21.11.2023
Niin me ryhdistäydymme ja sanomme itsellemme niin kuin Jooab sanoi veljelleen Abisaille: ”Ole luja! Pysykäämme lujina kansamme puolesta ja meidän Jumalamme kaupunkien puolesta. Tehköön sitten HERRA, minkä hyväksi näkee”
(1. Aikak.19:13).
Tämä vaikea sota on kestänyt jo 50 päivää. Meidän parhaita poikiamme surmataan ja heitä haavoittuu joka päivä. Sotilaittemme moraali on korkea ja he tietävät hyvin, että heidän tehtävänsä on suojella Israelin kansaa ja Israelin maata. He ovat niitä nykypäivän ”makkabealaisia”. Sotilaat korostavat jatkuvasti, että he eivät salli Holokaustin tapahtumien toistua. Tuolloin juutalaisilla ei ollut omaa valtiota; tänä päivänä heillä on, jos Herra suo. Sotilaitten mottona on ”Am Israel chai!” eli ”Israelin kansa elää/on elossa”. Näin on maailman Luoja luvannut, ja Hän täyttää lupauksensa.
Gazan kaistalla armeija käy hidasta sotaa tuhoten terroristien tunneleita, joiden haaroja on sairaaloiden alla. Sairaalan osastoihin terroristit ovat kätkeneet raketteja, aseita ja ammuksia sänkyjen alle, ja terroristit itse ovat naamioituneet lääkintähenkilökunnaksi.
Näin ei ole vain sairaaloissa, vaan myös lasten kouluissa, lastentarhoissa, yhdistysten tiloissa, moskeijoissa jne.
Samaan aikaan voitte nähdä, kuinka Israelin sotilaat antavat leipää, vettä, hedelmiä, vihanneksia ja säilykeruokaa lapsille ja perheille. He kannustavat heitä siirtymään Gazan kaistan eteläosaan,jotta he välttyisivät onnettomuuksilta.
Pohjoisessa Hizbollah ei osoita mitään myötätuntoa Libanonin kansalaisia kohtaan. Se tulittaa Israelia pakottaen Israelin kansalaisia siirtymään maan keskiosaan, myöskin Afulaan.
Muutama päivä sitten pohjoisessa kuoli yksi sotilas ja viisi haavoittui. He kuuluvat siihen yksikköön, jota me olemme tukeneet ja auttaneet, ja jota vieläkin autamme toimittaen heille vaatteita ja muuta tarpeellista.
Fyysisen avun lisäksi olemme avanneet pienen ikkunan sotilaillemme ja kansalaisillemme. Äskettäin eräs rouva, Liat, joka on erään Gazan alueella olevan sotilaan vaimo, soitti minulle ja kiitti meitä antamastamme avusta ja teltoista, joissa hän uskoi sotilaiden lepäävän. (On tullut talvi: sateet ja kylmyys ovat jo täällä.) Kerroin tälle rouvalle, mistä lahjoitukset oikeastaan tulevat ,ja hän vastasi minulle, että hänen mieleensä ei ollut koskaan juolahtanutkaan, että on olemassa kristittyjä, jotka rakastavat Israelia. Liat sanoi nähneensä mediassa ja lukeneensa Israelia vastaan järjestetyistä mielenosoituksista. Hän oli ajatellut, että ne olivat poliittisia tai että juutalaiset haluttiin käännyttää kristityiksi.
Selitin hänelle, että evankelisten kristittyjen motiivina on heidän uskonsa Israelin Jumalaan ja Hänen Sanaansa. He uskovat, että meidän velvollisuutemme on rakastaa ja vahvistaa Israelin kansaa, koska sen on kaiken maan Herran tahto. Keskustelumme lopuksi Liat pyysi minua sanomaan teille, veljeni ja sisareni, jotka uskotte Jumalaan: ”Pyytäkää heitä edelleenkin rukoilemaan meidän puolestamme, sotilaittemme puolesta, sotilaitten vaimojen ja koko Israelin kansan puolesta.” Tämä on pieni siemen, jonka olemme saaneet kylvää Israelin kansan keskuuteen.
Vaikka näemme niitä, jotka osoittavat mieltään Israelia vastaan, näemme myös Israelin Jumalaan uskovia, jotka seisovat Israelin rinnalla rukoillen, antaen ja tukien Israelia.
Voitte nähdä joidenkin maiden johtajien, kuten Saksan liittokanslerin, seisovan Israelin rinnalla, ja Tsekin ja Unkarin presidentit puolestaan tukevat Israelin oikeutta puolustautua. Vastavalittu Argentiinan presidentti on tunnustanut rakastavansa Israelia.
”Maistakaa ja nähkää, että HERRA on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa” (Ps. 34:9, RK).
Kaikkein Korkeimman siunaukset levätköön teidän, teidän perheenne yllä ja seurakuntanne yllä.
Hyvien tekojen kodista, Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista.
Veljenne uskossa,
Mordechai ben Yaakov
