Kertomus Israelin lähdöstä Egyptistä on kuin kertomus raskaana olevasta naisesta, jonka synnytyksen aika on lähestymässä. Heprealaiset orjat ovat varmaan kokeneet samanlaisia jännittyneen odotuksen, ihmetyksen ja pelon tunteita, sillä olihan nyt kyse kokonaisen kansan syntymisestä.
Jumala oli antanut Moosekselle sanoman, joka hänen piti viedä Egyptin mahtavalle hallitsijalle. Näistä sanoista on tullut maailmankuuluja Pääsiäisen johdantosanoina: ”HERRA, heprealaisten Jumala, on lähettänyt minut sinun luoksesi ja käskenyt sanoa: Päästä minun kansani, että se voisi palvella minua…” (2. Moos. 7:16).
Koska nämä sanat ovat meille niin tuttuja, meiltä voi jäädä huomaamatta tämän yksinkertaisen sanoman rohkea haaste: ”Myönnä, että nämä eivät ole sinun kansaasi. He kuuluvat Minulle. Ja heidän tarkoituksensa elämässä on palvella Minua, ei sinua.”
Faraon vastaus on yhtä kuuluisa: ”Kuka on HERRA, että minun pitäisi totella häntä ja päästää Israel?”(2. Moos.5:2). Oli tyhmää kieltäytyä tottelemasta taivaan ja maan Luojaa, mutta myönnettäköön, että monien sukupolvien kokemuksiin perustuvat tosiasiat tukivat faraota. Jos tämä Jumala oli todella olemassa, miksi Hän ei ollut vaatinut kansaansa heprealaisten 400 vuotta kestäneen orjuuden aikana?
Meille ei kerrota syytä, mutta meille kerrotaan, että Hän on tiennyt lopun alusta alkaen. Luoja kertoi Pääsiäissuunnitelmansa ystävälleen Abramille solmiessaan kahden osapuolen välisen liiton tämän kanssa kauan ennen kuin Hänen ”kansaansa” oli edes olemassa:
”HERRA sanoi Abramille: ´Tiedä totisesti, että jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän, ja heidän on oltava sortajiensa orjina neljäsataa vuotta´” (1. Moos. 15:13-14).
He pääsisivät orjuudesta johtajanaan mies, joka ei ollut karismaattinen johtaja ja joka ei pitänyt itseään johtajana (2. Moos. 3:11). Jumalan valitsema mies yritti useaan kertaan kieltäytyä tehtävästä (4:10-13). Ja jo muutaman kerran faraon edessä oltuaan Mooses koki epäonnistuneensa: ”Herra, miksi olet tehnyt pahaa tälle kansalle? Miksi olet lähettänyt minut? Siitä asti kun minä menin faraon luo puhumaan sinun nimessäsi, hän on tehnyt pahaa tälle kansalle, etkä sinä suinkaan ole vapauttanut kansaasi” (5:22-23).
Mutta taaskin Toora todistaa, että HERRA oli alusta pitäen selvillä siitä, että näin tulisi tapahtumaan. Lisäksi Hän oli kertonut suunnittelemansa vastauksen Moosekselle palavan pensaan luona: ”Mutta minä tiedän, ettei Egyptin kuningas anna teidän lähteä muuten kuin väkevän käden pakottamana. Siksi minä ojennan käteni ja lyön Egyptiä kaikenlaisilla ihmeilläni, joita minä teen sen keskellä, ja sen jälkeen hän päästää teidät” (2. Moos.3:19-20).
Jumala oli puhunut kymmenennestä vitsauksesta jo ennen kuin Mooses meni faraon puheille: ”Kun menet takaisin Egyptiin, niin katso että teet faraon edessä kaikki ne tunnusteot, joihin minä olen antanut sinulle vallan. Mutta minä paadutan hänen sydämensä, eikä hän päästä kansaa. Sano silloin faraolle: ´Näin sanoo HERRA: Israel on minun esikoispoikani. Minä käsken sinua: päästä poikani, niin että hän voi palvella minua. Jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin tiedä, että minä surmaan sinun esikoispoikasi´” (2. Moos.4:21-23).
Vaikka Mooses näytti unohtaneen suunnitelman, Luoja ei nuhdellut häntä, vaan toisti sen kärsivällisesti: ”Nyt saat nähdä, mitä minä teen faraolle. Väkevän käden pakottamana hän päästää israelilaiset ja väkevän käden pakottamana hän karkottaa heidät maastaan” (2. Moos. 6:1). HERRA ei nuhdellut Moosesta silloinkaan, kun Mooses kapinoi faraon eteen menemistä vastaan (6:12). Sen sijaan teksti siirtyy ikään kuin sivuraiteelle ja alkaa kertoa sukupuusta, joka päätyy lopulta Moosekseen (6:14-26). Mikä tämän tarkoitus on? Se osoitti, että Mooses oli oikeassa: hänellä ei ollut maallisen mittapuun mukaan johtajuuteen tarvittavia ansioita. Hänen heimonsa ei ollut Israelin esikoisia, hänen sukunsa ei ollut Leevin heimon esikoisia, eikä Mooses (eikä Aaron) ollut perheen esikoinen. Silti meille kerrotaan kolme kertaa (6:26-27), että HERRA valitsi tieten tahtoen juuri Mooseksen.
Kuinka uskaltaisi niin vaatimatonta syntyperää oleva mies esittää vaatimuksia Egyptin kuninkaalle, jota kunnioitettiin jumalana? Koska ”Minä olen HERRA” (6:29).
Jälleen kerran Luoja ilmoitti, että hän tuntee tulevaisuuden ja että Hän myös hallitsee sitä: ”Mutta minä paadutan faraon sydämen. Vaikka minä teen paljon ihmeitäni ja tunnustekojani Egyptin maassa, farao ei kuule teitä. Mutta minä ojennan käteni Egyptiä vastaan ja vien suurten tuomioiden voimalla sotajoukkoni ja kansani, israelilaiset, pois Egyptin maasta” (2. Moos. 7:3-4).
Mikä oli lopullinen päämäärä? ”Egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen HERRA” (7:5). Tämä toistuu monta kertaa pääsiäiskertomuksessa (2. Moos. 6:7, 7:17, 14:4, 14:8).
Maan ja taivaan Luoja lähetti viestin kaikille tuleville ihmissukupolville ja varsinkin Israelin kansalle. HERRA oli, ja tulee aina olemaan, ainoa, joka vapauttaa kansansa valitsemansa ihmisen kautta ja sen suunnitelman mukaan, jonka Hän on tehnyt alusta alkaen. Hän tietää edeltä jokaisen yrityksen vastustaa Häntä ja jokainen vastustamisyritys vain edistää Hänen omaa suunnitelmaansa.
Silloin kun tilanne näyttää toivottomalta, se on Luojan valmistama tilaisuus tehdä jotain sellaista, mikä tekee Hänet tunnetuksi… LUODA UUTTA!
Vaikka Israelin kansa olisi enää vain kasa ”kuolleita luita”, he virkoavat henkiin hengellisesti, palaavat fyysisesti omaan maahansa… ja kaikki tulevat tietämään, että on vain Yksi, joka voi olla siitä vastuussa:
”Ihmislapsi, nämä luut ovat koko Israelin heimo. He sanovat: ´Meidän luumme ovat kuivuneet, toivomme on mennyt ja me olemme hukassa.´ Sen tähden profetoi ja sano heille: Näin sanoo Herra, HERRA. Katso, minä avaan hautanne ja nostan teidät, kansani, ylös haudoistanne ja tuon teidät Israelin maahan. Te tulette tietämään, että minä olen HERRA, kun minä avaan hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne. Minä panen teihin Henkeni, ja te heräätte eloon. Minä sijoitan teidät omaan maahanne, ja te tulette tietämään, että minä, HERRA, olen puhunut ja minä toteutan sanani, sanoo HERRA” (Hes. 37:11-14).
Pääsiäisen aattona juutalaiset istuutuvat Seder-aterialle kerratakseen yksityiskohtia yliluonnollisesta Jumalan voiman ilmenemisestä Egyptissä lähes 4000 vuotta sitten. Tuona iltana me tunnustamme olevamme yhtä kansaa kaikkien vuosisatojen ja kaikkialla maailmassa olevien juutalaisten kanssa. Me tunnustamme viinilasimme korkealle kohottaen, että ”jokaisessa sukupolvessa” me, Israelin suku, olemme nähneet tämän vapautuksen tapahtuvan yhä uudestaan.
HERRA ei aina paljasta suunnitelmaansa etukäteen eikä tee ilmiselviä ihmeitä jotka kumoavat luonnonlait. Joskus Hän viivyttää kohtaamistaan niiden kanssa, jotka ”nousevat tuhoamaan” Hänen kansaansa. Mutta Hän ilmestyy aina ennen kuin vihollisemme voi voittaa ja ”Hän pelastaa meidät heidän käsistään”.
Vihollisemme ajattelevat aina faraon tavoin: ”Minä en tunne HERRAA, enkä myöskään päästä Israelia” (2. Moos. 5:2). Toiset kieltävät HERRAN olemassaolon, toiset taas (Korvausteologian opettajien tavoin) kieltävät Israelin laillisuuden, mutta pohjimmiltaan kaikki kieltävät sen todellisuuden, että Israelin kansa kuuluu HERRALLE niin kauan kuin yö seuraa päivää (Jer. 33:23-26).
On muitakin, ovelampia yrityksiä pyyhkiä juutalaiset pois maailman kartalta hyökkäämällä heidän erilaista identiteettiään vastaan. Israel ei voi olla koskaan sellainen kuin joku muu kansa:”Sinut on HERRA, sinun Jumalasi, valinnut kaikista maan päällä olevista kansoista, että olisit hänen omaisuuskansansa” (5. Moos. 7:6, 14:2). Jokainen, joka kehottaa Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisiä jättämään noudattamatta niitä käskyjä, jotka HERRA antoi Israelille ”kaikkia sukupolvia varten”, tai joka väittää, että Hän on muuttanut mielensä ja kumonnut ne, kieltäytyy päästämästä Israelia palvelemaan HERRAA. He kysyvät faraon lailla: ”Kuka on HERRA että minun pitäisi totella häntä” Israelin suhteen?
Kun HERRA tekee itsensä tunnetuksi kansakunnille, Hän tekee sen ennen kaikkea oman kansansa Israelin kautta. ”Kun minä osoitan teissä pyhyyteni kansojen nähden, ne tulevat tietämään, että minä olen HERRA” (Hes. 36:23). ”Kansat tulevat tietämään, että minä olen HERRA, joka pyhitän Israelin kansan, kun minun pyhäkköni on sen keskellä ikuisesti” (Hes. 37:28).
Hän tekee itsensä tunnetuksi maailmalle myös viemällä Israelin kansan takaisin heidän omaan maahansa: ”Kun HERRA käänsi Siionin kohtalon, me olimme kuin unta näkevät. Silloin suumme täyttyi naurusta ja kielemme riemusta. Silloin sanottiin kansojen keskuudessa: ´HERRA on tehnyt suuria heitä kohtaan´” (Ps. 126:1-2).
Israelin vihollisetkin tulevat tietämään sen, mutta heidän reaktionsa on erilainen: ”Tämä kaupunki [Jerusalem] oleva minulle kunniaksi ja iloksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi kaikkien maan kansojen edessä. Kun ne kuulevat kaikesta hyvästä, mitä minä sille teen, ne pelkäävät ja vapisevat kaiken hyvinvoinnin ja menestyksen vuoksi, jonka minä sille suon” (Jer. 33:7-9).
Ja kun HERRA tahtoo ilmoittaa itsensä itsepäiselle Israelille, Hän aikoo tehdä sen pakanakansojen kautta, jotka auttavat Häntä tuossa ennalleen palauttamisessa.
”Katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti. He tuovat sinun poikasi sylissään ja kantavat tyttäriäsi olallaan. Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajat, heidän ruhtinattaristaan imettäjät…Silloin sinä [Siion] tiedät, että minä olen HERRA” (Jes. 49:22-23).
”Sinä saat imeä kansojen maitoa, kuninkaiden rintoja. Sinä tulet tuntemaan, että minä, HERRA, olen sinun auttajasi, Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi” (Jes. 60:16).
”Palvelijani Jaakobin ja valittuni Israelin tähden minä kutsuin sinut [Koores] nimeltä ja annoin sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut…Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tuntenut, jotta auringon nousun maista sen laskun sijoille asti tiedettäisiin, ettei ole ketään muuta kuin minä. Minä olen HERRA, eikä toista ole” (Jes. 45:4-6).
Tästä ymmärrämme, että vaikka Luoja valitsi Israelin kansan (heidän esi-isilleen antamansa lupauksen tähden), Hän haluaa henkilökohtaisen suhteen jokaisen ihmisen ja jokaisen kansan kanssa maan päällä. Kun Messias hallitsee Jerusalemista, kaikki kansat virtaavat vapaaehtoisesti ”HERRAN vuorelle” (Jes. 2:2) päästäkseen osallisiksi Israelin siunauksista. Häntä kutsutaan edelleen Jaakobin Jumalaksi (Jes. 2:3), mutta Hänen Huoneensa on avoinna kaikille kansoille (Jes. 56:7).
Pääsiäissederin aikana me laulamme tai lausumme tiettyjä psalmeja, joita kutsutaan nimellä Hallel, eli ylistys- ja kiitoslauluiksi. Silloin kun Temppeli oli vielä Jerusalemissa, Pääsiäisen, Helluntain ja Lehtimajanjuhlan pyhiinvaellusjuhliin (Regelim) saapuvalla kansalla oli tapana laulaa yhdessä psalmeja 113-118, kun he nousivat Herran Huoneeseen vieviä portaita.
Nämä psalmit muodostavat kuin kertomuksen. Psalmi 113 näyttää mallia aloittaen ylpeänä: ”Kuka on niin kuin HERRA, meidän Jumalamme” (Ps. 113:5), kaikuna Egyptistä saadun lopullisen voiton jälkeen lauletusta kiitoslaulusta (2. Moos. 15:11). Psalmi 114 kuvaa Exodus-kokemusta, psalmi 115 pilkkaa hyödyttömiä epäjumalia ja kehottaa Israelia luottamaan HERRAAN. Psalmi 116 kuvaa iloa henkilökohtaisesta vapautumisesta, ja psalmi 117 kutsuu kansoja yhtymään kiitokseemme. Psalmi 118, Hosanna psalmi, on saanut nimensä jakeesta 25: ”Oi, HERRA, pelasta!” (hepreaksi: ”Ana HaShem – Hoshiya Na!”). Psalmissa vilisee viittauksia Jumalan antamaan pelastukseen, ja psalmi alkaa ja päättyy: ”Kiittäkää HERRAA, sillä hän on hyvä ja hänen armonsa pysyy iankaikkisesti!” (Ps. 118:1,29).
Yhtykööt tänä Pääsiäisenä kaikki maailman uskovat, jotka tuntevat HERRAN, meidän Jumalamme, julistamaan kanssamme Hänen suuruuttaan:
”Ylistäkää HERRAA, kaikki kansat,
ylistäkää häntä, kaikki kansakunnat.
Sillä hänen armonsa on voimallinen meitä kohtaan
ja HERRAN uskollisuus pysyy ikuisesti. Halleluja!”
(Ps. 117).
Siunatkoon teitä Kaikkein Korkein Siionista ja Jerusalemista,
Mordechai ben Yakov
