin: ”Lähde maastasi… siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan” (1. Moos. 12:1-2a). Jumala ilmestyi hänelle ensimmäisen kerran Mooren tammen (Elon Moreh) luona ja lupasi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan” (12: 6-7). Sen jälkeen kun Abraham oli tehnyt rauhanliiton lähellä asuvien filistealaisten kanssa, hän istutti toisen puun Beersebaan ja ”huusi siellä avuksi HERRAN, ikuisen Jumalan, nimeä” (21: 33).

Lupaus istuttaa Abrahamin jälkeläiset tuohon maahan alkoi toteutua Punaisen Meren halkaisemisella. On mielenkiintoista, että tämä mieliinpainuva tapahtuma kuvataan Toorajaksossa, joka luetaan Tu B´Shvatia seuraavana sapattina. Pyhän Hengen innoittamana koko kansa lauloi ”Meren laulun” vapauduttuaan ihmeen kautta orjuudesta (2. Moos. 15). Jakeessa 17 todetaan, että HERRA vie kansan perille maahan ja ”juurruttaa heidät perintövuorelleen”.

Kun katsomme lähemmin tätä profetiaa, se näyttää meille ”hedelmän”, jonka Jumalan istutus tuottaa: HERRA tekisi Pyhän vuorensa asunnokseen, rakentaisi pyhäkön omin käsin ja hallitsisi sieltä ikuisesti.

Kun Israelin kansa karkotettiin maasta, sekä maasta että kansasta tuli hylätty, lohduton. Maa ei enää tuottanut hedelmää ja se saavuttaisi entisen hedelmällisyytensä vasta, kun Herra toisi israelilaiset takaisin karkotuksesta (Hes. 36:8). Vastaavalla tavalla kansa heräisi eloon, kun HERRA yhdistäisi heidät taas omaan maahansa (Hes. 37:14).

Istuttamiseen liittyvät kielikuvat toistuvat Kirjoituksissa. Psalmeissa muistellaan, kuinka Jumala ”istutti” Israelin kansan ja auttoi heitä ”ottamaan maan haltuunsa” (Ps 44:3-4, RK). Kuningas Daavid sai lupauksen, että hänen päivinään kansa pääsisi lepoon vihamiehistään ja ”minä määrään paikan kansalleni Israelille ja juurrutan sen niin, että se saa asua paikallaan eikä enää ole levoton. Vääryyden tekijät eivät sitä enää sorra niin kuin ennen” (2. Sam. 7:10). Silloinkin kun babylonialaiset hävittivät Jerusalemin, Jumala kehotti jäljelle jääneitä olemaan pelkäämättä: ”Jos te jäätte asumaan tähän maahan, minä rakennan teidät enkä hajota, istutan teidät enkä revi pois” (Jer. 42:10). Jeremia lohdutti myös väkisin Baabeliin vietyjä karkotettuja Jumalan lupauksella, että lopulta ”minä tuon heidät takaisin tähän maahan. Minä rakennan heidät enkä hajota, minä istutan heidät enkä revi pois” (Jer. 24:6).

Nämä lupaukset koskevat myös meidän päiviämme. Profeetta Aamos näki jo kaukaa toisen maanpakolaisajan ”kansakuntien keskellä”, minkä jälkeen HERRA toisi Israelin kansan takaisin maahansa sekä istuttamaan että tullakseen itse istutetuksi siihen: ”Silloin minä käännän kansani Israelin kohtalon. He rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, hankkivat  itselleen puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä. Minä istutan heidät heidän omaan maahansa, eikä heitä enää revitä irti maasta, jonka minä olen heille antanut” (Aamos 9:14-15).

Niille, jotka istuttavat perheensä Israelin maahan, luvataan, että he välittävät siunaukset lapsilleen: ”He rakentavat taloja ja asuvat niissä, istuttavat viinitarhoja ja nauttivat niiden hedelmät… he eivät tee työtä turhaan eivätkä synnytä lapsia äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat HERRAN siunaamien siemen, ja heidän vesansa pysyvät heidän luonaan” (Jes. 65:21-23).

Luoja itse rakastaa Israelin maata: ”Se on maa, josta HERRA, teidän Jumalanne pitää huolen, ja jota HERRAN, teidän Jumalanne, silmät aina tarkkaavat vuoden alusta sen loppuun saakka” (5. Moos. 11:12). Aina kun Hän muistaa liittonsa esi-isien kanssa, Hän muistaa myös maan (3. Moos. 26:42).

Kaikki nämä Kirjoitukset opettavat meille, kuinka tärkeää on, että juutalainen kansa asuu Israelin maassa ja syö sen hedelmiä. Toorassa jopa käsketään meitä kiittämään Häntä molemmista samanaikaisesti: ”Kun sitten olet syönyt kylliksesi, kiitä HERRAA, sinun Jumalaasi, siitä hyvästä maasta, jonka hän on antanut sinulle” (5. Moos. 8:10). Kun voimme kokea tämän lahjan kaikilla aisteillamme, meidän on luonnollista ja helppoa kiittää Häntä – ikään kuin maan hedelmien syöminen ravitsisi sieluamme erityisellä kiitoksen ”vitamiinilla”.

Kun istutamme itse puita puutarhaamme, opimme paljon siitä, mitä ovat kärsivällisyys, sitoutuminen ja uskollinen huolenpito. Vie vuosia, ennen kuin nuori puu ulottaa juurensa kyllin syvälle kestääkseen kuivuutta ja kovia tuulia. Siihen asti se tarvitsee huolenpitoa, ettei se kuivu eikä kaadu. Hedelmäpuiden kohdalla voi joutua odottamaan vielä kauemmin, ennen kuin ne alkavat kantaa laadukasta hedelmää, ja niitä täytyy kastella, lannoittaa ja leikata, jotta niistä tulisi vastustuskykyisiä tuhohyönteisiä ja tauteja vastaan.

Tunnistamme tässä jotain siitä, mitä merkitsee kun Herra istuttaa meitä hengellisesti. Tarvitaan  kärsivällisyyttä, uskollisuutta ja kuria, jotta kantaisimme vanhurskauden hedelmää. Se, joka iloitsee Luojan hyvistä laeista, ”on kuin vesipurojen ääreen istutettu puu,joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu. Kaikki, mitä hän tekee, menestyy” (Ps 1:3). Mutta se, joka luottaa itseensä tai toisiin ihmisiin, ”on kuin alaston puu arolla, ei hän näe mitään hyvää tulevan. Hänen on asuttava helteen polttamalla aavikolla, asumattomassa suolamaassa” (Jer. 17:6).

Lopullisessa lunastuksessa Jumalan pyhä kansa on oleva kuin vahvarunkoiset puut, jotka kukoistavat Hänen maassaan: ”…sillä HERRA on sinun iankaikkinen valosi, ja päättyneet ovat sinun murheesi päivät. Silloin sinun kansassasi kaikki ovat vanhurskaita, he saavat periä maan ikuisiksi ajoiksi. He ovat minun istutukseni verso, minun kätteni teko kirkkauteni ilmoittamiseksi” (Jes. 60:20-21).

Israelin kansa vietiin maanpakoon heidän syntiensä tähden, mutta heidän juurensa jäivät maahan. Jumala vertaa heidän tilaansa ”tammeen ja rautatammeen, joista kaadettaessa jää kanto” (Jes. 6:13). Nämä puut ( elah ja elon) ovat Israelissa luonnollisessa ympäristössään ja ne voivat elää satoja vuosia. Niitä on vaikea tappaa, jos niiden juuriin ei kosketa. Niiden kaataminen saa ne vain kasvamaan yhä korkeammiksi. Messiaan päivinä saamme kokea samankaltaista pitkäikäisyyttä, sillä ”niin kuin ovat puiden päivät, niin ovat elinpäivät minun kansani keskuudessa. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn” (Jes. 65:22).

Kun me siis kiitämme Luojaa Israelin puiden kauneudesta, tuoksusta, voimakkuudesta ja hedelmistä, me katsomme odottaen ”tuleviin aikoihin”, jolloin ”Jaakob juurtuu, Israel kukkii ja kukoistaa. Koko maanpiiri on täynnä sen hedelmää” (Jes. 27:6). ”Sinä päivänä on HERRAN verso oleva kauneus ja kunnia, ja maan hedelmä on Israelin pelastuneille ylpeyden aihe, heidän kaunistuksensa. Niitä, jotka ovat säilyneet Siionissa ja jääneet jäljelle Jerusalemiin, kutsutaan pyhiksi, kaikkia, jotka on kirjoitettu elävien kirjaan Jerusalemissa” (Jes. 4:2-3).

Oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että ”verso” on Messias, Daavidin Poika. ”Mutta Iisain kannosta nousee verso, ja vesa puhkeaa sen juurista. Hänen päällään lepää HERRAN Henki… Sinä päivänä seisoo Iisain juurivesa kansojen viirinä. Kansat etsivät häntä, ja hänen asumuksensa on täynnä kunniaa” (Jes.11:1-2,10).

Tästä tiedämme, että kaikki eri kansoista olevat ihmiset, jotka uskovat Herraan, ovat oikeutettuja (ja heitä jopa vaaditaan) iloitsemaan Israelin kansan kanssa tämän hyvän maan hedelmistä, maan, jonne me eräänä päivänä kokoonnumme yhdessä Jumalan pyhälle vuorelle.

Rohkaiskaamme toinen toisiamme, niin henkilökohtaisesti kuin seurakuntana, kasvamaan uskossa, jotta näkisimme Jumalamme tekevän ihmeitä hyväksemme!

Siunatkoon teitä Kaikkein Korkein Siionin maasta ja Jerusalemista!

”Hyvien tekojen talosta”, Sabrakodista,

”Taisteluun osallistuneen ja kuormaston luo jääneen osuus olkoon yhtä suuri; saalis on jaettava yhdessä” (1. Sam. 30:24).

Tässä jakeessa Daavid (joka oli jo voideltu kuninkaaksi) opetti tärkeän säännön Israelin Jumalaan uskoville. Kaikissa kamppailuissa, taisteluissa tai elämän eteemme tuomissa haasteissa jokaisella ihmisellä on oma tehtävänsä ja kutsunsa. Mitä se merkitsee meille tänä päivänä? Yksi taistelee sodassa, toinen rukoilee jossain päin maailmaa, lähellä tai kaukana. Kolmas antaa tukea käytännössä ja neljäs antaa rahat tuota tukea varten. Olipa tehtävämme mikä tahansa, meidän tulee suorittaa se halukkaasti ja kokosydämisesti, ottaen iloisina paikkamme verkostossa, joka levittää Taivaan siunauksia.

Näin toimii laaja Luojan johtama seurakuntaruumis. Te, jotka rakastatte Israelin Jumalaa ja olette yhdistetyt Israelin kansaan, rukoilette ja rohkaisette, autatte ja rahoitatte, kun me käymme täällä fyysistä ja hengellistä sotaa. Se tekee teistä täysivaltaisia kumppaneitamme tässä tärkeässä verkostossa, joka on niin merkityksellinen Päivien Lopulla.

Tänä aikana me kaikki Israelissa ja ulkomailla kuulemme niistä raskaista uhreista, joita annetaan rintamalla. Näemme valokuvia sotilaista, jotka taistelevat antaumuksella, ja ymmärrämme, että he suorittavat pyhää tehtävää puolustaakseen Israelin kansaa ja Luvattua maata ruumiillaan ja sielullaan. Rukoilemme heidän turvallisuutensa puolesta siellä missä olemme. Toimitamme apua ja tukea niille, jotka palvelevat rintamalla. Kuulemme haavoittuneista sotilaista ja rukoilemme heidän parantumistaan. Yritämme lohduttaa ja tukea taistelussa kuolleiden perheitä rukouksin ja teoin.

Useat uskovat sekä rukoilevat että ojentavat auttavan kätensä. Yksi tärkeä asia on toimittaa apua ja tukea lievittämään Libanonin, Gazan ja Golanin rajaseutujen asukkaiden kärsimyksiä.  Kaikkiaan noin 130.000 ihmistä on evakuoitu, 60.000 heistä pohjoisesta. Heitä on sijoitettu väliaikaisesti ympäri Israelia.

Noiden alueiden  ihmiset evakuoitiin kodeistaan heidän oman turvallisuutensa vuoksi, ja heidän kaupunkinsa on nyt julistettu sotatoimialueiksi. Mutta vaarasta huolimatta muutamat ovat jääneet kotipaikoilleen eri syistä, kieltäytyen lähtemästä. Yksi näitä kaupunkeja on Kirjat Shmona lähellä Libanonin rajaa.

Kun Sabra oli jakamassa humanitaarista apua Tiberiaksessa, kanssamme olleet IDF:n sotilaat pyysivät meitä tulemaan mukaan vastaaviin projekteihin auttamaan Kirjat Shmonaan jääneitä ihmisiä. Päivä, jolloin lähdimme käymään tuossa kaupungissa, sattui olemaan maailmankuulu pyhäpäivä, monille kristityille ystävillemme rakas joulukuun 25. päivä.

Täällä Israelissa tuo päivä oli leuto ja kaunis, aurinkoinen päivä. Kun olimme vielä matkalla, jouduimme äkkiä muuttamaan suunnitelmaamme, sillä Libanonin rajan takaa ammuttiin jatkuvasti raketteja. Kirjat Shmona eristettiin, kukaan ei päässyt sisään eikä ulos.

Niinpä me aloimme avustustyömme pienessä Hatzor Haglilit-nimisessä kaupungissa ylä-Galilean alueella noin 30 km Kirjat Shmonesta etelään. Kodinturvajoukoilla oli siellä puolustusharjoituksia. He harjoittelivat toimimista erilaisissa tilanteissa, joita voisi sattua taistelun tai pommituksien aikana.  Vietimme koko päivän näiden upseerien ja heidän joukkojensa kanssa. Näin saimme nähdä pienen osan siitä kaikesta, mitä sodan aikana voi teoriassa tapahtua.

Minuun IDF-veteraanina, joka tunnen armeijaelämän, teki suuren vaikutuksen nähdä tämän sotilaallisen osaston tekemät moninaiset harjoitukset. Kaikki tapahtui yhteistyössä yksikköjen, pelastusjoukkojen (joita tarvitaan rakennusten romahtaessa) ja lääkintähenkilökunnan välillä. He harjoittelivat poliisin toimintaa sinetöimällä ja ympäröimällä alueen, sijoittamalla ensiapuhenkilöt turvallisille alueille, ja vastaavalla tavalla turvaamalla kaupungin teollisuusalueen, jossa on tehtaita, jotka käyttävät myrkyllisiä aineita kuten ammoniakkia ja klooria.

Tätä kaikki oli vain harjoittelua. Kuvittelin, miltä todellinen tilanne voisi näyttää, ja miten paine vielä kasvaisi terroristien tullessa mukaan kuvaan. (Tätä varten on olemassa erillinen IDF:n yksikkö.)

Yhdessä ystävieni kanssa kiitimme hiljaisesti Luojaa siitä, että meillä on niin omistautunut ja uskollinen armeija, jolla on kaukonäköisyyttä jo edeltä valmistautua sellaisia skenaarioita silmällä pitäen. Vaikka Kodinturvajoukot eivät ole vihollisen linnoituksia vastaan hyökkäävä iskujoukko, he vaaransivat henkensä joka hetki ollessaan siellä ohjuksien kantomatkan päässä. Istuimme katselemassa, kuinka nämä kaikkia elämänaloja edustavat miehet ja naiset työskentelivät yhdessä myötätuntoisin sydämin huolehtiakseen Galilean hädässä olevista asukkaista, unohtaen hetkeksi hengenvaaran ja oman perheensä palvellakseen maanmiehiään.

Muuten, nämä samat ihmiset ovat antaneet katastrofiapua muille kansoille suurten onnettomuuksien, kuten maanjäristysten, jälkeen – jopa Turkin kaltaisissa maissa, jotka eivät suhtaudu ystävällisesti Israeliin.  Rauhan aikana he palvelevat palvelukseen valmiina reserviläisinä kaikilla Israelin hallintoalueilla.

Kun harjoitus päättyi, saimme erityisluvan mennä Kirjat Shmonaan suojavarusteisiin pukeutuneina. Lähdimme tuota pohjoista kaupunkia kohti. Ennen lähtöä Sabra tarjosi kevyen aterian muutamille sotilaille Hatzor Haglilitissä.

Saavuimme aavekaupunkiin, jossa ei juuri näkynyt elon merkkejä. Kaikki Kirjat Shmonan liikkeet oli suljettu, kaikki kodit olivat pimeinä, niin ettei voinut tietää, asuiko niissä joku vai ei. Menimme suoraan kaupungin sotilaskomentajan toimistoon.

Kohtasimme tarmokkaan ja  hyväsydämisen upseerin, joka huolehti pienimmästäkin yksityiskohdasta. Hänen kanssaan oli naispuolinen upseeri, joka näytti keskivertosotilasta vanhemmalta. Hänen päivänsä olivat jatkuvaa juoksemista edestakaisin kaupunkiin jääneiden asukkaiden kotien välillä. Hän varmisti, että kaikki oli kunnossa ja toimitti mitä he tarvitsivat. Sellainen ei oikeastaan kuulunut IDF:n tehtäviin.  Mutta jos heiltä kysyttiin, he vastasivat: ”He ovat meidän perhettämme…tunnemme vastuuta toinen toisistamme.”

Komentaja antoi meille yhteenvedon tilanteesta. Jotkut näistä tiedoista, joita nyt annan teille, eivät ole julkista tietoa:

*          Kaupungissa on 25.000 asukasta. Heistä noin 3000 on jäänyt kaupunkiin. Heistä suurin osa on iäkkäitä ja liikuntarajoitteisia tai vammaisia. Heidän joukossaan on perheitä, joissa on lapsia. Eri ikisiä lapsia on kaikkiaan 36.

*          Sodan alusta lähtien kaupunkiin on osunut 167 rakettia ja 5 pommin sisältävää miehittämätöntä droonia (UAV) säännöllisesti joka päivä toistuvien väijyksistä ampumisten ja kranaattien lisäksi.

*          Tähän mennessä 30 rakennusta on tuhoutunut tai palanut, sekä asuinrakennuksia että liikerakennuksia.

*          Sodan 80 päivän aikana salassa pidetty määrä paikallisia ihmisiä on haavoittunut ja kuollut. Heidän lisäkseen tulevat Kirjat Shmonassa olevat sotilaat, jotka ovat saaneet surmansa rajalla käydyissä taisteluissa.

*          Monet kaupungin kaduista ovat vaurioituneet IDF:n tankkien ja raskaan kaluston siirtyessä asemiinsa alueella. Taisteluvyöhyke on kokonaisuudessaan Israelin puolella rajaa, mistä johtuen Israelin infrastruktuuri joutuu maksamaan kovan hinnan.

Tämäkään kuvaus ei kata kaikkia niitä tehtäviä, joita nämä israelilaiset sotilaat on kutsuttu toimittamaan.

Siitä hetkestä kun hallitus päätti evakuoida kansalaisia eri alueilta, vastuu asukkaiden saamisesta busseihin lankesi IDF:lle. Tehtävä ei ollut aivan yksinkertainen, sillä kansalaisista piti laatia yksityiskohtainen luettelo, samoin heidät vastaanottavista kaupungeista. Kaiken piti tapahtua mahdollisimman nopeasti kansalaisten turvallisuuden vuoksi.

Järjestettyään evakuoinnin IDF alkoi huolehtia niistä, jotka jäivät asuinpaikoilleen. Kirjat Shmonassa palvelevat sotilaat käyvät jokaisen asukkaan luona kerran viikossa vahvistaakseen ja rohkaistakseen heitä (venäjän kielellä, amharaksi tai tarvittaessa muulla kielellä). He tuovat mukanaan pyydettyjä lääkkeitä apteekista tai lämmintä ruokaa niille, jotka eivät kykene huolehtimaan itsestään, tai he auttavat ratkomaan monia muita henkilökohtaisia ongelmia. Asukkailla on myös lemmikkielämiä, joista on huolehdittava, vietävä koiran tai kissan ruokaa tai kutsuttava paikalle eläinlääkäri.

Kirjat Shmonassa harjoitelleet Kodinturvajoukkojen sotilaat pitävät myös huolta niiden evakuoitujen perheiden tarpeista, jotka on sijoitettu maan keskiosaan. He varmistavat, että kodeistaan pakenemaan joutuneilla on talvivaatteita (muistakaa, että he joutuivat lähtemään lokakuun alussa, jolloin oli vielä lämmintä). Jos tyhjilleen jääneisiin asuntoihin tai liiketiloihin osuu ohjus, omistajille ilmoitetaan ja järjestetään apua. Muutamissa tapauksissa omistajat lähtivät niin kiireesti, että huomasivat vasta jälkeenpäin unohtaneensa lukita ovet. Sotilaat vaihtavat lukot ja lähettävät uudet avaimet omistajille heidän väliaikaiseen osoitteeseensa.

Komentaja kertoi meille, kuinka Kodinturvajoukot ovat järjestäneet eri paikkakunnilla 

improvisoituja lastentarhoja perheille, joissa on pieniä lapsia. Nämä perheet pyytävät nyt leluja ja muita välineitä ”uuteen” kasvatusta tarjoavaan elinpiiriin, jonka toimintakauden pituus on toistaiseksi tuntematon.

Nämä ongelmat voivat tuntua meistä vähäpätöisiltä, mutta kodeistaan lähtemään joutuneille perheille on suuri helpotus, että joku tuo ratkaisun heidän ongelmiinsa. He tietävät, että Kodinturvajoukot kyllä järjestävät aikaa pitääkseen huolta näistä murheista.

Mutta ajan kuluessa paineet kasvavat. Voisi luulla, että ympäri Israelia hotelleissa asuvat perheet nauttivat pitkästä lomasta. Mutta todellisuus on toista, kun kokonainen perhe yrittää elää yhdessä ainoassa huoneessa. He kaipaavat usein rohkaisua ja opastusta, kuinka laukaista kasvanut jännite. Mutta se, mitä he todella kaipaavat ja tarvitsevat, on päästä palaamaan kotiin ja elämään normaalia elämää.

Kaikki sijoitetut ovat väsyneitä olemaan kodittomia. Mutta he kieltäytyvät palaamasta kotiin, jossa heidän oli elettävä jatkuvan paineen alla hälytyssireenien soidessa, peläten että he saattaisivat loukkaantua tai kuolla hälytystä seuraavassa räjähdyksessä. He ovat eläneet liian kauan tilanteessa, jossa ei voi elää.

Israelin viholliset ovat piinanneet Israelin siviilejä vuosikausia. Niin kuin Hamas Gazan rajalla. Hizbollahin terroristit ovat niin lähellä Libanonin rajaa, että heitä voi melkein koskettaa.  He ovat ampuneet israelilaisia aina kuin vain ovat voineet tehdä sen kiinni jäämättä. Hamasin tavoin hekin ovat rakentaneet hienoja tunneleita rajan alle toteuttaakseen suunnitelmansa tunkeutua Israeliin.

Kun Hamas onnistui toteuttamaan vastaavan suunnitelman Gazan rajalla, pohjoisen asukkaat ymmärsivät, että heillä olisi edessään sama kohtalo vielä pahempana.  Eivät he eikä kukaan muukaan Israelissa usko, että kansainväliset poliitikot pysäyttäisivät Hizbollahin maahan tunkeutumisen. Maailman johtajat vaativat jo ”välitöntä tulitaukoa” ennen kuin Hamas on kokonaan  riisuttu aseista, ja he väittävät, että ”rauha tuo rauhaa” heidän varmalla tuellaan (sopivasti unohtaen, että kukaan ei estänyt Hamasia rikkomasta edellisiä tulitaukoja). Samaiset maailman johtajat takasivat myös, että he pitäisivät Hizbollahin pois Israelin pohjoisrajalta. Silti YK:n rauhan säilymisen tarkkailijat eivät vain epäonnistuneet tässä tehtävässä, vaan he istuivat ”tarkkailemassa”, kun Hizbollah kaivoi maan alta väylän Israelin maaperälle.

Israelilaisilla on se yhteinen vakaumus, että ne, jotka nyt ajavat kirjoitettua tulitaukosopimusta, eivät valvo eivätkä vahvista sitä. Pohjoisessa on ollut mielenosoituksia, joissa vaaditaan, että IDF ei pysähdy ennen kuin terroristiuhka on kokonaan tuhottu, niin kuin natsit tuhottiin Euroopasta. He vaativat myös, että vihollistemme tulee alistua uudelleen koulutettaviksi samaan tapaan kuin japanilaisia koulutettiin hylkäämään rotuviha, jota tuntemaan heidät oli kasvatettu lapsesta lähtien.

Israelilaiset ovat kaikkialla valmiita ja halukkaita puolustautumaan niitä vastaan, jotka vihaavat meitä – yksin, jos se on välttämätöntä. Samaan aikaan israelilaisten keskuudessa on havaittavissa  halua kääntyä isiensä Jumalan puoleen, etsiä toivoa heidän uskonsa juurista.

Kirjat Shmonan matkan lopuksi me Sabrajärjestössä tajusimme, että Luoja oli näyttänyt meille, missä ja kuinka me voimme olla mukana tässä pyrkimyksessä.

Teidän rukouksenne ovat meille hyvin tärkeitä tänä aikana, jotta voimme olla tehokas osa tässä tärkeässä verkostossa. Muistakaa aina, että tämä ei ole mikään tavallinen sota: tämä on hengellinen taistelu kahden osapuolen välillä, niiden, jotka rakastavat kuolemaa ja niiden, jotka rakastavat elämän HERRAA.  Meidän on noustava uskossa niin kuin Daavid ja julistettava Hänen uskollisuuttaan meitä katselevalle maailmalle, niin että

”koko maailma tulee tietämään, että Israelilla on Jumala. Koko tämä joukko tulee tietämään, ettei HERRA pelasta miekan eikä keihään avulla, sillä sota on HERRAN ja hän antaa teidät meidän valtaamme” (1. Sam. 17:46-47).

Levätköön Kaikkein Korkeimman siunaus sinun ylläsi, sinun perheesi ja seurakuntasi yllä.

Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista

Veljenne uskossa,

Kirjoittaessani Libanonin rajan tilanteesta kuulin uusia yksityiskohtia siitä, mitä pohjoisrajallamme tapahtuu.

Tähän (21.12.2023) mennessä rajalla on ollut melko voimakkaita räjähdyksiä kaiken aikaa, ja Israel on vastannut tuleen kohdistaen iskunsa suoraan paikkaan, josta tulitus on tullut, jotta taistelu ei kiihtyisi.

Selvyydeksi todettakoon, että Hizbollah ei ole mikään terroristisissien räsyjengi, vaan he ovat ammattimainen terroristiarmeija, joilla on käytössään lyhyen kantaman ohjuksia ja muita Iranin toimittamia korkealaatuisia aseita. Heillä on vuosien kokemus viattoman veren vuodattamisesta ja siviilejä kohtaan harjoittamasta terrorista sekä Israelissa että Libanonissa- He ovat vastuussa myös kymmenien tuhansian siviilien murhasta Syyriassa. Hizbollahin armeija on linnoittautunut vuoristoalueelle aivan Israelin pohjoisrajan tuntumaan. Heillä on tunneliverkosto, joka on paremmin suojeltu kuin ne tunnelit, jotka Hamas rakensi Gazaan.

Lisäksi Hamas on liittynyt Hizbollahiin ja lähettänyt taistelijoita hyökkäämään israelilaisia siviilejä ja heidän kotejaan vastaan Libanonista käsin. Heidän käyttämänsä taktiikka on piiloutua siviilien keskuuteen. Heidän tunnelinsa ja ohjuksensa on tietoisesti sijoitettu libanonilaisiin kyliin ja niiden alle.

Tämän vuoksi Israel on yrittänyt välttää osumista Libanonin siviiliväestöön, jottei konflikti kiihtyisi. Mutta tähän mennessä ampuminen Libanonista käsin on lisääntynyt kuitenkin huomattavasti.

Tänä iltapäivänä on ollut miltei mahdotonta edes käyttää monia teitä Galileassa ja Golanilla. Katalat terroristit ampuvat raketteja jokaista valonpilkahdusta kohti, minkä he erottavat yön pimeydessä. Heillä on käytössään myös iranilaisvalmisteisia drooneja, joita he käyttävät pudottaakseen räjähteitä Israelin kaupunkeihin.

Yhdysvallat ja Ranska yrittävät hillitä väkivaltaa Libanonin puolella. Libanonin ja Israelin välillä vuosia sitten, Libanonin sodan jälkeen, vahvistetun sopimuksen mukaan Hizbollahia vaadittiin siirtymään Litani-joen (20 km pohjoiseen Israelin rajasta) toiselle puolelle. Mutta koska Hizbollah on laista piittaamaton ryhmä, se ei ole noudattanut tuota määräystä, eikä Libanonin hallitus ole kyennyt valvoman määräyksen noudattamista sen enempää kuin UNIFILin niin sanotut rauhanturvajoukotkaan, joista Hizbollah vähät välittää.

Israel ei elättele mitään toiveita kansainvälisten pyrkimysten onnistumisesta. Hizbollah ottaa vastaan käskyjä vain Iranilta, aivan niin kuin Hamas Gazassa ja Huthikapinalliset Jemenissä.

Huthit ovat uusi vihollinen. Vaikka heitä ei ole koskaan kiinnostanut Palestiinan asia, he uhkaavat lähettää tuhansia omia sotilaitaan taistelemaan Israelia vastaan ”solidaarisuudesta Gazaan”.  Toistaiseksi he ovat kuitenkin tyytyneet ”vain” ampumaan ajoittain iranilaisvalmisteisia ohjuksia

Eilatia kohti (jonne on 2000 km), mutta useimmiten heidän kohteenaan ovat kauppalaivat, jotka pyrkivät Jemenin ohi matkallaan Suezin kanavalle. Huomattakoon, että he eivät kohdista iskujaan vain Israeliin matkalla oleviin aluksiin, vaan kaikkiin länsimaisiin aluksiin, jotka ovat matkalla Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan. Huthit toteuttavat Iranin suunnitelmaa globaalin talouden romahduttamiseksi, ja he käyttävät tekosyynä Israelin sotaa.

Israelin kannalta tilanne on ollut jo tarpeeksi rasittava. Etelästä Gazan rajalta evakuoitujen 120.000 israelilaisen lisäksi ovat ne 60.000 pohjoisesta evakuoidut, joiden joukossa on paljon lapsia, naisia ja iäkkäitä, joiden oli pakko lähteä kodeistaan eri kaupunkeihin ja kyliin Israelissa. Lasten koulunkäynti tietysti keskeytyi, ja vaikka heille on pyritty järjestämään oppitunteja, heiltä on riistetty kaikkien lasten tarvitsema  pysyvän turvan tuntu.

Ohjusiskujen johdosta suuri osa pohjoisen viljelijöistä ei pysty hoitamaan peltojaan, hedelmätarhojaan, viininviljelyksiään ja kasvihuoneitaan. Ne tilat, joissa on karjaa (lehmiä, lampaita, kanoja ja muita) ovat vielä pahemmassa jamassa. Yksi kipeimmistä tarpeista on ollut päivittäinen kananmunien kerääminen. Eilen illalla minulle esitettiin pyyntö etsiä vapaaehtoisia tähän tehtävään.

Maatalouden palveluksessa olevat työmiehet, joista suurin osa on ulkomaalaisia, jotka ovat tulleet Israeliin parempien taloudellisten mahdollisuuksien takia, eivät ymmärrettävästi halua tehdä työtä näillä alueilla.  Israelin nuori polvi, jotka olisivat voineet tulla vapaaehtoistyöntekijöiksi näille tiloille, on kutsuttu armeijan palvelukseen. Niinpä jotkut maataloudenharjoittajat ovat kieltäytyneet lähtemästä tiloiltaan ja antautuvat kuoleman tai vammautumisen vaaraan tilaansa pyörittääkseen. Aika moni on jo loukkaantunut räjähdyksissä työtään tehdessään.

Kaikesta kodista lähtemisen aiheuttamista kärsimyksistä huolimatta Pohjoisen asukkaat eivät aio palata koteihinsa ennen kuin Hizbollah on kukistettu. He tietävät varsin hyvin, että jos he nyt palaavat koteihinsa, heitä voisi eräänä päivänä kohdata sama kauhea verilöyly, joka tapahtui Gazan rajalla 7.10.23.

Juudea – Samaria

Entä sitten Israelin muinainen ja nykyinen sydänmaa? Jo ennen lokakuun seitsemättä Juudeassa, Samariassa ja Jerusalemissa oli yhä laajempia turvallisuusongelmia.  Tuosta hirvittävästä päivästä lähtien keskialueen tilanne on muuttunut vaikeammaksi. Koska monet israelilaiset miehet on lähetetty taistelemaan pohjoiselle ja eteläiselle rintamalle, Juudean ja Samarian alueiden puolustus on kuluneiden kahden kuukauden ajan jäänyt naisten (jotka huolehtivat yksin myös lapsista) ja palvelukseen liian vanhojen miesten vastuulle.  IDF on tehnyt yllätysiskuja tunnettuihin Hamasin keskuspaikkoihin, kuten Jeniniin, ja pidättänyt johtajia pyrkien näin estämään uuden taistelurintaman muodostumisen. Mutta palestiinalaissiviilit tukevat vahvasti Hamasia, ja Mahmoud Abbas julistaa avoimesti, että Hamas on PA:n keskeinen kumppani. Israelilaiset sotilaat järjestävät siksi Juudeassa ja Samariassa koulutusmielessä lokakuun 7:n hyökkäyksiä jäljitteleviä harjoituksia.

Maailmanlaajuinen antisemitismi

Antisemitistinen viha on vakaasti kasvamassa maailmassa, niin omahyväisissä yliopistoissa kuin ”hienostuneissa” vaikutusvaltaisissa piireissä. Tämä on masentavaa ja järkyttävää etenkin, kun tämä ruma asenne valtaa monia intellektuelleja ja sokaisee heidät vihalla. Monet Luojaan uskovat ottavat todesta huhut, että useat näistä vihaajista ovat muuttaneet mielensä ja että heistä on tullut Israelin Jumalan rakastajia – tämä on harkittua petosta. Uskovien täytyy yhdistyä ja seistä lujana pahaa vastaan.

Lyhyesti sanottuna kuvio on huolestuttava, katsoo sitä miltä kannalta hyvänsä.  Mutta – JUMALA! Olemme ilmeisesti lähestymässä Päivien Loppua, ja nähtäväksi jää, mitä Hän sanoo ”kaikista pahoista naapureista, jotka koskevat perintöosaan, jonka hän on antanut kansalleen Israelille” (Jer. 12:14). Hän on luvannut rangaista ja nöyryyttää niitä, ”jotka ovat kaikesta sydämestään iloiten ja täynnä halveksuntaa ottaneet omakseen minun maani karkottaakseen siitä ihmiset ja ryöstääkseen sen” (Hes. 30:7).

Jokainen Jumalan Sanaa tunteva uskova tuntee nämä lupaukset, jotka on annettu Israelin kansalle. Jokaisen uskovan tulee kannustaa uskovia ystäviään seisomaan Israelin rinnalla rukouksin ja käytännössä tukien.

Tuo tuki, joka on nyt juuri niin tärkeää, edellyttää antamista kädellä ja sydämellä. Ottakaamme oppia siitä, mitä Juuda sanoi Joosefille ja mikä todisti, että veljet olivat muuttuneet: ”Palvelijasi on mennyt isälleen takuuseen nuorukaisesta (Benjaminista)…” (1. Moos. 44:32). Heprean kielinen sana tarkoittaa, että hän oli nuorimman veljensä ”takuu” (takuumaksu). Luoja seuraa meitä kaikkia Häneen uskovia, ja Hän toivoo näkevänsä yhteyden/ykseyden lisäksi myös henkilökohtaista vastuunottoa.

Nyt on aika seistä yhtenä rintamana Sabrajärjestön kanssa Israelin puolesta. Liityttehän tukirinkiin ja autatte laajentamaan sitä!

Levätköön Kaikkein Korkeimman siunaus teidän yllänne, teidän perheenne ja yhteisönne yllä.

Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista,

Veljenne uskossa,

Oletan, että lähes kaikki lukijani tuntevat Hanukkajuhlan, valon juhlan.

Silloin juhlitaan valon voittoa pimeydestä, valon uudelleen syttymistä pyhään lampunjalkaan ”Jaakobin Jumalan huoneessa”

(Jes. 2:3) puhtaan oliiviöljyn voimasta. Niiden, jotka puhdistivat uskollisesti Temppeliä rakkaudesta Israelin Jumalaan, täytyi metsästää lamppuöljyä, joka ei olisi epäjumalanpalvelijoiden saastuttamaa. He jatkoivat itsepäisesti etsimistä ja osuivat vihdoin katseilta piiloon jääneeseen nurkkaan, johon oli unohtunut pieni öljypullo. Kenties joku oli kätkenyt sen sinne tarkoituksella silloin kun kreikkalaiset sotilaat eivät nähneet.

Horjuiko näiden juutalaisten usko silloin kun he tajusivat, että pullossa oleva öljy riittäisi vain yhdeksi päiväksi? Vai odottivatko he ihmettä, joka sitten tapahtuikin, niin että öljyä riitti siihen asti, että uusi pyhä öljy valmistui? Pyhän öljyn valmistamiseen kului kahdeksan päivää, mistä johtuu, että me sytytämme Hanukkakynttelikköön kynttilän kahdeksana päivänä.

Juutalainen perinteinen tapa kieltää ehdottomasti käyttämästä Hanukkakynttelikön valoa missään käytännöllisessä tarkoituksessa; sitä tulee ”vain katsella”. Niinpä me rakasta perinnettämme noudattaen keskeytämme pientä Hanukkakynttilää sytyttäessämme arkiaskareemme ja istahdamme muutamaksi minuutiksi vain ihailemaan kynttilöiden heijastamaa valoa. Yrittäkäämme ymmärtää, mikä tekee siitä juhlahetken.

Kuten tiedämme, kynttilöiden tarkoitus on muistuttaa meitä Temppelissä olevasta Menorasta. Tuon seitsenhaaraisen kultaisen lampunjalan puolestaan tuli muistuttaa meitä ikuisesta Valosta, joka on ilmestyvä, kun Pyhä Ainoa lunastaa Jerusalemin: ”… auringon valo on seitsenkertainen, kuin seitsemän päivän valo sinä päivänä, jona HERRA sitoo kansansa vammat ja parantaa siihen isketyt haavat” (Jes. 30:26). Tuon yhden ”päivän” valo loistaa kuin seitsemän päivää tavallista valoa. Sellainen valo karkottaa vaivattomasti sekä fyysisen että hengellisen Pimeyden. ”Jos poikkeat oikealle tai vasemmalle, kuuluu takaa korviisi nämä sanat: ´Tässä on tie, tätä kulkekaa´”(Jes. 30:21).

Useimmissa perheissä Hanukkakynttelikkö laitetaan ikkunaan, niin että muutkin pääsevät nauttimaan siitä. Näemme koko huoneen heijastavan kynttilöiden loistetta ja uneksimme silmät auki. Seuraamme kuinka pikkuiset liekit tanssivat ja lepattavat ja puhuvat meille ”noista päivistä tänä aikana”.  Mahdottomalta tuntuvia voittoja, jotka saatiin voittamattomasta vihollisesta. Urhoollista vastarintaa kaikkea sitä vastaan, mikä yrittää kitkeä juutalaisen uskon maan päältä…aina Aabrahamin ajoista meidän päiviimme. Kaikki mitä olemme oppineet Aabrahamin kautta Jumalan uskollisuudesta, ja miten joskus täytyy käydä kieltoja vastaan Hänen uskollisuutensa todistamiseksi.

Hanukkakynttelikön lepattavat liekit kertovat meille siitä pienestä valon lähteestä, joka oli kätketty hävitetyn Temppelin pimeään nurkkaan odottamaan häntä, jolla olisi kylliksi uskoa etsiä sitä ja löytää se. Poimia se esiin ja käyttää sitä, vaikkei sitä ollut edes tarpeeksi. Odottaa, että Luoja tekisi ihmeen ja antaisi kaiken mitä tarvitaan Hänen tahtonsa tekemiseen.

Mieleeni muistuu tarina, jonka kuulin erään Afulassa olevan ja Sabran tukeman koulun rehtorilta. Saksassa, Hitlerin valtaannousun aikana, muuan juutalainen perhe katsoi ulos kotinsa ikkunasta Hanukan aikaan – ja he huomasivat tuijottavansa valtaisaa natsilippua, joka liehui kadulla vastapäätä heidän ikkunaansa. He ilmaisivat uhmamielensä laittamalla Hanukkakynttelikkönsä juuri tuohon ikkunaan, niin että heidän natsinaapurinsa voisivat nähdä sen. Tuo pieni ”pullo” puhdasta uskoa kuului rehtorin vaimon perheelle, joka asuu nyt Israelissa.

Hanukkakynttelikkömme tanssivat liekit kertovat meille kuin lempeästi kuiskaillen suloisen salaisuuden: Ne ovat ”ness”. Tämä heprean sana tarkoittaa ”ihme” mutta myös ”tankoon nostettu viiri” merkiksi kaikille kutsuna kokoontua sen ympärille. Uskomme Luojaan on tuollainen ”ness” – pieni korkealle nostettu valo, joka kutsuu muita kokoontumaan suuren Valon luo. ”Onnellinen se kansa, joka tuntee juhlariemun ja vaeltaa sinun kasvojesi valossa, HERRA” (Ps. 89:16, RK). Kun me vaellamme Hänen valossaan, ihmeitä voi tapahtua ja ihmeitä tapahtuu. Uskon silmin nähdyt  unelmat toteutuvat. Rauniot korjataan, vihollisen jälkeensä jättämä saastaisuus siivotaan pois ja sammuneet liekit sytytetään uudelleen.

Hanukkakynttelikkömme lepattavat liekit julistavat, että tuo röyhkeä ja mahtava Kreikan valtakunta, joka sulautti itseensä monia kansoja ja kulttuureja, oli nielaisemillaan juutalaisetkin – lukuun ottamatta kourallista taivaan ja maan HERRAAN uskovia juutalaisia, jotka eivät suostuneet yhteistyöhön vihollisen kanssa. Heidän pieniä liekkejään ei voitu sammuttaa. Ja niin hullulta kuin se tuntuukin, juuri nuo pienet liekit karkottivat kreikkalaisen pakanuuden pimeyden isiemme maasta.

Mutta he tiesivät, miksi he olivat voittaneet sodan: ”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo HERRA Sebaot” (Sak. 4:6).

Hanukkakynttelikköjemme vakaasti palavat kynttilät kertovat  meille, että meidän Jumalamme ei hylännyt meitä niiden monien vuosisatojen kuluessa, kun kansamme koki valloittajia ja vainoa, pakkosiirtolaisuutta ja sulauttamista…kun vain muutama uskon liekki paloi monien muiden sammuessa.  Hän ei unohtanut koskaan lupaustaan tuoda meidät takaisin ja istuttaa meidät meidän omaan maahamme. Ja täällä me nyt olemme.

Maanpakolaisuudesta takaisin Israeliin paluu on ilmennyt aina muutaman harvan osoittamana uskon tekona. Se alkoi muutaman pioneerin halukkuudesta ottaa haltuunsa Luvatun maan rauniot. Mutta Israel ei ole samanlainen kuin muut maat. ”Öljy”, jota käytettiin kokoamaan Jumalan pyhä kansa, ei voinut olla pelkästään kansallismielistä kunnianhimoa. Sen täytyi olla puhdasta ja saastumatonta ja julistaa uskoa Israelin Jumalaan.

 Perinteisessä hanukkahyrrässä (sevivon) olevien kirjainten mukaan ”Siellä tapahtui suuri ihme”.

Vaikka vuoden 1948 sionistijohtajisto oli hyvin maallistunut, ihmeen kautta löytyi pieni ”pullo” puhdasta uskoa ja sitä käytettiin. Israelin itsenäisyysjulistus päättyy näihin sanoihin: ”PANNEN LUOTTAMUKSEMME ISRAELIN KALLIOON VAHVISTAMME NIMILLÄMME TÄMÄN JULISTUKSEN.”

Juutalaiset oppineet sanoivat Israelin uudelleen syntymisen olevan alkua Kirjoituksissa luvatulle Lunastukselle. Tuo vuoden 1948 pieni ”pullo” uskoa ei voisi riittää täydellisen Lunastuksen koittamiseen asti. Ja kuitenkin, jotenkin se ON riittänyt – jo 75 vuotta! Maahansa uudelleen kokoontunut Israel seisoo loistavana ”ihmeenä ja viirinä” (ness) koko maailman huomion keskipisteenä.

Mutta tuo valo ei ole meidän omaamme:

”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee ja HERRAN kunnia koittaa sinun ylläsi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa HERRAN kirkkaus, sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa. Kansat vaeltavat sinun valoasi kohti, kuninkaat kohti aamunkoittosi kirkkautta” (Jes. 60:1-3).

Hanukkakynttelikköjemme vilkkuvat liekit kutsuvat meidät yhtymään niiden toivoon: ”Tulkaa, Jaakobin heimo, vaeltakaamme HERRAN valkeudessa” (Jes. 2:5). Me uudistamme luottamuksemme Israelin kallioon (Jes. 30:29) laulaessamme perinteistä juhlalaulua: ”Maoz Tsur Yeshuati…” (Turvapaikka, Kallio, Pelastukseni).  

Lapsemme katselevat Hanukkavaloja silmät loistaen, aivan niin kuin meikin ollessamme heidän ikäisiään. – Kyllä, lapseni – unelmoi ihmeistä ja luota siihen, että tuo suuri Valo tekee niitä.-  Eräänä päivänä Hän saapuu ja loistaa kuin merkkituli Jerusalemin yllä. Hänestä tulee tuo ”ness” , joka vetää kaikki kansat luokseen (Jes.2:3).

Nyt ymmärrämme, miksi emme saa käyttää Hanukkakynttelikön kynttilöitä ”työskentelyvaloina”. Ajatelkaahan, mitä menettäisimmekään!

Samoin sinä, lukijani, jos sytytät Hanukkakynttelikön tänä juhla-aikana, istahda alas hetkeksi katselemaan sitä. Ala unelmoida.

Siunatkoon teitä Kaikkein Korkein Siionista ja Jerusalemista,