Sabra

Author: yelena

  • Tilannekatsaus 46a – EMERGENCY

    Tilannekatsaus 46a – EMERGENCY

    HÄTÄPUHELU KAIKILLE RAKKAISILLE YSTÄVILLE YMPÄRISTÖLLÄ MAAILMAN

    Rukoushuuto ja tuki Israelin maasta

    Rakkaat veljet ja sisaret,

    Tämä on hätätilanne.

    Tänä pyhänä muistopäivänä (Yom HaZikaron) – kun Israelin kansa suree poikia ja tyttäriä, jotka kaatuivat puolustaessaan kotimaatamme – olemme nyt toisen taistelun edessä: raivoavat tulipalot, jotka uhkaavat ihmishenkiä, koteja ja pyhää maata.

    Moottoritiet Jerusalemiin on suljettu. Kokonaisia ​​yhteisöjä evakuoidaan. Kovien tuulien työntämät liekit leviävät nopeasti. Puolustusministeriö on pyytänyt menehtyneitä perheitä olemaan tulematta hautausmaille. Soihdun sytytysseremonia on peruttu. Tilanne on vakava.

    Ja nyt meitä tavoittaa vielä tuskallisempi uutinen:

    Joissakin arabimaissa ääriliikkeet vaativat avoimesti Israelin arabeja jatkamaan tulipalojen syttämistä väittäen, että tämä on “Allahin tahto”. Tämä ei ole vain luonnon tuli – sitä ruokkii viha.

    Palot ympäröivät nyt Jisreelin laaksossa sijaitsevaa Afulaa – syntymäpaikkaani, maamme sydäntä, joka mainitaan Tuomareissa 6 ja 7.

    Olemme todistamassa hyökkäystä ei vain metsiä tai kaupunkeja vastaan, vaan myös kansamme sielua vastaan.

    Kuulkaa kuitenkin tämä, rakkaat ystävät:

    Mikään ei estä Israelin jumalallista suunnitelmaa.

    Ei vihaa, ei kauhua, ei tulta.

    “Se, joka valvoo Israelia, ei nuku eikä nuku.” (Psalmi 121:4)

    “Kun kuljet tulen läpi, et pala, liekit eivät sytytä sinua tuleen.” (Jesaja 43:2)

    Kutsumme teitä – rakkaat ystävämme, uskovamme ja veljemme ja sisaremme kaikista kansoista:

    Nyt on rukouksen aika. Nyt on aika toimia.

    Tämän tunnin säkeet:

    • “Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en pelkää pahaa, sillä sinä olet kanssani.” – Psalmi 23:4

    • “Lohduttakaa, kyllä, lohduta kansaani!” sanoo sinun Jumalasi. – Jesaja 40:1

    • “Rukoile Jerusalemin rauhaa: olkoot turvassa ne, jotka rakastavat sinua.” – Psalmi 122:6

    Kiitos kansoille, jotka jo lähettävät apua – rakkauttasi ei koskaan unohdu.

    Mutta tarvitsemme lisää ääniä. Lisää käsiä. Lisää sydämiä.

    Seiso kanssamme. Levitä totuutta. Jaa tämä puhelu.

    Israel nousee tuhkasta. Sillä Herra, meidän Jumalamme, on uskollinen.

    Rakkaudella, toivolla ja horjumattomalla uskolla,

    Siionin sydämestä,

    Jisreelin laaksosta,

    Tulesta ja lupauksesta –

    Mordechai ben Yaakov

    Sabra Foundationin puheenjohtaja

  • UPDATE 46a-EMERGENCY

    UPDATE 46a-EMERGENCY

    NOTRUF AN ALLE UNSERE GELIEBTEN FREUNDE IN DER GANZEN WELT

    Ein Ruf nach Gebet und Unterstützung aus dem Land Israel

    Geliebte Brüder und Schwestern,

    dies ist ein Notfall.

    An diesem heiligen Gedenktag (Yom HaZikaron) – an dem das Volk Israel um die Söhne und Töchter trauert, die bei der Verteidigung unserer Heimat gefallen sind – stehen wir nun vor einer weiteren Schlacht: wütende Brände, die Leben, Häuser und heiligen Boden bedrohen.

    Die Autobahnen nach Jerusalem sind gesperrt. Ganze Gemeinden werden evakuiert. Die Flammen, die von heftigen Winden angetrieben werden, breiten sich rasch aus. Das Verteidigungsministerium hat die Hinterbliebenen gebeten, die Friedhöfe nicht zu betreten. Die Zeremonie der Fackelanzündung wurde abgesagt. Die Lage ist ernst.

    Und jetzt erreichen uns noch mehr schmerzliche Nachrichten:

    In einigen arabischen Ländern rufen extremistische Stimmen die Araber in Israel offen dazu auf, weiterhin Brände zu legen, und behaupten, dies sei “der Wille Allahs”. Dies ist nicht nur ein Feuer der Natur – es wird durch Hass geschürt.

    Die Brände umzingeln jetzt Afula im Jesreel-Tal – meinen Geburtsort, das Herz unseres Landes, das in Richter 6 und 7 erwähnt wird.

    Wir sind Zeugen eines Angriffs nicht nur auf Wälder oder Städte, sondern auf die Seele unseres Volkes selbst.

    Doch hört dies, geliebte Freunde:

    Nichts wird den göttlichen Plan für Israel aufhalten.

    Nicht Hass, nicht Terror, nicht Feuer.

    “Er, der über Israel wacht, wird weder schlummern noch schlafen.” (Psalm 121:4)

    “Wenn du durch das Feuer gehst, wirst du nicht verbrannt werden; die Flammen werden dich nicht in Brand stecken.” (Jesaja 43,2)

    Wir rufen Sie auf – unsere lieben Freunde, Gläubigen und Brüder und Schwestern aus allen Nationen:

    Jetzt ist die Zeit zu beten. Jetzt ist es an der Zeit zu handeln.

    Verse für diese Stunde:

    – “Und ob ich schon wanderte im finsteren Tal, fürchte ich kein Unglück, denn du bist bei mir.” – Psalm 23,4

    – Tröstet, ja, tröstet mein Volk”, sagt euer Gott. – Jesaja 40:1

    – “Betet für den Frieden in Jerusalem: Mögen die, die dich lieben, sicher sein.” – Psalm 122,6

    Vielen Dank an die Nationen, die bereits Hilfe geschickt haben – Ihre Liebe wird nie vergessen werden.

    Aber wir brauchen mehr Stimmen. Mehr Hände. Mehr Herzen.

    Stehen Sie zu uns. Verbreiten Sie die Wahrheit. Teilen Sie diesen Aufruf.

    Israel wird sich aus der Asche erheben. Denn der Herr, unser Gott, ist treu.

    Mit Liebe, Hoffnung und unerschütterlichem Glauben,

    Aus dem Herzen von Zion,

    aus dem Tal von Jesreel,

    aus dem Feuer und der Verheißung…

    Mordechai ben Yaakov

    Vorsitzender, Sabra-Stiftung

    Die Übersetzung in verschiedene Sprachen wird von einer Übersetzungsmaschine und nicht von einem Menschen vorgenommen. Wenn es irgendwelche grammatikalischen Fehler gibt, verzeihen Sie uns bitte.

  • UPDATE 46a – EMERGENCY

    UPDATE 46a – EMERGENCY

    EMERGENCY CALL TO ALL OUR BELOVED FRIENDS AROUND THE WORLD

    A Cry for Prayer and Support from the Land of Israel

    Beloved brothers and sisters,

    This is an emergency.

    On this sacred Day of Remembrance (Yom HaZikaron)—when the people of Israel mourn the sons and daughters who fell in defense of our homeland—we are now facing another battle: raging fires that threaten lives, homes, and sacred ground.

    Highways to Jerusalem are closed. Entire communities are evacuating. Flames, pushed by fierce winds, are spreading rapidly. The Ministry of Defense has asked bereaved families not to come to cemeteries. The torch-lighting ceremony has been canceled. The situation is grave.

    And now, even more painful news is reaching us:

    In some Arab countries, extremist voices are openly calling on Arabs in Israel to continue setting fires, claiming this is “the will of Allah.” This is not just a fire of nature—it is fueled by hatred.

    Fires are now surrounding Afula, in the Jezreel Valley—my birthplace, the heart of our land, mentioned in Judges 6 and 7.

    We are witnessing an attack not just on forests or cities—but on the very soul of our people.

    Yet hear this, beloved friends:

    Nothing will stop the divine plan for Israel.

    Not hatred, not terror, not fire.

    “He who watches over Israel will neither slumber nor sleep.” (Psalm 121:4)

    “When you walk through the fire, you will not be burned; the flames will not set you ablaze.” (Isaiah 43:2)

    We are calling upon you—our dear friends, believers, and brothers and sisters from every nation:

    Now is the time to pray. Now is the time to act.

    Verses for this hour:

    • “Though I walk through the valley of the shadow of death, I will fear no evil, for You are with me.” — Psalm 23:4

    • “Comfort, yes, comfort My people!” says your God. — Isaiah 40:1

    • “Pray for the peace of Jerusalem: May those who love you be secure.” — Psalm 122:6

    Thank you to the nations already sending aid—your love will never be forgotten.

    But we need more voices. More hands. More hearts.

    Stand with us. Spread the truth. Share this call.

    Israel will rise from the ashes. Because the Lord our God is faithful.

    With love, hope, and unwavering faith,

    From the heart of Zion,

    From the valley of Jezreel,

    From the fire and the promise—

    Mordechai ben Yaakov

    Chairman, Sabra Foundation

  • Det 77 år gamle Israel

    Det 77 år gamle Israel

    Det 77 år gamle Israel:

    Et folk med makt, et folk med løfter

    For 77 år siden skjedde det et mirakel. En nasjon som hadde vært forvist og forfulgt i lang tid, reiste seg fra historiens aske og erklærte sin uavhengighet. Israel ble født på ny, oppfyllelsen av en profeti, et vitnesbyrd om den ubrytelige pakten mellom Gud og hans folk.

    På hebraisk danner tallet 77 ordet Oz (Oz), som betyr styrke. Som det står skrevet i Salme 29,11: “Herren vil gi styrke til sitt folk, og Gud velsigne sitt folk med fred.” Denne styrken var Israels fundament – sjelens styrke, overlevelse og tro. Gjennom kriger, terror og uopphørlige trusler sto Israel fast, et lys blant nasjonene, et land der eldgamle profetier ble levendegjort.

    Men til tross for tidens gang kjemper Israel fortsatt for sin eksistens. Det jødiske folkets fiender har ikke forsvunnet. Hatet stiger, truslene fortsetter, og kampene – både de fysiske og de åndelige – fortsetter. Verden ser på, noen støtter, andre er i opposisjon, men Israel står urokkelig fast. Ikke bare på grunn av sin militære styrke, men på grunn av Guds evige løfte.

    Den Hellige, velsignet være Han, Israels folk, har erklært at Hans pakt er evig. Som det står i Jesaja 66:8: “Hvem har hørt noe slikt? Hvem har sett noe slikt? Vil jorden bli skapt til å vokse på én dag? Eller vil en nasjon bli født med en gang?”

    Men dette er ikke bare en historie om Israel – det er et kall til nasjonene. Gud forventer at tilhengerne av Israels Gud skal stå sammen med Israel. “Jeg vil velsigne dem som velsigner deg, og jeg vil forbanne den som forbanner deg.” (1. Mosebok 12,3). Dette er en tid for kristne til å reise seg, til å be for Israel, til å elske Israel, til å vise barmhjertighet og urokkelig støtte. Nå, mer enn noen gang, må Guds folk forenes i tro og handling.

    Vi lever i de dager som profetene har profetert om – tidenes ende er nær. Dette er tiden for å ta et standpunkt, gi en hånd og åpne hjertet ditt. Dette er tiden for å erklære: “Israel lever – Israel lever!”, ikke bare som ord, men som et løfte om å holde Guds løfter og sørge for at Hans folk aldri vil bli forlatt.

    Måtte denne uavhengighetsdagen være en påminnelse om Israels styrke, Guds trofasthet og vårt felles ansvar for å stå ved Hans utvalgte folks side.

    Jeg vil avslutte med verset som bekrefter alle profetiene” “… og Jehuda skal bo til evig tid, og Jerusalem i slekt etter slekt …” (Joel 4 (3) :20).

    God Uavhengighetsdag!

    Velsignelser fra Den Høyeste være med dere, fra de gode gjerningers hus (Sabra-huset), Sions land og Jerusalem.

    Mordechai ben Yaakov

    Oversettelsen til forskjellige språk er gjort av en oversettelsesmaskin og ikke av et menneske. Hvis det er noen grammatiske feil, vennligst tilgi oss.

  • 77-Vuotias Israel

    77-Vuotias Israel

    77-vuotias Israel  Voiman kansa, lupauksen kansa

    Seitsemänkymmentäseitsemän vuotta sitten tapahtui ihme. Kansa, joka oli ollut maanpaossa ja vainon kohteena kauan aikaa, nousi historian tuhkasta ja julistautui itsenäiseksi. Israel syntyi uudestaan profetian täyttymyksenä ja todistuksena Jumalan ja Hänen kansansa välisestä rikkomattomasta liitosta.

    Heprean kielessä luku 77 muodostaa sanan ”Oz”, joka merkitsee ”voima”. Niin kuin Psalmissa 29:11 on kirjoitettu: ”Herra antaa voiman kansalleen, rauhalla hän kansaansa siunaa.” Tämä voima oli Israelin perusta – sielun, elossa säilymisen ja uskon voima. Israel pysyi vahvana sotien, terrorin ja jatkuvien uhkien keskellä, valona kansakuntien keskuudessa, maana jossa muinaiset profetiat toteutuvat.

    Vaikka aikaa on kulunut, Israel taistelee yhä olemassaolostaan. Juutalaisen kansan viholliset eivät ole kadonneet. Viha nousee, uhkat toistuvat ja taistelut, niin fyysiset kuin hengelliset, jatkuvat. Maailma seuraa tapahtumia, toiset tukevat Israelia ja toiset vastustavat, mutta Israel pysyy lujana.

    Tästä ei kuulu kiitos vain Israelin sotilaalliselle voimalle vaan Jumalan ikuiselle lupaukselle.

    Pyhä Ainoa, siunattu olkoon Hän, julisti Israelin kansalle, että Hänen liittonsa heidän kanssaan on ikuinen. Jesaja kirjoittaa: ”Kuka on kuullut, kuka on nähnyt tällaista?  Syntyykö maa yhdessä päivässä, syntyykö kansa yhdellä kertaa” (Jes. 66:8).

     Mutta tämä ei ole yksin Israelin tarina; se on kutsu kansoille. Jumala odottaa, että Israelin Jumalan seuraajat seisovat Israelin rinnalla. ”Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat” (1. Moos. 12:3). Nyt on kristittyjen aika herätä, rukoilla Israelin puolesta, rakastaa Israelia, armahtaa Israelia ja antaa sille horjumaton tukensa. Juuri nyt, enemmän kuin koskaan, Jumalan kansan täytyy olla yhtä uskossa ja teoissa.

    Elämme päiviä, joista profeetat ovat ennustaneet – päivien loppu on tulossa. Nyt on asetuttava puolustamaan, autettava ja avattava sydämet. Nyt on julistettava: ”Israel elää, Israel elää!”, ei vain pelkkinä sanoina, vaan vakuutuksena pitää Jumalan lupaukset ja varmistaa, että Hänen kansaansa ei koskaan hylätä.

    Olkoon tämä Itsenäisyyspäivä muistutus Israelin voimasta, Jumalan uskollisuudesta ja meidän yhteisestä vastuustamme seistä Hänen valitun kansansa rinnalla.

    Päätän jakeeseen, joka vahvistaa kaikki profetiat: ”Juuda pysyy asuttuna läpi aikojen, Jerusalem polvesta polveen” (Joel 4:20).

    Iloista Itsenäisyyspäivää!

    Korkeimman siunaukset sinulle Hyvien tekojen talosta (Sabrakodista), Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista.

    Mordechai ben Yaakov

  • 77-jähriges Israel

    77-jähriges Israel

    77-jähriges Israel:

    Ein Volk der Stärke, ein Volk der Verheißung

    Vor siebenundsiebzig Jahren geschah ein Wunder. Ein Volk, das lange Zeit im Exil und verfolgt worden war, erhob sich aus der Asche der Geschichte und erklärte seine Unabhängigkeit. Israel wurde wiedergeboren, die Erfüllung einer Prophezeiung, ein Zeugnis für den unverbrüchlichen Bund zwischen Gott und seinem Volk.

    Im Hebräischen bildet die Zahl 77 das Wort Oz (Oz), das Stärke bedeutet. In Psalm 29,11 heißt es: „Der Herr wird seinem Volk Kraft geben; Gott segne sein Volk mit Frieden.“ Diese Stärke war das Fundament Israels – Stärke der Seele, des Überlebens und des Glaubens. Durch Kriege, Terror und ständige Bedrohungen hindurch blieb Israel standhaft, ein Licht unter den Völkern, ein Land, in dem uralte Prophezeiungen lebendig wurden.

    Doch trotz der verstrichenen Zeit kämpft Israel noch immer um seine Existenz. Die Feinde des jüdischen Volkes sind nicht verschwunden. Der Hass wächst, die Drohungen gehen weiter, und die Kämpfe – sowohl physisch als auch geistig – gehen weiter. Die Welt schaut zu, einige unterstützen, andere sind in Opposition, aber Israel bleibt standhaft. Nicht nur wegen seiner militärischen Stärke, sondern wegen Gottes ewiger Verheißung.

    Der Heilige, gepriesen sei Er, das Volk Israel, hat erklärt, dass sein Bund ewig ist. In Jesaja 66,8 heißt es: „Wer hat so etwas gehört? Wer hat so etwas gesehen? Wird die Erde an einem Tag erschaffen, um zu wachsen? Oder wird ein Volk sofort geboren?“

    Aber dies ist nicht nur eine Geschichte Israels – es ist ein Aufruf an die Völker. Gott erwartet von den Nachfolgern des Gottes Israels, dass sie an der Seite Israels stehen. „Ich will segnen, die dich segnen, und verfluchen, die dich verfluchen“ (1. Mose 12,3). Dies ist eine Zeit, in der sich die Christen erheben, für Israel beten, Israel lieben, Barmherzigkeit und unerschütterliche Unterstützung gewähren müssen. Mehr denn je muss sich das Volk Gottes im Glauben und Handeln vereinen.

    Wir leben in den Tagen, die von den Propheten vorhergesagt wurden – das Ende der Tage ist nahe. Es ist an der Zeit, Stellung zu beziehen, Hand anzulegen und sein Herz zu öffnen. Dies ist die Zeit zu verkünden: „Israel lebt – Israel lebt!“, nicht nur als bloße Worte, sondern als Versprechen, Gottes Verheißungen zu halten und sicherzustellen, dass sein Volk niemals verlassen wird.

    Möge dieser Unabhängigkeitstag eine Erinnerung an Israels Stärke, Gottes Treue und unsere gemeinsame Verantwortung sein, seinem auserwählten Volk beizustehen.

    Ich schließe mit dem Vers, der alle Prophezeiungen so sehr bestätigt: „Aber Juda soll ewig bewohnt und Jerusalem von Generation zu Generation.“ (Joel 4,20).

    Alles Gute zum Unabhängigkeitstag!

    Der Segen des Allerhöchsten sei mit euch, aus dem Haus der guten Taten (Haus Sabra), dem Land Zion und Jerusalem.

    Mordechai ben Yaakov

  • 77 Years Old Israel

    77 Years Old Israel

    77-Year-Old Israel:

    A People of Power, a People of Promise

    Seventy-seven years ago, a miracle occurred. A nation, which had been exiled and persecuted for a long time, rose from the ashes of history and declared its independence. Israel was born again, the fulfillment of a prophecy, a testimony to the unbreakable covenant between God and His people.

    In Hebrew, the number 77 forms the word Oz (Oz), which means strength. As it is written in Psalm 29:11, “The Lord will give strength to His people; May God bless His people with peace.” This strength was the foundation of Israel – strength of soul, survival and faith. Through wars, terror and incessant threats, Israel stood firm, a light among the nations, a land where ancient prophecies come to life.

    However, despite the passage of time, Israel is still fighting for its very existence. The enemies of the Jewish people have not disappeared. Hatred rises, threats continue, and battles—both physical and spiritual—continue. The world is watching, some supporting, others in opposition, but Israel remains steadfast. Not only because of his military might, but because of God’s eternal promise.

    The Holy One, blessed be He, the people of Israel, declared that His covenant is eternal. As Isaiah 66:8 says, “Who has heard such a thing? Who has seen such things? Will the earth be created to grow in one day? Or will a nation be born immediately?”

    But this is not just a story of Israel – it is a call to the nations. God expects the followers of the God of Israel to stand with Israel. “I will bless those who bless you, and I will curse him who curses you” (Genesis 12:3). This is a time for Christians to rise up, to pray for Israel, to love Israel, to extend mercy and unwavering support. Now, more than ever, God’s people must unite in faith and action.

    We are living in the days prophesied by the prophets – the end of days is coming. This is the time to take a stand, lend a hand and open your heart. This is the time to declare: “Israel lives—Israel lives!” not as mere words, but as a pledge to keep God’s promises and ensure that His people will never be abandoned.

    May this Independence Day be a reminder of Israel’s strength, God’s faithfulness, and our shared responsibility to stand by His chosen people.

    I will end with the verse that so confirms all the prophecies” “… and Yehuda shall dwell forever, and Jerusalem for generation after generation…” (Joel 4 (3) :20).

    Happy Independence Day!

    Blessings from the Most High be upon you, from the house of good deeds (Sabra House), the Land of Zion, and Jerusalem.

    Mordechai ben Yaakov

  • SHOAH 5785

    Åtti år etter Shoah

    ( Holocaust)

    Et rop som gir gjenklang gjennom generasjoner

    Åtti år har gått siden frigjøringen av dødsleirene, siden piggtråden ble revet ned og skjeletthendene strakte seg mot friheten. Åtti år har gått siden verden ble tvunget til å bevitne den ufattelige redselen som hadde utspilt seg i hjertet av sivilisasjonen. Og likevel, selv om årene har gått, er ikke Shoah et fjernt minne – det er et levende sår, et evig rop, en hellig plikt som hviler på våre sjeler.

    Seks millioner stemmer ble brakt til taushet, men deres fravær brøler i våre ører. De var fedre og mødre, sønner og døtre, lærde og arbeidere, barn med latter i øynene og eldre med visdom i hjertet. De var drømmer som ikke ble oppfylt, bønner som ikke ble besvart, fremtider som ble stjålet i røyken fra krematoriene. Og likevel er deres ånder fortsatt med oss, og oppfordrer oss til aldri å glemme, aldri å la verden glemme.

    Shoah var ikke bare et forsøk på å utslette et folk – det var et angrep på det guddommelige bildet i menneskeheten. Det var en krig mot rettferdighet, mot selve essensen av godhet. Og likevel, fra asken av Holocaust, steg det jødiske folk frem. Knust, men likevel ubøyd. Med arr, men likevel stående.

    Hver overlevende bar et univers i seg – et univers som var knust, men likevel ikke utslettet. Og med skjelvende hender bygde de opp igjen. De bygde hjem, familier, lokalsamfunn og et evig vitnesbyrd om den jødiske sjelens motstandskraft. De beviste at selv i møte med et ubeskrivelig mørke kunne lyset fra Toraen, troen og Am Jisrael aldri tilintetgjøres.

    Å minnes Shoah er ikke bare å minnes historien. Det er å bære minnets byrde, å hedre lidelsene, å sørge for at ropet “Aldri mer” ikke blir et tomt slagord, men en varig forpliktelse. Det er å se på våre barn og hviske til himmelen: Vi er her. Vi er fortsatt her.

    Men til tross for fortidens ubeskrivelige grusomheter har menneskeheten ikke fullt ut lært av denne tragedien. Antisemittismen ulmer fortsatt, hatet sprer seg fortsatt, og intoleransen finner fortsatt veien inn i menneskenes hjerter. Nasjoner som en gang sverget “aldri mer”, har altfor ofte lukket øynene for økende hat og vold. Lærdommen fra Shoah må ikke glemmes, og ansvaret for å stå imot ondskapen hviler fortsatt på oss alle.

    Når vi markerer 80 år, står vi i stille ærbødighet, med tunge hjerter, men likevel fylt av mening. Vi tenner lys, ikke bare i sorg, men som et vitnesbyrd om at den jødiske flammen aldri vil slukkes, selv om den er truet. At vi ikke bare lever for oss selv, men også for dem som ble fratatt livet. At vi underviser, at vi husker, at vi står som vitner for hele menneskeheten.

    Som det står skrevet: “Har Herren noen gang før gjort så store ting som dette, eller har noe folk hørt Guds røst tale fra ilden, slik dere har gjort, og overlevd?” (5. Mosebok 4,32-33). Selv om det jødiske folk har gått gjennom ild, har vi hørt Guds røst, og vi har overlevd.

    Og derfor sier vi til de seks millionene: Navnene deres er ikke glemt. Deres historier er ikke utslettet. Deres sjeler er ikke alene. Vi husker. Vi vil alltid huske.

    Velsignelser fra den Høyeste være med dere, fra de gode gjerningers hus (Sabra-huset), Sions land og Jerusalem.

    Mordechai ben Yaakov

    Oversettelsen til forskjellige språk er gjort av en oversettelsesmaskin og ikke av et menneske. Hvis det er noen grammatiske feil, vennligst tilgi oss.

  • SHOAH 5785

    Kahdeksankymmentä vuotta Holokaustin  (Shoah) jälkeen 

    Huuto joka kaikuu kautta sukupolvien

    On kulunut kahdeksankymmentä vuotta siitä, kun kuolemanleireihin suljetut vapautettiin, siitä kun piikkilanka-aidat revittiin alas ja luurangonlaihat kädet kurkottivat vapautta kohti. Kahdeksankymmentä vuotta on kulunut siitä, kun maailma pakotettiin todistamaan sitä sanoin kuvaamatonta kauheutta, mikä oli siinnyt sivilisaation sydämessä. Mutta vielä vuosien jälkeenkään Holokausti ei ole mikään kaukainen muisto, vaan se on vuotava haava, ikuinen huuto ja pyhä vaatimus sieluillemme.

    Kuusi miljoonaa ääntä vaiennettiin, mutta heidän poissaolonsa huutaa korvissamme. He olivat isiä ja äitejä, poikia ja tyttäriä, oppineita ja työläisiä, lapsia nauravaisine silmineen ja vanhuksia viisaine sydämineen. He olivat täyttymättömiä unelmia, vastausta vaille jääneitä rukouksia, tulevaisuuksia, jotka krematorion savu vei mennessään. Ja silti heidän henkensä ovat luonamme, muistuttamassa meitä ettemme unohda, ettemme anna maailman koskaan unohtaa.

    Holokausti ei ollut vain yritys tuhota kokonaan yksi kansa, vaan se oli hyökkäys ihmiskunnassa olevaa Jumalan kuvaa vastaan. Se oli sota vanhurskautta vastaan, hyvyyden perimmäistä olemusta vastaan. Ja kaikesta huolimatta, sieltä Holokaustin tuhkasta nousi juutalainen kansa.  Murtuneena, mutta ei alistettuna. Haavoilla, mutta pystyssä.

     Jokainen Holokaustista hengissä selviytynyt kantoi sisällään maailmankaikkeutta – järkkynyttä mutta ei hävitettyä. Ja vapisevin käsin he alkoivat rakentaa uutta. He rakensivat koteja, perheitä, yhteisöjä ja ikuisen todistuksen juutalaisen sielun sinnikkyydestä. He todistivat, että kauhean pimeydenkään saartamana Tooran, uskon ja Israelin kansan valo ei tuhoutuisi koskaan.

    Holokaustin muistaminen ei merkitse vain menneisyyden muistamista. Siihen sisältyy muistin taakan kantaminen, kärsimään joutuneiden kunnioittaminen ja sen varmistaminen, että huuto ”Ei koskaan enää!” ei ole vain tyhjä iskulause vaan pysyvä kannanotto, että katsomme lapsiamme ja kuiskaamme taivaita kohti: Me olemme täällä. Me olemme yhä täällä.

    Menneisyyden sanoinkuvaamattomista kauheuksista huolimatta ihmiskunta ei ole ottanut täysin opikseen tästä murhenäytelmästä. Antisemitismi kukoistaa yhä, viha leviää yhä ja suvaitsemattomuus löytää tiensä ihmisten sydämiin.  Kansakunnat, jotka kerran vannoivat ”Ei koskaan enää”, ovat liian usein sulkeneet silmänsä nousevalta vihalta ja väkivallalta. Holokaustin opetuksia ei saa unohtaa, ja meidän kaikkien vastuulla on seistä pahaa vastaan.

    Nyt 80 vuoden  jälkeen me osoitamme hiljaisina kunnioitustamme, raskain sydämin mutta päämäärätietoisina. Me sytytämme kynttilöitä, emme vain surun osoituksena vaan testamenttina – että juutalainen liekki ei uhattunakaan sammu koskaan. Että me emme elä vain itsemme tähden vaan heidän tähtensä, joilta elämä varastettiin. Että me opetamme, muistamme ja seisomme todistajina koko ihmiskunnan edessä.

    Niin kuin on kirjoitettu: ”Onko mitään näin suurta tapahtunut… Onko mikään kansa kuullut Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä, niin kuin sinä olet kuullut ja jäänyt eloon” (5. Moos. 4:32-33). Vaikka juutalainen kansa on kulkenut tulen läpi, me olemme kuulleet Jumalan äänen ja jääneet eloon.

    Niinpä me sanomme niille kuudelle miljoonalle: Teidän nimenne eivät unohdu. Teidän tarinaanne ei pyyhitä pois. Teidän sielunne eivät ole yksin. Me muistamme. Me tulemme aina muistamaan.

    Korkeimman siunaukset levätkööt teidän yllänne, Hyvien tekojen talosta (Sabrakodista), Siionin maasta ja Jerusalemista.

    Mordechai ben Yaakov    

  • SHOAH 5785

    Achtzig Jahre nach der Shoah

    ( Holocaust)

    Ein Schrei, der durch die Generationen hallt

    Achtzig Jahre sind seit der Befreiung der Vernichtungslager vergangen, seit der Stacheldraht niedergerissen wurde und die skelettierten Hände sich der Freiheit entgegenstreckten. Achtzig Jahre sind vergangen, seit die Welt gezwungen war, Zeuge des unvorstellbaren Grauens dessen zu werden, was sich im Herzen der Zivilisation abgespielt hatte. Doch obwohl die Jahre vergangen sind, ist die Shoah keine ferne Erinnerung – sie ist eine lebendige Wunde, ein ewiger Schrei, eine heilige Pflicht für unsere Seelen.

    Sechs Millionen Stimmen wurden zum Schweigen gebracht, doch ihre Abwesenheit dröhnt in unseren Ohren. Es waren Väter und Mütter, Söhne und Töchter, Gelehrte und Arbeiter, Kinder mit Lachen in den Augen und Ältere mit Weisheit im Herzen. Sie waren unerfüllte Träume, unbeantwortete Gebete, im Rauch der Krematorien gestohlene Zukünfte. Und doch bleibt ihr Geist bei uns und mahnt uns, niemals zu vergessen und die Welt nicht vergessen zu lassen.

    Die Shoah war nicht nur ein Versuch, ein Volk auszulöschen – sie war ein Angriff auf das göttliche Ebenbild der Menschheit. Es war ein Krieg gegen die Rechtschaffenheit, gegen das Wesen des Guten selbst. Und doch ist das jüdische Volk aus der Asche des Holocausts hervorgegangen. Zerbrochen, aber ungebeugt. Vernarbt und doch aufrecht.

    Jeder Überlebende trug ein Universum in sich – ein zerbrochenes, aber nicht ausgelöschtes Universum. Und mit zitternden Händen bauten sie es wieder auf. Sie bauten Häuser, Familien, Gemeinschaften und ein ewiges Zeugnis für die Widerstandsfähigkeit der jüdischen Seele. Sie bewiesen, dass das Licht der Tora, des Glaubens und von Am Jisrael selbst im Angesicht unsagbarer Dunkelheit niemals zerstört werden kann.

    Das Gedenken an die Shoah ist nicht nur eine Erinnerung an die Geschichte. Es geht darum, die Last der Erinnerung zu tragen, das Leid zu ehren und sicherzustellen, dass der Ruf “Nie wieder” keine leere Parole ist, sondern eine dauerhafte Verpflichtung. Es geht darum, unsere Kinder anzusehen und dem Himmel zuzuflüstern: Wir sind hier. Wir sind immer noch hier.

    Doch trotz der unsagbaren Schrecken der Vergangenheit hat die Menschheit nicht vollständig aus dieser Tragödie gelernt. Der Antisemitismus schwelt noch immer, der Hass breitet sich weiter aus, und Intoleranz findet noch immer ihren Weg in die Herzen der Menschen. Nationen, die einst das Versprechen “Nie wieder” abgaben, haben zu oft die Augen vor wachsendem Hass und Gewalt verschlossen. Die Lehren aus der Shoah dürfen nicht in Vergessenheit geraten, und die Verantwortung, sich dem Bösen entgegenzustellen, liegt bei uns allen.

    Anlässlich des 80. Jahrestages stehen wir in stiller Ehrfurcht, unsere Herzen sind schwer und doch erfüllt von einem Ziel. Wir zünden Kerzen an, nicht nur in Trauer, sondern als Zeugnis dafür, dass die jüdische Flamme, auch wenn sie bedroht ist, niemals erlöschen wird. Dass wir nicht nur für uns selbst leben, sondern auch für diejenigen, denen ihr Leben gestohlen wurde. Dass wir lehren, dass wir uns erinnern, dass wir als Zeugen vor der ganzen Menschheit stehen.

    Wie es geschrieben steht: “Hat der Herr jemals so große Dinge getan wie diese, oder hat irgendein Volk die Stimme Gottes gehört, die aus dem Feuer spricht, wie ihr es getan habt, und hat überlebt?” (Deuteronomium 4:32-33). Auch wenn das jüdische Volk durch Feuer gegangen ist, haben wir die Stimme Gottes gehört und sind am Leben geblieben.

    Und so sagen wir zu den sechs Millionen: Eure Namen sind nicht vergessen. Eure Geschichten sind nicht ausgelöscht. Eure Seelen sind nicht allein. Wir erinnern uns. Wir werden uns immer erinnern.

    Der Segen des Allerhöchsten sei mit euch, aus dem Haus der guten Taten (Haus Sabra), aus dem Land Zion und aus Jerusalem.

    Mordechai ben Yaakov

    Die Übersetzung in verschiedene Sprachen wird von einer Übersetzungsmaschine und nicht von einem Menschen vorgenommen. Wenn es irgendwelche grammatikalischen Fehler gibt, verzeihen Sie uns bitte.