Afulassa 5.11.2023
Aloimme pakata varusteita reppuihin ja toimitimmekin niitä muutamille armeijan yksiköille. Osa meistä alkaa pakata reppuja lisää sunnuntaina vapaaehtoisten kanssa. Nämä vapaaehtoiset ovat nuoria koululaisia kouluista, joita autamme vuoden aikana, ja holokaustista eloonjääneitä. Nämä upeat miehet ja naiset, jotka ovat jo kokeneet niin paljon elämässään, tahtoivat tulla auttamaan. Kyynelsilmin he tulivat kysymään meiltä, mitä he voisivat tehdä auttaakseen taisteluissa olevia sotilaita.
He sanoivat, että jos nuo sotilaat olisivat olleet paikalla silloin, kun he olivat lapsia, juutalaisten vihaajat eivät olisi onnistuneet murhaamaan meitä ja meidän perheitämme. Teemme tämän, jotta meidän lastenlapsillamme ja lastenlastenlapsillamme olisi parempi tulevaisuus. On totta, että meidän on tänä päivänä vaikea pysyä pystyssä, mutta aiomme jatkaa auttamista niistä lähtökodista, joissa olemme. Me autamme ja rukoilemme jokaisen repun puolesta, että sen saava sotilas ja hänen ystävänsä palaavat turvallisesti kotiin.
Kun käännyimme koulujen rehtorien puoleen ja pyysimme heidän apuaan varusteiden pakkaamisessa, he innostuivat ja ilmaisivat välittömästi suostumuksensa. He sanoivat, että opettajat ja lapset tahtoivat todella auttaa ja olivat innoissaan ajatuksesta saada auttaa ja olla mukana tässä ponnistuksessa.
Sapatin jälkeen sotilaat vastasivat.
Yksi sotilasryhmä kirjoitti:
”…Kiitos paljon lämpimistä ja herkullisista aterioista. Ja kiitos meille antamistanne vaatteista, ne lämmittävät meitä…”
Toinen sotilasryhmä kirjoitti meille:
”…Kiitos, Sabra, kaikesta mitä teette hyväksemme. Kiitos ruuasta ja vaatteista. Kiitos taktisista varusteista, joita tarvitsemme… Ruoka on antanut meille vähän kotonaolon tuntua…”
Kolmas ryhmä kirjoitti meille:
”..Kaikille Israelia rakastaville ystäville kaikkialla maailmassa: te olette todella hyviä ystäviä, jotka rakastatte juutalaisia ja Israelia.
Kiitämme teitä anteliaisuudestanne ja hyväsydämisyydestänne, kiitämme teitä koko sydämestämme. Olemme ymmärtäneet Motin puheista, että se mikä innoittaa teitä tuntemaan yhteyttä Israelin kansaan ja rakastamaan Israelin kansaa, on vahva uskonne ja luottamuksenne Israelin Jumalaan ja Hänen Sanaansa.
Kun söimme yhdessä, meistä tuntui kuin olisimme olleet kotona päivällispöydän ympärillä. Meillä ei ole kylliksi sanoja ilmaisemaan tätä tunnetta. Eikä meillä ole kylliksi sanoja kiittääksemme teitä siitä, että annatte. Antamisenne kautta me tunnemme sen voiman ja rakkauden, jota saamme todellisilta Israelin rakastajilta.
Teidän kauttanne me ymmärrämme, että on olemassa myös ystäviä, jotka rakastavat Israelia, jotka rakastavat Israelin Jumalaa ja jotka uskovat Hänen Sanaansa.
Kiitos teille! Kiitos teille! Kiitokset teille sydäntemme ja sielujemme pohjasta!
Me yksikön sotilaat rakastamme teitä…”
Näimme yksikön vieressä bussit, jotka olivat valmiina viemään sotilaamme rintamalle.
”Kuinka hyvää ja suloista onkaan, kun veljekset [Jumalan omat] elävät sopuisasti yhdessä” (Psalmi 133:1).
Hankimme ja valmistamme edelleen lisää pakkauksia ja varusteita talvea ja tulevia päiviä varten sotilaille ja siviileille, jotka asuvat raja-alueilla, teidän rukouksienne ja tukenne avulla.
”Israelin kansa elää” – ”AM ISRAEL HAI”
Kaikkein Korkeimman siunaukset levätkööt teidän, teidän perheenne ja seurakuntanne yllä.
Siionin maasta ja Jerusalemin kaupungista
Veljenne uskossa Mordechai ben Yaakov
