Osa I – Tuomiopäivä, Anteeksiantamus ja Turvallisuus
”Daavidin psalmi. HERRAN on maa, ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat” (Ps. 24:1).
Kun vietämme Rosh Hashanaa (kirjaimellisesti ”vuoden pää”), me laulamme, lausumme ja rukoilemme tätä nimenomaista psalmia. Päivän teemana on uudistaa koko maan Herran kruunaaminen ja tunnustaa, että Hän on meidän Hallitsijamme.
Juutalaisessa perimätiedossa sanotaan, että JUMALA aloitti maailman luomisen Elul-kuun (kuudennen kuukauden) 25. päivänä, ja kun Hän loi ihmisen, oli 1. päivä Tishrei-kuuta (seitsemättä kuukautta). Vasta silloin Hänestä tuli Kuningas – sillä eihän ole kuningasta, jos ei ole häntä kunnioittavia alamaisia!
Merkitseekö se, että jos ihmiset eivät tunnusta Luojaa, Hän lakkaa olemasta Kuningas? Ei suinkaan! Kaikki maailmankaikkeudessa ylistää Häntä loputtomasti, kukin omalla tavallaan, ”sillä hän antoi käskyn, ja ne tulivat luoduiksi” (Ps. 148:5). Mutta ihmiset ovat ainoat luontokappaleet maailmankaikkeudessa jotka voivat tutkia, analysoida ja arvostaa sitä, minkä Hän on luonut – sen hyvyyttä, tarkkuutta, kestävyyttä ja häikäisevää monimutkaisuutta. Meidän oma kehomme on kuningas Daavidin sanoin ”ylen ihmeellisesti tehty” (Ps. 139:14). Eikä hän tiennyt mitään ihmisruumiista verrattuna siihen, mitä me tiedämme siitä tänä päivänä!
Koska siis olen ihminen, minä voin elää kunnioittamalla Kuningasta ja Luojaa tai yrittämällä sulkea hänet ajatuksistani ja elämästäni. Mutta kuten Daavid sen niin hyvin osasi pukea sanoiksi, ei ole mahdollista elää ilman Häntä:
”Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä? Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, jos tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Jos kohoaisin aamuruskon siivin ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua johtaisi, sinun oikea kätesi pitäisi minusta kiinni” (Ps. 139:7-10).
Psalmi 24 kertoo, kuinka meidän tulee käyttäytyä, jotta ”Kunnian Kuningas tulee” sisään porteistamme. Ja kun Hän tulee, Hän tekee ensitöikseen niin kuin muinaiset kuninkaat tekivät: Hän istuutuu tuomarinistuimelle ja vaatii alaisiltaan tilityksen heidän toimistaan arvioidakseen heidän menettelyjään vanhurskasten lakiensa mukaan ja julistaakseen palkkiot tai rangaistukset sen mukaisesti.
Koska Kuninkaamme on armelias, hän suostuu armahtamaan ne, jotka ovat rikkoneet Hänen lakinsa, kun he katuvat. Hän antaa meille synnintekijöille aikaa hyvittää tekomme niille, joita meidän tekemämme synnit ovat haavoittaneet, loukanneet tai johdattaneet harhaan.
Meille suodaan toinenkin etu: tämä armollinen Tuomari on myös taivaallinen Isämme. Hän on elämän Lähteemme, Hän pitää huolen tarpeistamme ja varjelee meidät kaikelta pahalta. ”HERRA on minun valoni ja pelastajani, ketä minä pelkäisin! HERRA on elämäni turva, ketä minä kauhistuisin!” (Ps. 27:1).
”Niin kuin peura kaipaa vesipuroille, niin minun sieluni kaipaa sinua Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa” (Ps. 42:1). Näin kirjoittivat Koorahin pojat, jotka olivat nähneet maallisen isänsä saavan synnistään ankarimman kuviteltavissa olevan rangaistuksen. Sen lisäksi että he olivat täysin vailla katkeruutta tuon tuomion antanutta tuomaria kohtaan, he suorastaan kiiruhtivat kaikin voimin etsimään Häntä – kuin janoon kuolemaisillaan oleva peura.
Kaikki tämä todistusaineisto vakuuttaa meille, että voimme luottaa Luojan tuomioihin, ja että meidän tulisi pitää niitä rangaistuksia, jotka Hän näkee hyväksi lähettää, kaikkein viisaimman Vanhemman, Lainlaatijan tai Hallitsijan antamana kurituksena. Meidän tulee pitää sitä merkkinä siitä, että me olemme todella Hänen rakkaita lapsiaan:
”Poikani, älä pidä halpana HERRAN kuritusta äläkä vieroksu hänen ojennustaan, sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä poikaa, joka on hänelle mieluinen” (San.l. 3:11,12).
Selvää on, että meillä kaikilla on jotain, joka meidän täytyy saada anteeksi, sillä Saarnaaja kirjoitti: ”Maan päällä ei ole niin vanhurskasta ihmistä, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä” (Saar. 7:20). Maan päällä ei ole yhden yhtäkään, joka ei tekisi syntiä (1. Kun. 8:46, 2. Aikak. 6:36). Meille ei kuitenkaan voi antaa anteeksi, ennen kuin me tunnustamme yksityiskohtaisesti, mitä sellaista olemme tehneet, mikä vaatii anteeksiantoa. Jos kiellämme jatkuvasti syntimme, meistä tulee vain onnettomia, jopa fyysisesti sairaita (Ps. 32:3,4).
Viisas Saarnaaja kehotti meitä myös ulottamaan anteeksiannon koskemaan niitä, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan, ja katsomaan peiliin ennen kuin uhoamme heille tuomiota: ”Älä kiinnitä huomiota kaikkeen mitä sanotaan [´älä ota tosissasi kaikkia sanoja, joita sanotaan´, engl.], ettet kuulisi palvelijasi kiroavan sinua. Tietäähän oma sydämesi, että myös sinä olet monta kertaa kironnut muita” (Saar. 7: 21,22).
Tästä syystä Rosh Hashanan aikana ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä on sekä ottaa vastaan anteeksiantamus että antaa anteeksi. Silloin on aika istua vaiti kuninkaitten Kuninkaan edessä ja käyttää hyväksemme Hänen sanansa Valoa nähdäksemme, missä me itse tarvitsemme puhdistamista. Päämäärämme on elää Hänen läsnäolossaan koko vuosi puhtaalla omallatunnolla ja iloisella sydämellä.
”Yhtä olen pyytänyt HERRALTA, sitä minä etsin: että saisin asua HERRAN huoneessa kaikki elämäni päivät, katsella HERRAN ihanuutta ja mietiskellä hänen temppelissään…Sydämeni vetoaa sinun sanaasi: ´Etsikää minun kasvojani.´ Herra minä etsin sinun kasvojasi… HERRA, opeta minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua vihamiesteni tähden” (Ps 27:4-11).
Tietenkään ”että saisin asua HERRAN huoneessa kaikki elämäni päivät” ei tarkoita, että sanoudun irti työstäni, jätän perheeni ja muutan ympärivuorokautisen rukouksen taloon. Daavidkin, joka kirjoitti nuo sanat, eli monta vuotta ensin paimentamassa lampaita, sitten hän taisteli monia taisteluja ja lopuksi hallitsi Israelin 12 heimoa. Mutta hänen sydämensä oli jatkuvasti Luojan luona tekivätpä hänen kätensä mitä tahansa.
Psalminkirjoittaja innostaa meitäkin tekemään samalla tavalla. Hän oli löytänyt Luojan hengelliseksi asuinpaikakseen, joka antoi varjeluksen maallisten uhkien edessä:”…linnustajan ansa…surmaava rutto…yön kauhut…päivällä lentävä nuoli…pimeässä kulkeva rutto…tauti joka tekee tuhojaan keskellä päivää…sillä sinä ajattelet:´Sinä, HERRA, olet minun turvani´. Korkeimman sinä olet ottanut turvapaikaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi” (Ps. 91:3-6, 9-10).
Kun otamme huomioon, kuinka monta kertaa sana ´rutto´ on mainittu tässä psalmissa, psalmin neuvot ovat erittäin ajankohtaisia tänä päivänä.
Mutta Pyhän Ainoan luona asuminen edellyttää ”viattomia käsiä ja puhdasta sydäntä” sekä sielua, jossa ei ole vilppiä (Ps. 24:4). Siksi olemme saaneet pyhän aikalisän tutkiaksemme käsiämme, sydäntämme ja sieluamme, tunnustaaksemme ja korjataksemme sen, mitä tarvitsee tunnustaa ja korjata, antaaksemme anteeksi ja saadaksemme anteeksi ja tullaksemme puhdistetuksi, mikä avaa meille Turvapaikan. Tämä on Rosh Hashanan viesti. Kirjoituksissa päivää kutsutaan Soofarin soiton (pasuunansoiton) juhlaksi ja Muistamisen päiväksi.
Kuulkoon koko maan Herran rukouksemme ja suokoon, että meidän nimemme ovat Hänen elämänkirjassaan.
Onnellista ja makeaa Uutta vuotta, anteeksiannon ja varjeluksen vuotta kaikille rakkaille ystävillemme.
Siunatkoon teitä Kaikkein Korkein Siionista ja Jerusalemista.
Mordechai ben Yakov
