Shalom ja siunausta, rakkaat ystäväni.
Pian me vietämme Tu B’Shvat (15 pv. talvikuukautta, Shvat) juhlaa..
Ensi silmäykseltä tämä vaikuttaa oudolle juhlalle -se ei näytä liittyvän mihinkään, mitä Luoja on määrännyt. Mutta jos katsomme lähemmin, me ymmärrämme, että tällä juhlalla on hengellisiä tasoja, jotka voivat lisätä uskoomme uutta syvyyttä.
Aloitamme jollakin, mitä Luoja kehotti Israelin kansaa tekemään heti, kun he saapuvat Luvattuun maahan; heidän tuli istuttaa kaikenlaisia hedelmää tuottavia puita (III Mooses 19:23-25).”Nyt, kun te tulette siihen maahan ja istutatte kaikenlaisia puita ruuaksi…” Kun me tulemme tähän maahan, on ylistyksen arvoista istuttaa siihen syötäviä kasveja.
Istuttaminen on tosiasiassa jumalallinen tehtävä. Muista, että Luoja itse istutti Edenin puutarhan ennen kuin hän asetti Adamin sinne hoitamaan ja vartioimaan sitä. Kaikki, mikä liittyy istuttamiseen on pyhää. Koko maan Herra pyytää Hänen kansaansa, heitä, jotka rakastavat Häntä, käyttäytymään Hänen laillaan. Istuttaminen Israelin maassa on yksi tapa, jolla me voimme täyttää käskyn, ”Te seuraatte Herraa teidän Jumalaanne.” (V Mooses 13:4 (5))
Niinpä, kun Israelin maa tuottaa tulosta, me uhraamme Hänelle osan siitä -kättemme työn. Ainakin kaksi etukäteen säädetyistä ajoista on omistettu tälle: ”Vietä myös elonleikkuujuhlaa, kun korjaat ensihedelmät viljastasi, jonka olet kylvänyt peltoosi ja hedelmänkorjuujuhlaa vuoden lopussa, kun olet korjannut vaivannäkösi tulokset pellolta.” (II Mooses 23:16)
Juuri niin kuin puut tuottavat hedelmää, näin myös ihmiset. On kirjoitettu V Mooses 20:19:”Sillä onko ihminen kedon puu..?” Mutta alkuperäisessä heprean tekstissä, tämä voidaan lukea myös toteamuksena: ”Sillä ihminen on kedon puu…” Jälkimmäinen ajatuksista vahvistetaan toisella Kirjoituksen kohdalla, joka käyttää samaa vertausta. Esimerkiksi, hän, joka luottaa Luojaan ”..on kuin vesipurojen ääreen istutettu puu, joka tuottaa hedelmänsä ajallaan…(Psalmi 1:3)
Puu on yhteydessä maahan juuriensa kautta. Sen eloonjäämistä eivät takaa sen oksat, lehdet tai hedelmät -vain syvät juuret voit ravita sitä, pitää sen vakaana myrskyssä ja antaa sille pitkän elämän. Mihin sinun juuresi ovat istutetut ja kuinka syvälle ne ulottuvat?
Profetioilla istuttamisesta on erityisen syvä merkitys Luojaan uskoville, jotka rakastavat juutalaista kansaa. Jumala sanoo, että Israel viimeisinä päivinä ”…He rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä; he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, tekevät puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä.” Ja tuohon aikaan, HERRA asuttaa Hänen takaisin palaavan kansansa antaen heille syvät juuret: ” ’Minä myös istutan heidät heidän maahansa ja heitä ei enää revitä irti juuriltaan heidän maastansa, joka minä olen heille antanut ‘sanoo HERRA sinun Jumalasi.”. (Aamos 9:14-15)
Perinteinen merkki siitä, että on Tu B’Shvat juhlan aika, on ensimmäinen kukkiva puu uudella kasvukaudella, joka on mantelipuu. Tämän puun nimi hepreaksi liittyy sanaan, joka merkitsee ”ahkera” tai joku joka näkee ”paljon vaivaa” työnsä eteen. Raamatun tutkiskelu mantelipuusta paljastaa sen hengellisen symbolismin pyhässä lampun jalassa (II Mooses 37), Aaronin sauvassa (IV Mooses 17) ja Luojan ”ahkeran valvonnan” Hänen Sanansa suhteen, jotta se toteutuu (Jeremia 1:11-12).
Sen lisäksi että Luoja antoi puun ennustaa lähestyvää kevättä, hän myös erotti tietyn alueen paikaksi, joka ilmoittaa Israelin maanpaon päättymisestä samalla tavalla:
”Mutta te Israelin vuoret, kasvatatte oksianne ja kannatte hedelmää kansalleni Israelille; sillä he ovat tulossa. Sillä, katso, minä olen teitä varten ja minä käännyn teidän puoleenne ja silloin teitä viljellään ja kylvetään.” (Hezekiel 36:8-9) Tätä vuoristoseutua kutsutaan nykyisin nimillä Judea ja Samaria, nykyisen Israelin sydänmaa. Kuka tahansa, joka ajaa näitten alueitten kautta voi vakuuttaa, että kerran paljaat vuoret ovat kirjaimellisesti puhjennee kasvuun ja tuottamaan hedelmää – sisältäen viinitarhat, jotka voittavat kansainvälisiä viinikilpailuja! Meidän JUMALAMME sanaa pysyy ikuisesti.
Mutta paljon ennen ”Israelin vuorten” heräämistä, kaipuu nousi maanpakolaisuudessa olevien juutalaisten keskellä 19:nnellä vuosikymmenellä palata heidän esi-isiensä maahan. He katsoivat hedelmällisiä peltoja, hedelmätarhoja ja puutarhoja Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa…ja he oivalsivat että he voisivat tulla tyytyväisiksi ainoastaan kotimaansa hedelmistä…paikassa, jota he eivät olleet koskaan nähneet. Nämä maatalouspioneerit tulivat pölyn, hiekan ja suomudan maahan ja alkoivat istuttaa. Tu B’Shvat’ina 1884 he istuttivat 1500 hedelmäpuuta Galileaan. Täten, joka vuosi siitä lähtien tähän päivän asti, kaikenikäiset juutalaiset koko maassa ovat istuttaneet uusia puita 15 päivä Shvat-kuuta.
Messiaan päivinä, kun Israel on täysin lunastettu, huomattavia puita nousee esiin pyhästä Temppelistä virtaavan joen varrelle (Hesekiel 47).”Mutta virran varrella, sen molemmilla rannoilla, kasvaa kaikenlaisia puita ruuaksi. Niiden lehdet eivät lakastu eivätkä niiden hedelmät lopu. Ne kantavat joka kuukausi hedelmää, sillä virran vedet juoksevat pyhäköstä. Puiden hedelmiä käytetään ruuaksi ja niiden lehtiä lääkkeeksi.” (jae 12)Tämä uusi Edenin puutarha on kaikkia kansoja varten ja he, jotka rakastavat Israelin Jumalaa ”virtaavat sinne.” (Jesaja 2:3)
Olla istutettujen puitten keskellä on kiehtova kokemus aisteille. Voit kuulla lehtien kahinan tuulessa ja se kuulostaa kuin laululta tai rukoukselta. Jotkut Kirjoitukset vihjaavat, että puut ja kasvit todella kykenevät antamaan kiitokset koko maan Heralle (katso Jesaja 55:12). Psalmin 148 mukaan, meitä kehotetaan liittymään puihin ja kaikkiin luotuihin, maailmanlaajuiseen Tekijämme ylistykseen!
kuulostaa.
Nuori tyttö yhdellä keskitysleireistä kertoi vanhemmalle naiselle, ” Minä tiedän kuolevani ja hyväksyn, että se on Jumalan tahto. Ennen kuin tulin tänne, minua hemmoteltiin enkä ottanut hengellisiä asioita vakavasti. Mutta, näetkö tuon puun tuolla?” Hän osoitti puuta, joka kasvoi parakin ulkopuolella. ”Se on ollut paras ystäväni täällä olo aikanani. Olen puhunut sen kanssa monesti, kun olen ollut yksinäinen”
Hänen ystävänsä katsoi häntä, pohtien mitä sanoa. ”Vastasiko puu sinulle?”
”Kyllä, se vastasi”, sanoi tyttö miettien.
”Mitä se sanoi?” nainen kysyi todella uteliaana.
”Se sanoi, ’minä olen täällä…minä olen täällä…olen elossa, minulla on ikuinen Elämä.’”
Päätän tämän kirjeen rukoukseen, että Herra, taivaan ja maan Tekijä istuttaa meihin ikuisen elämän Hänen elävän Sanansa kautta, niin että me olemme puu, jonka ”lehti ei lakastu” (Psalmi 1:3).
Siunatkoon sinua Kaikkein Korkein Siionista ja Jerusalemista
