Sabra tilannekatsaus 22 (31.1.2024)

Luota HERRAAN ja tee hyvää, asu maassa ja noudata totuutta. Olkoon ilosi HERRASSA, niin hän antaa sinulle mitä sydämesi pyytää” (Ps. 37:3-4).

Rakkaille veljilleni ja sisarilleni.

Israelin kansa jatkaa näinä päivinä edelleen taistelua olemassaolostaan. Harvinaisessa ykseyden puuskassaan juutalaisen kansan viholliset hyökkäävät kansaamme vastaan joka puolelta: Hizbollah pohjoisesta, Hamas ja islamistinen Jihad etelästä ja idästä (Gaza, Juudea, Samaria), huthit Punaiselta mereltä, Iranin Etelä-Afrikassa olevat kumppanit eurooppalaisesta tuomioistuimesta ja antisemitistit kaikkialta maailmasta netin kautta.

Kaikki tämä silloin kun Israelin urhoolliset sotilaat panevat henkensä ja turvallisuutensa alttiiksi lähes mahdottomassa kaksoistehtävässä. Heidän täytyy eliminoida jihad-murhaajat vahingoittamatta viattomia sivullisia, siitä huolimatta että murhaajat pukeutuvat siviileiksi ja piileskelevät viattomien sivullisten keskellä. Ja sotilaiden täytyy pelastaa turvaan yli 100 israelilaista panttivankia, jotka on kätketty maanalaiseen sala-ansoja täynnä olevaan labyrinttiin (ja jotka eivät ehkä ole enää hengissä 100 päivän sadistisen hyväksikäytön ja tarpeellisten lääkkeiden puuttumisen vuoksi).

Israelin syyttäjät eivät piittaa näistä ongelmista, joita yksikään toinen kansakunta ei ole joutunut kohtaamaan. Useimmat arvostelijat varovat visusti edes mainitsemasta niitä. Vähäpätöisimpänä ei ole kansainvälinen Punainen Risti, jonka tehtävä on käydä tarkastamassa sotavankien kohtelua kaikkialla maailmassa.  Tuo runsaasti avustusta saava humanitaarinen järjestö ei ole tehnyt murto-osaakaan siitä, mitä kansainvälinen laki edellyttää sen tekevän, mikä tässä tapauksessa on kansainvälisen painostuksen käyttäminen israelilaisten panttivankien luokse pääsemiseksi.

Sen sijaan kansainvälinen yhteisö käyttää painostustaan vaatiakseen Israelia lopettamaan yksipuolisesti puolustussotansa – mikä merkitsisi antautumista viholliselle, joka on avoimesti julistanut päämääräkseen kansanmurhan. Unohdettuja ovat Hamasin tuottamat videot, joissa näytettiin heidän israelilaisille uhreilleen tekemiään teurastuksia, raiskaamisia ja paloittelua, joiden kohteena oli myös lapsia, joiden vanhemmat pakotettiin katselemaan vierestä näitä hirmutöitä. Hamas on vannonut toistavansa lokakuun 7. päivän verilöylyn ”yhä uudestaan, kunnes Israel on otettu hengiltä”, mutta sitä ei pidetä perusteena kansanmurhasyytteelle, vaan pikemminkin laillisena vaatimuksena, jota kansainvälisen yhteisön tulee tukea osana ”kahden valtion ratkaisua”.

Kansanmurhan uhrien on nyt puolustettava itseään ”kansanmurha” -syytteeltä niin kutsutussa kansainvälisessä tuomioistuimessa, jossa pahantekijät saavat esiintyä uhreina. Ironiaa monella tasolla:

*          Syytös perustuu lakiin, joka laadittiin Holokaustin tähden, mutta tuota lakia käytetään puolustamaan toista Holokaustia suunnittelevia.

*          Tuomioistuimen väliaikainen päätös 26.1.24 oli, että Israelin ”täytyy estää kansanmurha ja tehdä enemmän auttaakseen siviilejä Gazassa”, sen jälkeen kun Israel oli esittänyt asiakirjat siitä, että sen ansioluettelo molemmissa kohdissa on jo parempi kuin minkään toisen maan historian aikana.

*          ICI:n päätös yleensä ottaa ”Gazan kansanmurha” -tapaus vakavasti oli poliittisesti tarkoituksenmukaista asioiden kiertelyä, joka tulee säilymään ikuisesti tahrana sen maineessa. Kansakunnat, jotka tukivat sitä tai suostuivat siihen passiivisesti, joutuvat vastaamaan kaiken maan tuomarille.

Tällä välin UNRWA, YK:n alainen toimisto, jonka tehtävänä on huolehtia palestiinalaisista Gazassa, on  vaikeuksissa. Vuosien kuluessa UNRWA on saatu toistuvasti kiinni yhteistyöstä Hamasin ja sen Israelin kansanmurhaa tavoittelevien suunnitelmien kanssa. Nyt Israel on tunnistanut ainakin 12 UNRWA:n työntekijää, jotka osallistuivat aktiivisti lokakuun 7. päivän verilöylyyn ja sieppaamisiin. Johto erotti välittömästi näistä yhdeksän, mutta kielsi kaiken väärinteon. Nyt toimisto esiintyy Israelin toiminnan toisena ”uhrina”, koska raivostuneet lahjoittajamaat ovat jäädyttäneet tukensa UNRWA:lle.

Lisättäköön tähän Israelin tiedustelupalvelun paljastama tieto, että 80% gazalaisista miehistä, naisista ja lapsista – joita pidetään puolueettomina sodan uhreina – on ollut aktiivisesti mukana Hamasissa joko taistelijoina tai tukijoina (tiedustelijoista ja viestinviejistä vakoojiin ja houkutuslintuihin).  IDF:n sotilaat ovat löytäneet lähes jokaisesta gazalaisesta kodista, koulusta, leikkikentältä, moskeijasta ja sairaaloista aseita, ammuksia, räjähteitä ja raketteja – niitä on löydetty jopa lasten sängyistä. (Missä viipyy huuto siitä kuinka tämä vaarantaa Gazan lasten elämän?)

Salaisuus on paljastunut. Humanitaariseksi avuksi ja turismin kehittämiseksi lahjoitetut miljardit ovat menneet Hamasille, joka rakensi jättiläismäisen sotilastukikohdan.  IDF kartoitti 450 mailia (n. 700 km) hyvin varustettuja, monella tasolla olevia tunneleita, joista jotkut niin isoja, että niissä voi ajaa kuorma-autolla. Yli 5000 tunnelin suuta avautuu suoraan koteihin, sairaaloihin, moskeijoihin, kouluihin  ja avoimille kentille – myös Israelin puolelle.  Tämän verkoston, johon kuuluu myös rakettitehtaita, vankisellejä ja sotilaallisia komentobunkkereita, tiedetään nyt olevan suurempi kuin Lontoon maanalainen järjestelmä.  Tärkeimmät uutislähteet ovat näyttäneet siitä toistuvasti videotodisteita.

Silti maailma ei hyväksy siitä mitään oikeuttamaan Israelin päätöstä taistella, kunnes Hamasin voimakeskus on kokonaan tuhottu.

Kuinka ajankohtaiselta tuntuukaan Psalmi:

Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on lähellä eikä auttajaa ole. Minua ympäröi sonnilauma, Baasanin härät piirittävät minua. Ne avaavat kitansa minua vastaan kuin raatelevat, karjuvat leijonat… Sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. Sillä koirat piirittävät minut, pahantekijöiden parvi saartaa minut…” (Ps. 22:12-16)

Tätä taistelua on käyty muodossa tai toisessa viimeiset 150 vuotta Siionin maassa ja tuhansia vuosia diasporassa.  Siitä ajasta lähtien, kun Israel syntyi kansakuntana lähtiessään Egyptistä, aina tähän päivään asti on ollut sellaisia hallitsijoita kuin farao, ”joka ei tiennyt mitään Joosefista” (2. Moos. 1:8), hallitsijoita, jotka ovat kieltäytyneet tunnustamasta sitä hyvää, mitä heidän kansansa ovat saaneet juutalaisilta ja Israelin Jumalalta.  On uskomatonta, että Hamasin johtajat ja heidän perheensä eivät ole osoittaneet mitään kiitollisuutta Israelin sairaaloissa saamastaan ensiluokkaisesta lääkinnällisestä hoidosta.

Amalek oli ensimmäinen kansa, joka julisti sodan israelilaisille. Heidän erikoisalaansa oli hyökätä yllättäen haavoittuvimpien kimppuun: ”Hän tuli sinua vastaan matkalla, kun olit väsynyt ja uuvuksissa, ja hyökkäsi… kaikkien heikkojen kimppuun, jotka olivat jääneet teistä jälkeen”. Heidän julmuutensa vuoksi ja koska he ”eivät pelänneet Jumalaa”, Herra julisti heitä vastaan oman sotansa ja käski kansaansa pyyhkimään pois heidän nimensä ja muistonsa (2. Moos. 17:14-16; 5. Moos. 25:17-19).

Amalekilaiset häiritsivät edelleen israelilaisia, jotka asettuivat asumaan Israelin maahan. Amalekilaisten pyrkimyksenä ei ollut ottaa haltuunsa aluetta, vaan liittyä Israelin muihin vihollisiin ”tuhotakseen maan sadon” niin ettei Israelille jäisi ”mitään elintarpeita” (Tuom. 6:3-5). Kuningas Saulin aikana Jumalan käsky tuhota Amalekin heimo vihdoin toteutettiin, mutta ei täydellisesti (1. Sam. 15). Saul ei ollut halukas surmaamaan heidän kuningastaan Agagia. Saulin vastahakoisuus on voinut johtua halusta solmia rauha tai osoittaa armoa. Mutta tuo päätös, paitsi että se maksoi Saulille kuninkuuden, antoi myös  tulevalle Amalekin jälkeläiselle, agagilaiselle Haamanille, mahdollisuuden juonitella aiheettoman, juutalaisiin kohdistuvan kansanmurhasuunnitelman (Ester 3). Se kertoo meille, että amalekilaisten murhanhimoinen viha Jumalan valittua kansaa kohtaan siirtyi hengellisesti vuosisadasta toiseen missä tahansa kulttuurissa tai olosuhteissa.

Tuo henki löysi kodin 1900-luvulla natseissa, jotka tuhosivat kolmanneksen juutalaisista ilman että heillä olisi ollut siihen aihetta.

Nyt sama henki ajaa silmiemme edessä Irania ja sen kumppania Hamasia. Israelin sota Hamasin kanssa ei ole niin kuin Israelin muut sodat, nyt on kyse henkiinjäämisestä. Hamas ei ole kiinnostunut rauhasta. He ovat käyttäneet rauhansopimuksiaan tuudittaakseen Israelin valheelliseen turvallisuuden tunteeseen ja suunnitellakseen sotaa ja varustautuakseen salaa sitä varten. Hamasia kiinnostaa vain Israelin tuhoaminen, kunnianosoituksena islamin jumalalle.

Lyhyesti sanottuna, tämä on uskonnollinen sota, eikä se ole vain Israelin valtiota vastaan.

 Niin kuin Amalekilla, jolla ei ollut mitään syytä hyökätä israelilaisten kimppuun autiomaassa, tai juutalaisia vastaan Persiassa, Hamasilla ei ole mitään aihetta perustuskirjassaan olevalle julistukselle, että kaikki maailman juutalaiset ovat heidän vihollisensa (mikä osoittaa, että heidän katkeruutensa ei johdu poliittisesta eikä alueellisesta syystä). Ja samoin kuin amalekilaiset, jotka käyttivät hyväkseen jopa oman leirinsä haavoittuvimpia (1. Sam. 30:13), Hamaskaan ei osoita sääliä sairaille, köyhille ja vanhuksille Gazassa. Videolla on nähty muutamien gazalaisten kiroavan Hamasia siitä, että se on tuhonnut heidän elämänsä. Koska Hamas ei pelkää Jumalaa eikä heillä ole moraalisia rajoja, he voivat odottaa samanlaista vihaa Jumalan taholta kuin mitä Amalek sai kokea.

Ja kuitenkin  Etelä-Afrikka käytti pelkkää pääministeri Benjamin Netanjahun kommenttia, että Hamasin pahantekijöiden pitäisi saada sama kohtalo kuin muinaiset amalekilaiset saivat, todisteena ”kansanmurhan suunnittelusta” erityisesti Gazan asukkaita kohtaan ja yleensä palestiinalaisia kohtaan. Päinvastoin voisimme sanoa, että Netanjahu toisti kuningas Saulin virheen osoittamalla sääliä Hamasin johtajaa, Yahya Sinwaria kohtaan. Netanjahun päätöksellä Sinwar vapautettiin v 2011 elinkautisesta vankeudesta Israelissa, ja hän maksoi tämän hyvyyden suunnittelemalla ja ohjaamalla lokakuun 7. päivän verilöylyn.

Kaikkien, jotka rakastavat Israelin Jumalaa, täytyy rukoilla Israelin johtajien puolesta. He tarvitsevat ihmisen kyvyn ylittävää viisautta näinä aikoina.

TILANNEKATSAUS SABRAN TOIMINTAAN

Meille selviää yleensä vaikeina aikoina, ketkä ovat todellisia ystäviämme.

Te olette todella veljiä ja sisaria, jotka välitätte Israelin kansasta. Te olette upealla tavalla kannustaneet meitä ja vahvistaneet käsiämme rukoilemalla Israelin, Sabran henkilökunnan ja apumme saajien puolesta, ja antamalla runsaasti taloudellista apua. Monet teistä ovat lähettäneet meille rohkaisevia sähköposteja ja viestejä. Muutamat teistä ovat kyselleet niiden kuulumisia, jotka saavat apua Sabrajärjestöltä.

Kanssamme työssä on mukana myös ihmisiä, joita me emme edes tunne.

Tunnistamme rukouksen ja rohkaisun voiman. Pyydämme teitä kertomaan perheellenne ja ystävillenne meidän ponnisteluistamme, jotta tukirinki voisi laajeta ja rukoukset lisääntyä.

Ja teille, jotka kysytte meistä itsestämme, vastaamme, että me rukoilemme teidänkin puolestanne ja siunaamme kaikkia, jotka siunaavat meitä.

Autamme edelleen keskuudessamme olevia Holokaustista eloonjääneitä. Pyrimme edelleen parantamaan oppimisympäristöä vähäosaisten kouluissa, joissa lapset tarvitsevat ylimääräistä tukea saadakseen samat oppimismahdollisuudet kuin mitä muilla lapsilla on. Tähän kuuluu sisäoppilaitos tytöille ja toinenkin sisäoppilaitos.

Näiden lisäksi tulee apu, jota annamme perheille, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa pohjoisessa Hizbollahin ampumien rakettien vuoksi.  Heidän tilanteensa ei ole helppo, kaukana siitä. Kerron kaksi esimerkkiä:

”N:n” perheessä on kaksi pientä lasta, toinen kaksivuotias ja toinen 2 kk. Heidän tilanteensa on erittäin haasteellinen.  Isä taistelee IDF:n joukoissa eikä äiti voi tehdä työtä. Heillä on vaikeuksia saada ostetuksi tarpeeksi kertakäyttövaippoja. Äiti on tunnustanut, että hän voi vaihtaa vaippoja vain kaksi kertaa päivässä, jotta vaippavarasto riittäisi. Tästä johtuen lapsilla on vaippaihottumaa. Samoin perhe pystyy ostamaan vauvanruokaa rajoitetusti. Sabra auttaa perhettä näissä asioissa. Me annamme myös lämpimiä vaatteita talvisään varalle (niin kuin vanhemmat tietävät, pikkulapsille voi joutua vaihtamaan vaatteita useamman kerran päivässä).

 Muuan Ukrainasta paennut perhe – äiti, poika ja tytär – ovat olleet Israelissa nyt kaksi vuotta. Tytär on 19 vuotta vanha ja päättänyt värväytyä IDF:ään, vaikka Israel ei kutsu riveihinsä niitä, jotka eivät ole Israelin kansalaisia. Tytär vain halusi palvella, ja hän taisteli tavoitteensa puolesta ja hänet hyväksyttiin. IDF antaa vähän rahallista tukea tälle sotilaalle, mutta ei niin paljon, että perhe eläisi sillä.  Sabra auttaa tätä upeaa perhettä, ja he tahtoivat antaa kiitoksensa teille, jotka lahjoitatte tukeanne ja rukoilette heidän puolestaan.  He tuntevat kuningasten Kuninkaan käden teidän apunne välityksellä.

Tässä syy, miksi teidän tulisi rukoilla ja lähettää kannustavia sanojanne. Niillä on vaikutusta! Muistakaa, että te olette yhdenvertaisia kumppaneita kanssamme tässä työssä, missä tahansa asuttekin. Teidän rakkautenne, rukouksenne ja laupeudentekonne ovat ne kolme käsitettä, jotka muodostavat Sabran näyn.

Kaikkein Korkeimman siunaukset levätkööt teidän yllänne, perheenne ja seurakuntanne yllä.

Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista, hyvien tekojen kodista, Sabrakodista

Veljenne uskossa,

DONATE

The gifts of our friends make the work of the Sabra Fund possible.

No amount is too small – they all add up!

Subscribe to our newsletter

Sabra’s newsletters will provide you with insights on the weekly Torah portion, the Jewish holidays,
and other topics of interest to people who believe the holy Scriptures are the words of the Creator. 

Skip to content