Purimin vietto perustuu raamatulliseen Esterin kirjaan ja ihmeeseen, jonka pakkosiirtolaisuuteen pakotetut juutalaiset kokivat.
Esterin hepreankielinen nimi oli Hadassah. Hän oli orpotyttö, jonka hänen setänsä oli ottanut kasvatikseen. Tämä setä oli Benjaminin heimoa oleva juutalainen, joka oli ollut Nebukadnessarin Jerusalemista tuomien vankien joukossa (Ester 2:6-7). Ester nousi kuninkaalliseen asemaan, tosin ei omasta tahdostaan, ja hänestä tuli Persian kuninkaan Ahasveroksen puoliso.
Vaikka se näytti johtuneen Esterin fyysisestä kauneudesta, huomaamme pian, että kaiken maan Herra, juutalaisten Jumala, oli tapahtumaketjun alullepanija. Mordokai ilmoitti Esterille, että hänet oli nostettu tähän asemaan, jotta juutalaisen kansan kohtalo ja tulevaisuus muuttuisivat (4:14). Hän käski Esteriä menemään Ahasveroksen luokse pyytämään tätä peruuttamaan sen kansanmurhan sisältävän säädöksen, jonka kuningas oli antanut visiirinsä Haamanin laatia.
Tämä velvollisuus painoi raskaana nuorta tyttöä, joka tunsi edessä olevat esteet paremmin kuin setänsä.
Persian koko valtakuntaa hallittiin raudanlujien lakien mukaisesti. Ne laati yksi ainoa mies, kuningas (tai se, jolle annettiin lupa toimia kuninkaan puolesta). Ahasveros oli tottunut käyttämään absoluuttista valtaansa toteuttaakseen äärimmäisiä oikkuja. Hän oli säätänyt pysyvän lain, joka kielsi kuolemanrangaistuksen uhalla ketään saapumasta hänen lähelleen, jos heitä ei ollut etukäteen kutsuttu (4:11). Hän oli jo karkottanut ensimmäisen kuningattarensa, koska tämä oli kieltäytynyt noudattamasta hänen juovuksissa antamaansa käskyä tulla kuninkaan vieraiden eteen esittelemään kauneuttaan (1:10-21). Ilmeisesti tapauksen aiheuttama julkinen hämmennys sai hänet antamaan karkotusmääräyksen. Miten Ester sitten voisi uhmata häntä julkisesti joutumatta rangaistuksi? Ja vaikka hän onnistuisi pääsemään kuninkaan puheille ja säilyttämään henkensä, lakia, joka oli vahvistettu kuninkaan sinettisormuksella, ei voinut muuttaa (1:19). Viimeinen mutta ei yhtään vähäisempi huolenaihe oli tuon murhanhimoisen suunnitelman paha alullepanija, Haaman, joka oli yhä kuninkaan henkilökohtainen suosikki (5:11).
Esterin kuninkaallinen asema ei ollut vaikuttanut hänen nöyryyteensä. Hän tiesi, että hänen oma uskonsa tarvitsi vahvistusta, jotta hän pystyisi kohtaamaan häntä mahdollisesti odottavan kuoleman. Hän tiesi myös tarvitsevansa omaa viisauttaan suurempaa viisautta osatakseen lähestyä ongelmaa taitavasti sekä omaa voimaansa suurempaa voimaa saadakseen suunnitelmansa toimimaan. Hän vetosi Häneen, joka oli asettanut hänet asemaansa tätä hädän hetkeä varten.
Kun Ester päätti vedota kansansa puolesta tai kuolla sitä yrittäessään, hän antoi itse käskyn: kaupungin juutalaisten käskettiin paastota ja rukoilla hänen kanssaan kolme päivää (4:16).
Raamattuun on tallennettu monia ihmeitä. Toiset niistä ovat ilmiselviä ja toiset osittain kätkettyjä. Monet ovat kiinnittäneet huomiota siihen omituiseen seikkaan, että Jumalan nimeä ei mainita kertaakaan Esterin kirjassa.
Tätä seikkaa on yritetty paikkailla siten, että katsotaan Jumalan olevan salatusti viittauksissa, joissa puhutaan ”kuninkaasta” mainitsematta Ahasveroksen nimeä (5:1-8) ja/tai muodostamalla Jumalan nimi heprealaisesta tekstistä kirjainten yli hyppäämällä noissa jakeissa. Mutta pelkän Raamatun todistuksen nojalla emme pääse sen lähemmäksi selvää mainintaa Hänen läsnäolostaan, kuin mitä on kaikkien juutalaisten suostumus ”paastota ja rukoilla”.
Silti löydämme kaikkialta vihjeitä Jumalan läsnäolosta. Hänen Kätensä toimii selvästi tapahtumaketjussa, jopa ennen kuin juutalaiset olivat tietoisia heitä uhkaavasta vaarasta. ”Ennen kuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen” (Jes. 65:24).
Suurta päinvastaista tapahtumaa, joka antoi juutalaisille oikeuden surmata ne, jotka olisivat surmanneet heidät, ja joka tunnetaan hepreankielisenä Puurim-ilmaisuna ”v´nahafoch hu” (Ester 9:1 ”kävikin päinvastoin”), edelsi joukko pienempiä päinvastaisia tapahtumia. Mordokai oli pelastanut kuningas Ahasveroksen hengen ja tapaus oli merkitty virallisesti muistiin kuningasta varten jo ennen kuin Haaman vihastui Mordokaihin ja etsi kostoa surmaamalla kaikki juutalaiset (2:21-3:6). Ahasverosta muistutettiin, että Mordokai ansaitsi saada teostaan palkkion juuri sillä hetkellä kun Haaman saapui pyytämään, että tämä sankari ripustettaisiin hirsipuuhun (6:1-11). Se puolestaan aiheutti osien vaihtumisen niin että Haamanin oma perhekin piti sitä enteellisenä (6:13). Voimme olettaa, että Esteriä palvelevat eunukit kuulivat kaiken (6:14) ja kertoivat Esterille – antaakseen hänelle merkin, että oli tullut aika virittää Haamanille ansa.
Itse asiassa voinemme olettaa, että Jumala oli omista syistään ottanut alun pitäen Haamanin kohteekseen. Haaman oli Amalekin kuninkaallista sukua, ja Jumala oli julistanut olevansa aina sodassa Amalekia vastaan (2.Moos. 17:16). Kuningas Saul ei ollut noudattanut Jumalan käskyä surmata Agag (1. Sam. 15:8-9). Samuel surmasi Agagin, mutta tällä oli jo jälkeläisiä, joista aikanaan nousi Haaman, ”agagilainen” ( Ester 3:1). Koska Saul oli Kiisin poika, Benjaminin heimoa (1. Sam. 9:3), oli sopivaa antaa Mordokain, ”benjamilaisen Kiisin pojan” ( Ester 2:5) tehdä tyhjäksi tämä synti.
Tätä tarkoitusta varten Herra johdatti Mordokain kuninkaanlinnan portille, josta käsin Mordokai saattoi pitää yhteyttä setänsä tyttäreen, joka asui nyt palatsissa. Herra tahtoi järkyttää Haamanin oikeutta odottaa maahan kumartumisia kuninkaanlinnan portilla, ”sellaisen käskyn oli kuningas hänestä antanut” (3:2), koska Hän tiesi, että juutalaisen uskonsa vuoksi Mordokai kieltäytyisi kumartumasta Haamanin edessä. Herra piti huolen siitä, että Haaman sai kuulla asiasta (3:4), ja että hän ”tuli kiukkua täyteen sen nähdessään” (3:5). Seuraavaksi Herra vaikutti sen, että Ahasveros antoi Haamanille vallan tehdä mitä tämä halusi osoittaakseen olevansa ”juutalaisten vastustaja” (3:10).
Jumalan Käsi toimi näkymättömästi kulissien takana virittämässä ansaa.
Uskon kansan täytyi tehdä vaikeita ratkaisuja voittaakseen pelon ja pelottelun ja pysyäkseen heille valmistetussa osassa. Mutta Jumalan näkymätön Käsi kannatteli heitäkin. ”Pääset pelkäämästä äkkikauhistuksia ja tuhoa, joka kohtaa jumalattomat. Sinä saat luottaa Herraan; hän varjelee jalkasi tarttumasta ansaan” (Snl. 3:25-26).
Nykyisinä aikoina näemme yleensä vähän selviä ihmeitä siellä, missä Jumalan toiminta on päivänselvää ja kiistatonta. Kaipaamme saada nähdä ”meren halkaisemisen”, joka panee Herran viholliset vapisemaan Hänen voimastaan (2. Moos. 15:14). Sen sijaan me elämme eräänlaisessa hengellisessä yössä, jossa monet Hänen tekonsa ovat kätkettyjä tai vaikeita tunnistaa. Ne vaikuttavat (lähes) luonnollisilta. Ihmiset sanovat niitä ”merkillisiksi sattumiksi” tai ”onnenpotkuiksi”. Jumalaan uskovat tunnistavat, missä Hän toimii, epäilijät sitä vastoin myöntävät vain, että jotain merkillistä on tapahtunut ja ”uskovat” selitykseen, joka ei edellytä Luojan olemassaoloa.
Tällaiseen tilanteeseen löytyy neuvo seuraavista Psalmin jakeista: ”Hyvä on kiittää HERRAA ja laulaa ylistystä sinun nimellesi, sinä Korkein. Hyvä on julistaa aamulla sinun armoasi ja yön tullen sinun uskollisuuttasi” (Ps. 92:2-3). Silloin kun Herran hyvyys kätkeytyy inhimillisiin olosuhteisiin, niin kuin Esterin kirjassa, teemme hyvin, kun näemme Hänen uskollisuutensa näennäisesti luonnollisen ”hyvän onnen” takana ja riemuitsemme siitä, mitä näemme.
Voimme myös pyytää Pyhää Ainoaa toimimaan kanssamme olevissa ihmisissä, jotka heidän uskon puutteensa on tehnyt sokeiksi näkemään Hänen tekonsa: ”Elisa rukoili ja sanoi: ‘HERRA, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.´ Silloin HERRA avasi palvelijan silmät, ja tämä näki, että vuori oli täynnä tulisia hevosia ja vaunuja joka puolella Elisan ympärillä” (2. Kun. 6:17).
Molemmat menetelmät vahvistavat yhteistä uskoamme Herran kansan seurakuntana. Meidän on jätettävä taaksemme hengellinen lapsuus, jossa huudamme rakastavaa Kättä kehtomme yläpuolelle kunnes olomme helpottuu, emmekä silti voi katsoa ylös nähdäksemme Isämme kasvot ja kuullaksemme Hänen äänensä.
Kun joudumme vastatusten uhkauksiaan latelevan vihollisen kanssa, jolla näyttäisi olevan kaikki valta, voimme vastata Esterin ja Mordekain uskolla. He ovat saattaneet käyttää näitä profeetan sanoja: ”Tehkää yhdessä suunnitelma: se raukeaa, solmikaa sopimus, ei se menesty, sillä Jumala on meidän kanssamme” (Jes. 8:10).
Meillä Jumalan lapsilla on vankka lupaus Isältämme:”...te joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa äidinhelmasta alkaen. Vanhuuteenne asti minä olen sama, vielä harmaantuneinakin minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan” (Jes. 46:3-4).
Tämä lupaus annettiin ensisijaisesti ”Jaakobin heimolle ja Israelin heimon koko jäännökselle” (jae 3). Siitä huolimatta että Israelin kansa on langennut toistuvasti syntiin ja hylännyt Herran, Hän ei koskaan hylkää heitä: ”Suuren nimensä tähden HERRA ei hylkää kansaansa, sillä HERRA on tahtonut tehdä teistä oman kansansa” (1. Sam. 12:22).
Jumalan omalle kansalleen varaama tulevaisuus jatkaa toteutumistaan Hänen suunnitelmansa mukaisesti.
Tänäkin päivänä tapahtuu ihmeitä, jotka muistuttavat meitä Puurimista.
Ajatelkaamme uudelleen syntynyttä Israelin valtiota, joka on menestynyt siitä huolimatta, että se yritetään jatkuvasti nujertaa tai yritetään rampauttaa sen talous tai mustata sen maine. Suurin osa maailmaa ei suostu näkemään tässä mitään ihmeellistä. He väittävät, että kyse on poliittisesta saavutuksesta, historiallisesta sattumasta, että se johtuu Israelin sotilaallisesta kyvystä tai on ”juutalaisen älynvoiman” tuotetta. Kun nämä perustelut eivät onnistu selittämään tapahtunutta, (ajatelkaamme Kuuden päivän sotaa), he pitäytyvät selittämään kaiken ”hyväksi tuuriksi”.
Tuollainen on ehdoin tahdoin sokeiden mutinaa. Meille on sanottu kauan sitten: ”Hän, joka on Israelin kunnia, ei valehtele eikä kadu, sillä ei hän ole ihminen, että hän katuisi” (1. Sam. 15:29).
Tulee päivä, jolloin ei ole enää epäilyjä eikä epäuskoa, sillä ”Herra nousee” kunniassaan yli kaiken maan (Jes.60:1-3). Tulkoon se päivä nopeasti, meidän päivinämme! Siihen asti riemuitkaamme kaikista Puurimin kaltaisista ihmeistä, kun julistamme ”yön tullen Hänen uskollisuuttaan ”(Ps. 92:2).
Siunatkoon teitä Kaikkein Korkein Siionista ja Jerusalemista ja hyvien tekojen Sabra kodilta,
