On aika ojentaa kätensä, on aika rohkaista ja tukea!
Nyt on aika tarttua jakeeseen: ” He auttavat toinen toistaan ja sanovat toisilleen: ´Pysy lujana!´” (Jes. 41:6).
Uskoakseni useimmat niistä, jotka rakastavat Israelin Jumalaa ja Hänen Sanaansa ja käskyjään, rakastavat myös Israelissa olevia uskovia ja välittävät heistä ja siitä, mitä heille tapahtuu juuri nyt.
Rukoilemme, että ne, jotka näkevät ja vuodattavat kyyneliä nähtyään ne kauheudet, joita nuo halpamaiset ihmiset ovat tehneet (nuo fanaatikot, jotka vihaavat juutalaisia, Israelin Jumalan lapsia, 2. Moos. 4:22), alkavat rukouksin tukea meitä, jotka elämme keskellä tätä kauheutta.
Nuo pahasydämiset ihmiset, joiden julmuus ei tunne rajoja, pystyvät tempaamaan raskaana olevan naisen, viiltämään auki hänen vatsansa, ottamaan ulos lapsen ja kiskomaan naisen mukanaan lapsen raahautuessa äitinsä vierellä napanuorasta roikkuen. He riisuvat naiset alastomiksi, raiskaavat heidät ja sitten tappavat heidät. He polttavat elävältä juutalaisia, myös lapsia ja vauvoja.
Useimmat teistä olette varmaan nähneet tämän, sillä nuo halpamaiset murhaajat ovat ottaneet itsestään kuvia hirmutöitä tehdessään, pelkästä ilosta, luullen tekevänsä sankaritekoja.
En tahdo kertoa teille näitä samoja asioita, mutta tahdon muistuttaa teitä siitä, keitä nämä roistot ovat ja keitä heidän esi-isänsä ovat.
Jo ennen Israelin valtion perustamista, noin sata vuotta sitten, heidän esi-isänsä osallistuivat murhatöihin ja hyväksikäyttöihin.
Mainitsen vain muutaman sellaisen tapahtuman: Elokuu 1929, pogromi Hebronissa asuvia juutalaisia vastaan. Nuo juutalaiset eivät vahingoittaneet eivätkä estäneet mellakoijia. Silti nämä murhasivat 67 juutalaista, ensin kauheasti pahoinpideltyään heitä. Hebronissa oli toinenkin pogromi v 1517 sulttaanin hallitessa.
Samana vuonna 1929 pogromeja oli myös Haifassa, Jaffassa, Jerusalemissa ja muillakin alueilla Israelissa.
Brittimandaatin aikana juutalaisia vastaan hyökättiin myös Galileassa, Tel Haissa ja Metulassa. Itsenäisyyssodan aikana oli hyvin vaikeita tilanteita Gush Etzionissa, Jerusalemin vanhassa kaupungissa ja Beit Aravassa (Kuolleen meren rannikolla).
Israelin valtion perustamisen jälkeen 1950-luvulla mellakoijat, jotka olivat soluttautuneet Israeliin Gazan kaistalta, pysäyttivät linja-autoja ja raiskasivat ja murhasivat kaikki niiden matkustajat.
He tunkeutuivat siirtokuntiin ja pahoinpitelivät rauhallisia asukkaita samalla tavalla kuin he tekevät nytkin, paitsi että nyt he käyttäytyvät raaemmin kuin esi-isänsä.
Vuodet vaihtuvat ja tulemme 2000-luvulle. Vuosien kuluessa toiveena oli, että heidän mielipiteensä olisivat muuttuneet, ehkäpä ”uusi” aika olisi muuttanut heidän julmat sydämensä. Mutta tapahtui käänne pahempaan: he ovat nyt raaempia ja filmaavat ylpeinä kammottavat tekonsa ja panevat videot levitykseen.
Israel vetäytyi pois Gazasta luovutettuaan sen, ja he ovat nyt niitä, jotka hallitsevat gazalaisten elämää. Gazassa ei ole ainuttakaan israelilaista ei ainuttakaan sotilasta. Aika ajoin siellä on taisteluja ja joka kerta monet maat yrittävät toimia välittäjinä ja käskevät meitä auttamaan heitä rahallisesti ja sallimaan gazalaisten pääsyn Israeliin töihin.
Sen sijaan että he olisivat kehittäneet Gazaa, he käyttävät heille annetun rahan kehittämään aseita ja ammuksia ja muita tuhoa tuottavia välineitä. Niistä työmiehistä, joiden annamme tulla Israeliin, monet ovat ryhtyneet vakoilijoiksi meitä vastaan.
Tänään me Siionissa oleva juutalainen kansa itkemme verisiä surun kyyneliä, vuodamme verta niiden sotilaiden tähden, jotka otettiin vangiksi elävinä ja joiden päät sitten katkaistiin. Itkemme teurastettujen lasten ja naisten tähden. Holokaustivanhusten tähden, jotka kokivat helvetin tuona menneenä synkkänä aikana. Tänään heidän lapsena kokemansa kärsimys on kohdannut heitä elävänä, he joutuvat kärsimään vanhoilla päivillään.
Tätä kirjoittaessanikin terroristeja on yhä ympärillämme. He pysyttelevät piilossa päiväsaikaan ja lähtevät yöllä tappamaan ja silpomaan IDF:n sotilaiksi naamioituneina.
He ovat soluttautuneet maahan drooneilla, maitse ja meritse.
On vielä yksi asia josta tahdon puhua teille.
Maailmassa on uskovien joukossa niitä, jotka ovat Israelin kansaa vastaan ja jotka väittävät, että Israelin Jumala rankaisee yhä Israelin kansaa sen synneistä. Tämän syyllisyyden ollessa jo itsessään synti. Huomatkaamme jae: ”...ja Jumala kuulee teidän riitanne ja muistaa Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton” (2. Moos. 2:24, engl.tekstistä suomennettuna).
Rakkaat ystäväni, maailmankaikkeuden Luoja katsoo meitä jokaista ja sitä, kohtelevatko pakanat juuri nyt oikein Hänen kansaansa. Aivan yksiselitteisesti ei sanota, että Hän tulee tuomitsemaan heidät, mutta muistakaamme Israelin kansaa koko maan Herran edessä (Sak. 2:8).
Me, Sabra, olemme aloittaneet tiiviit valmistelut ottaaksemme vastaan perheitä, jotka pakenevat pohjoisen sota-alueilta.
Olemme jo ryhtyneet auttamaan sotilaita, jakamalla heille erilaisia tarvikkeita vaatetuksesta ruokaan.
Tavallisina aikoina en pyydä lahjoituksia, vaan pyydän rukouksia. Uskon, että maailmankaikkeuden Luoja puhuu itse Häneen uskoville tässä asiassa.
Samalla monet uskovat, jotka tahtovat auttaa juutalaisia veljiään taistelemaan ja niitä kansalaisia, jotka ovat raa´an hyökkäyksen kohteina, kysyvät minulta, miten he voivat auttaa.
Kerromme teille lisää piakkoin.
SEISKÄÄ ISRAELIN RINNALLA SABRAN KANSSA!
Olkoot Kaikkein Korkeimman siunaukset teidän, teidän perheenne ja yhteisönne yllä.
Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista.
Veljenne uskossa Mordechai ben Yakov
