”…ja kerro pojallesi…” (2. Moos. 13 : 8 )
Mikä on motiivimme juhlia pääsiäistä joka vuosi? Sen on oltava se, että kerromme pääsiäistarinan tuleville sukupolville. Teemme tämän jakamalla ”sederin” lastemme kanssa ja selittämällä aikuisina tietämyksemme perusteella, että olimme orjia, jotka työskentelivät Egyptissä armottoman faraon ankarassa orjuudessa. Velvollisuutemme on opettaa näille lapsille, kuinka ihmeellisesti HaShem avasi meren ja toi meidät orjuudesta vahvalla kädellä ja mahtavalla käsivarrella.
Meidät kutsutaan joka vuosi yhteen niistä kouluista, joita olemme auttaneet ja tukeneet monta vuotta – lasten ikä vaihtelee päiväkoti-ikäisistä peruskoulun kuudennelle luokalle. Nautimme ja rakastamme auttaa järjestämään ja valmistelemaan lapsia ennen kuin he lähtevät koulusta juhlimaan pääsiäistä. Opetamme heille hieman siitä, miten juhlapyhää vietetään ja mistä ”sederissä” on kyse.
Tapahtumaan osallistuvat yleensä oppilaat, opettajat ja yhteisön edustajat sekä kaupungin rabbi ja meidän tiimimme; joskus mukana on vieraita ympäri maailmaa; tällä kertaa mukana olivat rakkaat ystävät Suomesta ja pariskunta Saksasta.
Tänä vuonna tapahtuma oli kuitenkin erilainen kuin aiempina vuosina. Lisäsimme esimerkiksi rukouksen sotilaiden puolesta sekä haavoittuneiden toipumisen ja yhä vankeudessa olevien panttivankien turvallisuuden puolesta.
Ilmapiiri oli todellakin erilainen; me kaikki aikuiset ja vieraat pystyimme näkemään tämän jännityksen lapsissa, koska päivittäiset uutiset sodasta ja sen jatkumisesta synnyttävät huomattavaa ahdistusta opiskelijoissa. Me juhlimme, mutta ilmapiirissä oli samaan aikaan sekä iloa että surua.
Tapahtuma järjestettiin päärakennuksen ulkopuolella leikkikentällä. Kullakin luokalla on oma pöytärivinsä ja lisäksi kauniisti aseteltu pöytärivi tuoleineen; ne olivat tyhjiä ja odottivat kaapattuja osallistumaan pääsiäissederiin.
Kun Afulan rabbi siunasi lapsia ja opettajia, hän kysyi heiltä: ”Kuka on tärkein henkilö pääsiäisjuhlassa?”. Lapset yrittivät arvata sanomalla: ”Ihmeitä”, ”isoisä”, ”vieraita” jne. Hän huomautti, että juuri lapset ovat tärkeimpiä Seder-iltana, koska Jumala käski meidän kertoa lapsillemme tarinan Exoduksesta. Emme tiedä tulevaisuutta, mutta tiedämme, että Jumala hallitsee tilannetta ja ensimmäisen Exoduksen tapaan vie meidät läpi.
Itse olen tuntenut samat rukoukset ja laulut lapsuudesta asti. Tänä vuonna ne ovat saaneet erilaisen ja terävämmän merkityksen.
Tässä on esimerkki:
Laulu – ”Ja hän, joka seisoi esi-isiemme ja meidän puolestamme…”. – rukouslaulussa, joka tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa, sanotaan seuraavaa…
”Ja Hän, Pyhä, joka seisoi ja seisoo,
Isiemme ja meidän puolestamme
Ei vain yksi
Jokaisessa sukupolvessa vihollisemme, jotka aikovat tuhota meidät, –
Mutta Pyhä, ”Siunattu olkoon Hän”, –
Pelasta meidät heiltä”.
Myös rukouslaulu muista lähteistä:
”… olimme faraon orjia Egyptissä…
orjia kyllä! olimme orjia…!
Nyt olemme vapaita ihmisiä, olemme vapaita ihmisiä…”.
Ajattelin näiden sanojen merkitystä tänään, historiamme tässä vaiheessa. Kaunista iloista ja tarttuvaa melodiaa kuunnellessani tuli mieleeni, että on tärkeää opettaa lapsille ja muistuttaa itseäni siitä, että juureni ei ole ”ruhtinas” vaan Luojan palvelija, joka itse lunastaa minut, perheeni, kaikki veljeni ja kansakuntamme orjuudesta palvomaan Häntä kuninkaiden kuninkaana.
Yhtenä perheenä menimme Egyptiin (Jaakob ja hänen poikansa), yhtenä suurena perheenä kärsimme siellä, ja yhtenä perheenä lähdimme Egyptistä, jotta voimme juhlia Sederiä – ne, jotka puuttuvat Sederin aattona, ovat panttivankeja ja sotilaita, jotka jatkavat taistelua puolestamme. Kannustamme toisiamme veljiä ja monia ystäviämme ympäri maailmaa, jotka rakastavat meitä, rukoilevat ja tukevat meitä. Näen heidät osana perhettä.
Minulle kerrottiin seremonian päätteeksi iloinen uutinen siitä, että tänä kesänä Israeliin saapuu Euroopasta uusia olimeja (maahanmuuttajaperheitä). Uskotaan, että Ranskasta tulee noin 200 perhettä. Kaksikymmentä heistä tulee Afulaan. Perheet ovat pyytäneet, että heidän lapsensa opiskelisivat koulussa, johon SABRA on yhteydessä.
Tänä haastavana aikana historiassamme Jumala saa monet palaamaan Israeliin – se sai minut ajattelemaan Jeremian jaetta, joka toteutuu silmiemme edessä:
… Kansakunnat, kuulkaa Adonain sana!Julistakaa sitä kaukaisilla saarilla ja sanokaa, että ”Hän, joka hajotti Israelin, kokoaa sen jälleen,ja vartioi sitä kuin paimen laumaansa.”10 (11) Sillä Adonai on lunastanut vapaaksi Ya’akovin ,lunasti hänet käsistä, jotka olivat häntä vahvempia….” (Jeremia 31:10,11).
Voimme tietää ja ymmärtää, että elämme lopun aikoja, kun näemme, että kirjoitukset täyttyvät, kuten edellä on mainittu. Onko tämä ”lopun aika” tuleva lunastus? Voimme kysyä itseltämme, miten kukin meistä sopii tähän pyhään ja ihmeelliseen prosessiin?
Olkoon Korkeimman siunaukset sinun, perheesi ja yhteisösi yllä.
Hyvien tekojen talosta, Sabran talosta, Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista.
Veljesi uskossa Mordechai ben Yaakov
