Holokausti (hepreaksi Ha-Shoah) tuo aina mieleeni Aasafin kirjoittaman psalmin.
”Jumala, älä ole ääneti! Älä vaikene, Jumala, älä ole niin hiljaa! Sillä katso, sinun vihollisesi metelöivät ja vihaajasi ovat nostaneet päänsä. He juonittelevat sinun kansaasi vastaan ja pitävät neuvoa suojattejasi vastaan. He sanovat: ´Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta´” (Ps. 83:2-5).
Tämä kertoo meille, että tuollaiset ”juonittelut” eivät rajoittuneet 80 vuoden takaisiin kauhuihin natsi-Saksassa. Israel-viha sai alkunsa, kun Israelin kansa ilmestyi historian lehdille. Tuo viha on nostanut ruman päänsä jokaisen sukupolven aikana aina meidän päiviimme saakka.
Historian tutkijat leimaavat liian helposti natsit barbaareiksi. Itse asiassa he olivat niitä, jotka ihailivat valistusta, taiteita ja hienostuneita eurooppalaisia tapoja. Faraokin, joka pani toimeen heprealaisten kansanmurhan ja Haaman, joka suunnitteli juutalaisten pakolaisten kansanmurhaa, hallitsivat molemmat edistynyttä, voimakasta valtiota, jolla oli mahtavat perinteet kulttuurin alalla.
Mikä saa aikaan sellaisen vihan hyvän koulutuksen ja kasvatuksen saaneissa ihmisissä? Tähän kysymykseen ei ole helppoa vastausta, koska jokaisella juutalaisvihan aallolla on oma erityinen perusteensa: kitkaa syntyy uskontoon, yhteiskuntaan, talouteen, politiikkaan tai johonkin muuhun liittyvästä syystä.
Vihaajat väittävät yleensä, että juutalaiset ovat jonkinlainen uhka ei-juutalaisille. Mutta silti sekä farao että Haaman ryhtyivät toimiin Israelin jälkeläisiä vastaan vauraiden aikojen vallitessa, kun heidän uhrinsa olivat jo alamaisia heidän hallinnolleen ja tukivat sitä. Samoin Hitlerillä oli aluksi patrioottisten saksanjuutalaisten tuki, eikä hänellä ollut mitään syytä pelätä heitä.
Syyt, miksi juutalaiset olivat muka uhka, eivät ole edes johdonmukaisia. Sanottiin, että ”he ovat liian uskonnollisia/liian maallistuneita/liian köyhiä/ liian rikkaita/ liian vapaamielisiä/liian vanhoillisia/liian erillään pysyviä/ liian paljon mukana olevia… Kun juutalaiset vaelsivat ympäri maailmaa ilman omaa maata, valtio toisensa jälkeen ajoi heidät pois alueeltaan. Mutta nyt kun heillä ON oma maa, se loukkaa ihmisiä ja he käskevät heitä ”menemään sinne mistä ovat tulleet”.
Israelin esi-isien maa saa saman järjenvastaisen kohtelun. Kun Rooma oli karkottanut juutalaiset maanpakoon, maa oli hylättynä ja laiminlyötynä vuosisatojen ajan. Se oli harvaan asuttu kaistale hiekkaa, kiviä ja suota, jota kukaan ei halunnut – kunnes juutalaisia pioneereja alkoi palata sinne 1900-luvun alussa. Ja yhtäkkiä Israelin naapurit halusivatkin sen saman maan itselleen… ja he ovat siitä lähtien jatkaneet taistelua jokaisesta neliömetristä.
Tämäkään ei ole uutta: filistealaiset toimivat samalla tavalla Iisakin päivinä. He täyttivät hiekalla Aabrahamin kaivattamat kaivot tehden niistä siten käyttökelvottomia… vain väittääkseen, että ne olivat ”meidän kaivojamme”, kun Iisak oli avannut ne uudestaan (1. Moos. 26:18-21). Kateus sai heidät ajamaan Iisakin pois, koska Iisak menestyi kaikessa (26:14-16) – ja sitten taas tekemään Iisakin kanssa liiton (26:26-29) samasta syystä!
Tämä vastaus ei ole järjellinen vaan hengellinen. Siinä filistealaiset olivat rehellisiä. He tunnustivat Iisakille: ”Me olemme nähneet, että HERRA on sinun kanssasi” (26:28). Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläiset edustavat maailmassa Jumalaa ja Hän on heidän kanssaan.
Raamatun lukijat ajattelevat joskus, että tämä ei ole enää totta. HERRA on ilmaissut vihansa kansaansa kohtaan, ja Hän on rangaissut heitä heidän synneistään , minkä täytyy tarkoittaa, että Hän on hylännyt Israelin. Näin kansat ovat vapaita tekemään juutalaisille mitä tahtovat. Hitler jopa julisti, että hän teki Jumalan työn, ja huomattava määrä kristittyjä johtajia kannatti häntä.
Mutta Hitlerin ”työlle” ei löydy vastaavuutta historiasta. Hän yritti paikantaa, eristää ja tuhota jopa kaikkein assimiloituneimmat juutalaiset (myös juutalaisuudestaan luopuneet kirkon jäsenet). Tämän päämääränsä hän ulotti oman maansa ja kulttuurinsa rajojen ulkopuolelle ja etsi kumppaneita Afrikasta ja muslimimaailmasta. Hän ei välittänyt edes käytännöllisistä eduista, vaan hän uhrasi lahjakkaita lääkäreitä, muusikkoja, liikemiehiä ja keksijöitä luodakseen Judenfrei- juutalaisista vapaan järjestelmän. Ja kun Hitler ymmärsi häviävänsä sodan, hän kaksinkertaisti ponnistelujaan tappaakseen enemmän juutalaisia.
Syy on pakosta ollut hengellinen. Hitler kävi sotaa Jumalaa vastaan, joka kutsui Israelin kansakseen ja joka lupasi koota heidät takaisin heidän omaan maahansa.
Kuvailemmepa Holokaustia kuinka paljon tahansa, mielemme ei kykene käsittämään niiden perheiden kärsimiä menetyksiä, joita se kosketti. Ne jotka kieltävät tuhon laajuuden tai sen ainutlaatuisen luonteen tekevät tuskan vain suuremmaksi. Sitä mukaa kuin vuoden kuluvat ja Holokaustin silminnäkijät jättävät tämän maailman, Holokaustin kieltäjät tulevat yhä röyhkeämmiksi. Muuan hollantilainen ryhmä väittää nyt vääristellen, että Anne Frankin päiväkirja on keksitty tarina. (Anne Frank oli saksanjuutalainen tyttö, joka piilotteli perheineen Amsterdamissa kun natsit keräsivät juutalaisia tuhoamisleireille).
Mutta ennemmin tai myöhemmin kaikki ne, jotka kohtelevat kovin käsin Jumalan kansaa, saavat kokea onnettomuuksia: ”Israel on HERRALLE pyhitetty, hänen satonsa esikoinen. Kaikki, jotka sitä syövät, tulevat syyllisiksi, onnettomuus kohtaa heitä, sanoo HERRA” (Jer. 2:3).
On tärkeä huomata, että tämä jae on käännetty hyvinusein väärin. Heprean kielellä predikaatit ”on” ja ”syövät” ovat preesensissä, kuten suomalaisessa tulkinnassa on, ja ”tulevat” ja ”kohtaa” ovat futuurissa (tulevan ajan muoto). Raamattu Kansalle käännös on tulkinnut aivan oikein heprean kielen.
Tänäkin päivänä Luoja pitää Israelia vastaan tehtyjä hyökkäyksiä henkilökohtaisena loukkauksena: ”Oman kunniansa vuoksi HERRA Sebaot on lähettänyt minut kansojen luo, jotka ovat teitä [Siionia] saalistaneet, sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä” (Jer. 2:12).
Huomatkaa, että rangaistus ja kosto voi tulla pienemmästäkin rikoksesta kuin kansanmurhayrityksestä. Jo Siionin omaisuuden saalistaminen riittää laukaisemaan Herran vastareaktion.
Näiden Siionia vihaavien vastakohtana ovat ne jotka rakastavat Siionia, etenkin ne, jotka eri kansoissa uskovat Luojaan. Koska he rakastavat Israelin Jumalaa, he rakastavat Hänen valitsemaansa kansaa. He tunnustavat sen syyllisyyden, jota heidän kansansa kantaa joko suoraan (toimimalla yhteistyössä natsien kanssa) tai epäsuorasti (kieltäytyessään ottamasta vastaan natseja pakenevia juutalaisia).
Israelin Holokaustin Muistopäivänä me seisomme yhdessä, juutalaiset ja ei-juutalaiset, muistamassa niitä, jotka murhattiin käyttämällä kaasua, nälkää, tauteja, teloituspartioita ja kidutusta, sekä niitä, jotka keskitysleireihin suljettuina onnistuivat jotenkin jäämään henkiin. Muistamme myös niitä, jotka välttivät (usein ihmeen kautta) poliisin kohtalokkaat suuretsinnät tai jotka liittyivät maanalaiseen vastarintaliikkeeseen.
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä me muistamme niitä rohkeita ihmisiä, jotka vaaransivat henkensä tai menettivät henkensä pelastaessaan juutalaisia. Israelin Holokaustimuseossa, Yad Vashemissä, on näille vanhurskaille pakanakansojen edustajille omistettu osasto – lähes 30.000 ihmistä 51 maasta. Mielenkiintoista on, että Yad Vashem tunnustaa, että kysymykselle, miksi nämä ihmiset päättivät auttaa juutalaisia muukalaisia sen heille itselleen tai heidän perheilleen tuottamasta vaarasta huolimatta, ei ole olemassa ”järjellistä selitystä”. Toden totta, ainoa selitys on hengellinen.
Israelin tukijoiden keskuudessa käydään keskustelua siitä, onko moderni uudelleen syntynyt Israelin valtio olemassa Holokaustin tähden vai siitä huolimatta . Minä (ja monet muut) uskomme, että vastaus on jälkimmäinen.
Britannia esti aktiivisesti natsien leireiltä henkiin jääneitä tulemasta Palestiinan mandaattialueelle. Ne, jotka saatiin salakuljetetuiksi katuesteiden ohitse, olivat nälkiintyneitä ”luurankoja”, joiden täytyi yhä kamppailla eloonjäämisensä puolesta ja selvitä aseistettujen arabien hyökkäyksistä, koska britit olivat takavarikoineet juutalaisten aseet. Lisäksi alueella oli malariaa, köyhyyttä ja puutetta kaikesta elämiseen tarvittavasta. Silti tämä ”kuivien luiden” joukko jotenkin läheni toinen toistaan, ”luut lähenivät toisiaan”, ja ”niihin kasvoi jänteet ja liha ja…nahka” (Hes. 37:7-8) ja niistä tuli kansakunta. Vastoin kaikkia odotuksia ”he heräsivät eloon ja nousivat jaloilleen. Heitä oli hyvin suuri joukko” (37:10).
Israelin puolustusvoimat (IDF) ei ole täydellinen. Mutta onko sattumaa, että Yhdysvaltain News & World Report luokittelee nykyään Israelin pienen armeijan maailman neljänneksi voimakkaimmaksi – sen edellä ovat vain Venäjä, USA ja Kiina? 75-vuotisen historiansa aikana Israel on voittanut 7 sotaa ja säilyttänyt asemansa lukuisista terrori-iskuista ja ohjusiskuista huolimatta.
Monet valtiot haluavat ostaa Israelin sotateknologiaa.
”Aikanaan sanotaan Jaakobista ja Israelista: Mitä Jumala onkaan tehnyt! Katso, kansa nousee kuin leijona, se kohottautuu kuin jalopeura” (4. Moos. 23:23-24).
Jumala on rakentanut Israelin armeijan ja Hän taistelee heidän rinnallaan. Kun viholliset taas uhkaavat olemassaoloamme, Hän ”suojelee Jerusalemin asukkaita. Kompastelevin heistä on sinä päivänä kuin Daavid” (Sak. 12:8). Vaikka Daavid oli vielä liian nuori palvellakseen armeijassa, hän kävi Goljattia vastaan ”HERRAN Sebaotin, Israelin taistelurivien Jumalan nimessä, jota sinä olet häpäissyt” (1. Sam. 17:45).
Voimme väitellä siitä, onko tämä ”kuivien luiden” Herran Hengellä täyttymisprosessi jo lopussa (Hes.37:14), mutta selvää on, että yksi vaihe on ohitettu: ”Katso, minä avaan hautanne ja nostan teidät, kansani, ylös haudoistanne ja tuon teidät Israelin maahan. Te tulette tietämään, että minä olen HERRA, kun minä avaan hautanne ja nostat teidät, minun kansani, ylös haudoistanne” (Hes. 37:12-13).
Ajatelkaahan kuinka tarkkaan tämä lupaus on toteutunut. Profeetta Hesekiel ei ole osannut kuvitella natsien kuolemanleirejä, mutta ne olivat aivan kirjaimellisesti miljoonien hautoja, ja mahdollisia hautoja monille, joiden ”luut olivat kuivettuneet” ja joiden ”toivo oli mennyt”(37:11). Minkään muun laista ”hautaa” ei voisi avata ja tyhjentää asukkaistaan ilman fyysistä ylösnousemusta.
Olen itse Holokaustin jälkeistä toista polvea kuten niin moni israelilainen. Me muistelemme ja suremme murhattuja samalla kun lohdutamme ja pidämme huolta niistä muutamasta eloonjääneestä, jotka ovat vielä keskuudessamme. Mutta toinen tärkeä asia tänä päivänä on muistaa, mitä Jumalamme on tehnyt puolestamme ja julistaa se maailmalle:
”HERRA on ilmoittanut pelastustekonsa, pakanoiden silmien edessä hän on paljastanut vanhurskautensa. Hän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimoa kohtaan. Kaikki maan ääret ovat nähneet pelastuksen, jonka meidän Jumalamme on valmistanut” (Ps. 98:2-3).
Levätköön Kaikkein Korkeimman siunaus yllänne, Siionin maasta ja Jerusalemista,
Mordechai ben Yakov
