Luojaan uskovat ympäri maailman liittyvät Israelin kansaan iloiten Israelin uudelleen syntymistä ainakin kahtena päivänä vuodessa: Itsenäisyyspäivänä ja Jerusalem -päivänä.
Itsenäisyyspäivä on modernin Israelin valtion virallinen syntymäpäivä. Mutta se on toissijainen Jerusalem päivälle. Miksi. Koska Jerusalemin on määrä olla koko maailman keskus.
”Sillä Siionista lähtee opetus, Jerusalemista Herran Sana.” (Jesaja 3:2)Jälleen
Israelin itsenäisyys merkitsi juutalaisen kansan vapautumista valtiottomasta tilanteesta, missä heillä ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin omaksua joku toinen maan omakseen. Jälleen kerran meille oli mahdollista määritellä oma kansallinen identiteettimme ja kohtalomme. Mutta Jerusalem? Jälleen omistaa ”Suuren Kuninkaan kaupunki” (Psalmi 48:2) kansamme pääkaupunkina oli sekä fyysinen että hengellinen vapautuminen .
ei ehkä’ ole sattumaa, että molempia näitä virstanpylväitä juhlitaan kahden Luojan ”määräajan välillä”:Pesach ja Shavuot (viikkojuhla). Pesach’ina jätimme taaksemme orjan elämän tullaksemme kansaksi; Shavuot’ina vastaanotimme Tooran Siinailla, vanhurskaitten lakien kokoelman, joka sitoisi meidät yhteen kansana. Ei kenelläkään toisella kansalla ole tällaista kutsumusta, joka on fyysinen ja hengellinen samaan aikaan.
Ei varmasti ole sattumaa, että heprean sana ”itsenäisyys” (atzma’ut) on hyvin lähellä sanaa itsetunto (atzmaiyut). itsenäisyyspäivä ilmentää ensimmäistä, kun taas Jerusalem päivä viittaa toiseen. Israelin kansalla ei ole identiteettiä ilman pääsyä paikkaan, johon Israelin Jumala on asettanut Hänen Nimensä ikuisiksi ajoiksi:
”…Minä olen pyhittänyt tämän temppelin, jonka sinä [Salomon] olet rakentanut sitä varten, että minä sijoittaisin nimeni siihen ainiaaksi ja minun silmäni ja minun sydämeni tulevat olemaan siellä aina.” (I Kuningasten kirja 9:3)
”Ja hän sanoi minulle [Hesekiel ],’Ihmisen poika, tämä on minun valtaistuimeni sija ja minun jalkapohjaini sija, jossa minä tahdon asua Israelin lasten keskellä ikuisesti.” (Hesekiel 43:7)
Tämän vuoksi juutalaiset Babylonian vankeudessa kieltäytyivät laulamasta ”yhtäkään Siionin lauluista”, ollessaan erossa kaupungista, joka teki heidät sellaisiksi kuin he olivat:
”Kuinka me voisimme laulaa Herran laulua vieraalla maalla? Jos minä unohdan sinut Jerusalem, niin unohda sinä minun oikea käteni. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.” (Psalmi 137:4-6)
Huomaa, mitä kaiken maan Herra julisti, kun ensimmäinen Temppeli rakennettiin: Se on tarkalleen sama kuin Hänen julistuksensa näyssä viimeisestä Temppelistä, jota ei ole vielä rakennettu! Hän ei lyhennä ”ikuisuutta” tai muuta Hänen mieltänsä. Hän ei välitä globaalista julistuksesta, että Temppeli vuori nyt kuuluu muille ja sillä on eri nimi tai, että Jerusalem ei kuulu juutalaisille.
Eikä meidänkään pitäisi. valheen hylkäämiseen ei edes tarvita uskoa, ainoastaan perustietoa Lähi-Idän historiasta.
Kuningas Daavid virallisesti osti Temppelivuoren edelliseltä (jebusilaiselta) omistajalta, maksaen täyden hinnan siitä (I Aikakirja 21:18-25). Kun juutalaiset maanpakolaiset palasivat Babyloniasta jälleenrakentamaan kaupungin, he vastasivat epäilijöille ja pilkkaajille:”…Taivaan Jumala on antava meille menestystä, ja me, Hänen palvelijansa, nousemme ja rakennamme. mutta teillä ei ole mitään osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin, eikä teidän muistonne ole siellä pysyvä.” (Nehemia 2:20) Ja kun he todella onnistuivat, he ylistivät Luojaa niin äänekkäästi, että ”…ja Jerusalemin ilo kuului kauas” (Nehemia 12:43)
Tuhansia vuosien ajan Jerusalem ei kuulunut kenellekään PAITSI juutalaisille. Kun kukaan muu ei edes ajatellut hyljättyä, rauniokaupunkia, AINOASTAAN juutalaiset sanoivat joka vuosi, ”Ensi vuonna uudelleen rakennetussa Jerusalemissa.” Jokaisessa juutalaisessa hääjuhlassa, sulhanen toistaa juhlavan valan psalmista 137, ettei koskaan unohda Jerusalemia- ennen kuin rikkoo lasin jalallaan.
Herjaava huuto tänään, että Israel ”juutalaistaa Jerusalemin” on yhtä typerä kuin syyttäisi aurinkoa ”taivaan aurinkoiseksi tekemisestä”. Mikä olisi luonnollisempaa ja oikeampaa kuin , että molemmat ovat juuri siellä, missä heidän odotetaan olevan, totellen Luojan asetuksia?
Ja kuitenkin Luoja julistaa, että jopa aurinko, jonka Hän asetti taivaalle, ei voi enemmän kuin yhteys Jerusalemiin: ”Ja kuu punastuu ja aurinko häpeää, sillä Herra Sebaot on Kuningas Siionin vuorella ja Jerusalemissa…” (Jesaja 24:23)
Pyhät Kirjoitukset todistavat, että Hän ”joka kuivasi meren…lunastettujen ylittää” toisessa Mooseksen kirjassa on Hän, joka kykenee ”Herran lunastetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuhuudoin” (Jesaja 51:10-11). Juuri Hän myös lupaa kuunnella ”muukalaista”, joka ei ole Israelin kansasta, kun hän ”rukoilee tätä temppeliä kohti”, niin että kansat kaikki maan kansat tuntisivat Sinun nimesi ja rakastaisivat Häntä niin kuin Israel (I Kuningasten kirja 8:41-43)
Pohjoisesta, etelästä, idästä ja lännestä, kansojen keskeltä uskovaiset, jotka kääntyvät kohti Jerusalemia rukoilemaan, kohtaavat Hengessä ja heidän sydämensä yhtyvät mailien päästä. Tämä kokemus on jopa suurempi kuin heidän, jotka voivat fyysisesti tulla Suuren Kuninkaan kaupunkiin. Me harjoittelemme Lopun aikoja varten: ”Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen:’tulkaa nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että Hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme Hänen polkujansa…”’ (Jesaja 2:3)
Juutalainen perinne opettaa, että taivainen Jerusalem laskeutuu Lopun päivinä yhdistämään maanpäällisen kaupungin ja antamaan pyhyytensä sille. On myönnetty, että Jerusalem, jonka me näemme tänään, ei ole vielä pyhä sillä tavoin kuin se jonain päivänä tulee olemaan, perustuen Kirjoituksiin kuten tähän:
”Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi Jerusalem, pyhä kaupunki. Sillä ei koskaan enää astu sinun sisällesi ympärileikkaamaton eikä saastainen.” (Jesaja 52:1)
”Ja te tulette tietämään, että minä olen Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä vuorellani. Ja Jerusalem on oleva pyhä, ja vieraat eivät enää kulje sen läpi.” (Joel3:17)
”Näin sanoo Herra: Minä käännyn jälleen Siionin puoleen ja tulen asumaan Jerusalemin keskelle, ja Jerusalemia kutsutaan Uskolliseksi Kaupungiksi ja Herran Sebaotin vuorta Pyhäksi Vuoreksi.” (Sakaria 8:3)
Maan ja sen pääkaupungin moderni restaurointi ovat sen tähden sielun tienviittoja, kertoen meille, että kaikki, mitä Pyhä Ainoa on luvannut -fyysistä ja hengellistä -tulee tapahtumaan:
”Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisinä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.”
Täten, Jerusalem päivä muistuttaa meitä, että kaupungin vapautus ei ole vielä täydellinen. Me odotamme Messiasta, joka tulee hallitsemaan tästä paikasta :”…se päivä on Herralle tunnettu -ei vaihdu päivä ja yö…” (Sakaria 14:7) Nähkäämme se meidän päivinämme.
Siunatkoon Kaikkein Korkein teitä Siionin maasta ja Jerusalemista.
