Rakkaus näkyy teoissa niin kuin usko näkyy teoissa.
Israelin valtio on nyt valmistautumassa vaikeaan sotaan, ja näyttää selvältä, että siitä tulee sota, jota käydään monella rintamalla.
Kaikkien Israelin Jumalaa rakastavien tulisi nyt yhdessä paitsi rukoilla Israelin kansan puolesta, myös osoittaa rakkauttaan käytännön teoissa.
Me Sabra-järjestössä, jotka toimimme Israelissa kaikkien Israelia rakastavien ja Sabraa tukevien sanansaattajina, olemme aloittaneet työmme tehdäksemme oman osuutemme sotaisessa tilanteessa, johon olemme joutuneet tahtomattamme.
Aloitimme valmistelut sunnuntaina, heti sapatin järkytyksen jälkeen. Me (kaikki vapaaehtoisemme) valmistauduimme ottamaan vastaan pohjoisilta ja keskisiltä alueilta saapuvia kansalaisia, jotka lähtivät kodeistaan.
Eilen (11.10.) kävimme Ashkelonin ja Asdodin alueilla saadaksemme kuvan siitä, mitä siellä tarvitaan ja aloittaaksemme avun jakamisen (shampoota, saippuaa, vessapaperia ja makeisia sotilaille).
Paluumatkalla poliisi ja armeija pysäyttivät meidät. Tiellä oli pysähdyksissä tusinan verran muita autoja rakettitulituksen takia. Hälytystilan ollessa päällä lähes koko Israelissa (myös Afulassa), meidän ei annettu jatkaa matkaamme Afulaan.
Muiden lailla vietimme yön autossa, ja kun hälytyssireeni soi, meidän täytyi tulla ulos autosta ja maata maassa (turvallisuussyystä hälytyksen kestäessä). Saavuimme vihdoin Afulaan ja Sabrataloon aamulla klo 8.30.
Olimme ostaneet vieraitamme varten (Suomesta ja Hollannista) leipomosta voisarvia ja nautimme aamiaista vieraittemme kanssa (hekin olivat olleet ajoittain turvahuoneessa).
Olen todella ylpeä vieraistamme, jotka ovat osoittaneet kärsivällisyyttä ja tiettyyn rajaan asti myös rauhallisuutta ja luottamusta.
Seuraavana päivänä (12.10.) veimme sotilasyksikölle lämmintä ruokaa ja juomia. Heitä on noin 50 sotilasta, jotka on koottu harjoitusleiriin ennen kuin he siirtyvät taisteluvyöhykkeelle.
Kanssamme sinne lähti suurenmoinen hollantilainen aviopari, Lisa ja Wesley, jotka asuivat juuri silloin sattumalta Sabratalossa (ja jokainen uskovahan tietää, että mitään ei tapahdu sattumalta).
Tunnelma oli hyvin innostunut, ei pelkästään ruuan ja juoman tähden, vaan rakkaudesta ja sydämestä kumpuavan antamisen tuottaman ilon tähden. Vähät kuluista, suurinta oli antaa samaa rakkautta ja iloa ja sanoa sotilaille: olemme yhtä kanssanne.
Kun katselimme näitä armeijaa edustavia sotilaita, jotka kaikki saivat samanlaiset ruokapaketit, saatoimme nähdä ja aivan tuntea heidän silmistään loistavan ilon.
Meille antajille oli selvää, että tämä tapahtui juuri ennen…juuri ennen ankaria taisteluja.
Taistelu ei ole mikään marssi. Taistelu ei ole matka. Emme tiedä, kuka palaa tästä taistelusta ja miten. Jokaiselle näistä sotilaista me annamme rakkautemme ja rukoilemme jatkuvasti heidän turvallisen paluunsa puolesta. Me uskovat, jotka halajamme olla yhteydessä Kaikkein Korkeimpaan ja Hänen sanaansa, ymmärrämme, että meidän velvollisuutemme on rukoilla ja rientää avuksi.
Itse olen ollut monessa sodassa elämäni aikana, ja tiedän varsin hyvin, ketä vastaan he taistelevat. Ja tiedän hyvin, että jokainen näistä taistelijoista tarvitsee kipeästi meitä, meidän kannustustamme ja meidän rukouksiamme.
Pyydämme Taivaallista Isäämme valvomaan sotilaitamme ja tuomaan heidät takaisin terveinä.
”Jumala, joka asut Korkeuksissa ja voimassa, Kuningas, jolle kuuluu rauha, katso pyhästä asuinsijastasi ja siunaa Israelin Puolustusvoimien sotilaita, jotka antavat henkensä alttiiksi rauhan tähden maan päällä.”
Emme lakkaa toivomasta, sillä Hän, joka istuu Korkeuksissa, on meidän kanssamme, niin kuin on kirjoitettu:
”HERRA, teidän Jumalanne, kulkee kanssanne sotiakseen puolestanne vihollisianne vastaan ja pelastaakseen teidät” (5. Moos. 20:4).
Kaikkein Korkeimman siunaukset olkoot teidän, perheenne ja seurakuntanne yllä.
Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista.
Veljenne uskossa, Mordechai ben Yaakov
