Tänään (Huhtikuu 28) me muistamme pimeän ajan.
Me emme voi irrottaa holokaustia juutalaisen uskon kokonaisuudesta, joka alkoi, kun Luoja kutsui Aabrahamia: ”Mene…ja minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinut.” (I Mooseksen kirja 12:1-2)
Toisin sanoen, me emme voi irrottaa niistä Aabrahamin kansan henkilöistä, joka etäännyttivät itsensä Jumalasta,, joka kutsui häntä. Kun taas heprealaiset saivat tämän nimen (ivrim-”ne, jotka ovat toisella puolella”), koska heidän esi-isänsä jättivät epäjumalien palvonnan omaksuakseen yhden todellisen JUMALAN. Niin kutsutun valistuksen aikakausi näki monien heprealaisten ”ylittävän” vastakkaiseen suuntaan. Yhdeksännestä toista vuosisadasta asti todella monet juutalaiset ovat jättäneet isiensä Jumalan minkä tahansa tähden, joka oli/on trendikästä -panteismistä (”kaikkeus on Jumala”) ateismiin (”ei ole Jumalaa”) ja kaikkea siltä väliltä.
Ironisesti kahdettakymmenettä vuosisataa pidettiin kaikkein ”valistuneimpana” historiassa, vapautuneimpana juutalaiseen Jumalaan uskomisen ”taikuudesta”; kuitenkin se tuotti massamurhan monissa muodoissa. Tänään me muistamme juutalaisten tuhoamiseen omistettua järjestelmää, joka oli kylmä, järjestelmällinen, ”rationaalinen” menetelmä, koska heidät nähtiin uhkana arjalaiselle rodulle. Tuo systeemi ei erotellut uskonnollisia ja sekulaari juutalaisia, Tooran noudattajia ja kristityksi kääntyneitä, valistuneita professoreita ja yksinkertaisia talonpoikia. Natsit tuhosivat heidät kaikki, jopa heidät, joilla oli ainoastaan yksi juutalainen isovanhempi.
Me, jotka uskomme Luojaan, käännymme Hänen puoleensa, hämmentyneinä. ”Miksi Sinä sallit sen tapahtua” kysymme. Hänen vastauksensa: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne…sillä niin kuin taivaat ovat maata korkeammalla, niin ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukset teidän ajatuksianne. (Jesaja 55:8-9)
Ihmiset usein valittavat, että tämä ei voi olla riittävä vastaus, holokaustiin liittyen. Tavallaan he ovat oikeassa.
Miksi pitäisi vaatia ainoastaan Jumalaa antamaan vastaus tähän kauheaan lukuun ihmiskunnan historiassa?
Meidän pitäisi kysyä eurooppalaisen valistuksen puolestapuhujilta, humanismin mestareilta. älyköiltä, jotka julistivat Jumalan ”kuolleeksi” ja ei enää tarpeelliseksi ihmiskunnalle: ”Te, jotka väitätte olemaan vapaan moraalin agentteja -miksi te annoitte sen tapahtua?”
Meidän pitäisi kysyä juutalaisilta, jotka hylkäsivät esi-isiensä uskon vanhentuneena: ”No, kun kansamme on tuhoamisen kohteena, riippumatta poliittisista tai uskonnollisista arvoista, tarjoaako ateismisi lohtua, toivoa? Auttaako se sinua edes ymmärtämään miksi tämä viha lankeaa kaltaisiisi ateisteihin, vain koska olet juutalaista sukua?”
Meidän tulisi kysyä heiltä, jotka kävivät kirkossa kautta ”kristityn” Euroopan, joilla oli kodeissaan raamatut:” Miksi teidän uskonne ei saanut toimimaan?”
Järkevinä olentoina, meidän tulisi kysyä myös itseltämme: ”Onko reilua, että samat ihmiset, jotka pitävät Jumalaa vastuullisena, kun asiat menevät väärin, yleensä antavat kunnian kaikille muille paitsi Jumalalle, kun asiat menevät oikein?”
Holokaustin historia ei ole ainoastaan täynnä kauheita kertomuksia. On monia todisteita kokemuksista, joita uskon ihmiset kutsuvat ihmeiksi: mahdottomia pakoja, suun auki loksauttavia ””onnekkaitten sattumien ketjuja”, ja muita elämän pelastaneita ”sattumia”. Eikö nämä tapahtumat ole osa Luojan vastausta?
Lisäksi, monet ei-juutalaiset, jotka pelastivat juutalaisia natsien tappokoneesta -kunnioitettuina Israelissa kansojen vanhurskaina, ottivat suuren riskin itselleen. Samalla kun muutamat eivät olleet Luojaan uskovia, merkittävä lukumäärä heistä uskoi. Heidän vahva uskonsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan antoi heille rohkeutta ja rakkautta vastustaa pahaa.
Vihaa juutalaisia kohtaan, tai antisemitismiä, kutsutaan toisinaan ”maailman vanhimmaksi vihaksi”. Halu poistaa juutalaiset maapallolta on ilmaantunut niin monina eri aikakausina, niin monissa eri ympäristöissä (jopa ihmisten keskellä, jotka eivät koskaan ole tavanneet juutalaista!), että on loogista epäillä, että sitä ohjaa henkiolento, jonka olemassa olo kattaa useita vuosisatoja ja kulttuureita.
Juutalainen raamattu (I Aikakirja21:1, Job 1:6-9, Sakaria 3:1-2 jne,) kutsuu tätä olentoa saatanaksi – hepreaksi ”vastustaja”. Taivaan vihollisena, hänen motiivinsa on yksinkertainen: Hän haluaa tuhota mitä tahansa, kenet tahansa, jota Luoja rakastaa.
Mutta hän ei voi suorittaa tuhoansa ilman ihmisagentteja. He, jotka seuraavat saatanan Jumalan vastustamista, ovat menneet ja tulleet tuhansia vuosia, ilmaisten juutalaisvihansa eri muodoissa, pitkän listan kera sen (ristiriitaiselle) oikeutukselle. Tänään se on kiteytynyt juutalaisen valtion hylkäämiseksi. Ei yllättävää, että viimeisimpiä murskaavia valheitä Israelista käytetään tekosyynä myös vainota juutalaisia, joilla ei ole yhteyttä Israeliin -ja Israelin tukijoita, joilla ei ole yhteyttä juutalaisiin. Miksi?
Yksinkertaista. Koska kaiken maan Herra ”valitsi Juudan heimon ja Siionin vuoren, jota Hän rakasti” (Psalmi 78:68). saatanan palvelijat vihaavat heitä molempia: ”Tulkaa hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta.” (Psalmi 83:4) Koska HERRA on luvannut siunata heitä, jotka siunaavat Aabrahamin jälkeläisiä (I Mooses 12:3), saatana heittelee kirouksia heidän ylleen. Koska HERRA on vannonut ei koskaan ” hyljätä Israelin jälkeläisiä kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet,” (Jeremia31:37), saatanan palvelijat pettävät tietämättömiä kristittyjä päinvastaisella opetuksella.
Holokaustia nimitettiin ”lopulliseksi ratkaisuksi”, koska saatana ilmeisesti ajatteli, tämä olisi lopultakin juutalaisen kansan loppu. Tietäen, että Israelin uudelleen syntyminen oli suora tulos holokaustista, voimme arvata, että vastustajaa piinaa, kuinka hänen suunnitelmansa sai niin mahtavan takaiskun. Ja se on ollut alamäkeä aina. Kutsuen Israelin kirjaimellisesti Euroopan haudoista ja laittamalla heidät takaisin omaan maahansa (Hesekiel 37:12), Luoja oli vasta aloittamassa! Jokaisesta yrityksestä tuhota Israel sodan tai terrorin kautta, maa vain vahvistuu.
Huolimatta ”boikotin, luopumisen ja rangaistusten” (BDS) maailman laajuisesta tuesta, maailman kansat jatkavat Israelin viimeisimpien tekniikan keksintöjen tai lääketieteellisten hengenpelastajien ostamista. Jopa islamin inspiroima viha on horjumassa, kun muslimimaat päättivät liittyä Israelin kanssa Irania vastaan ja muslimit Israelissa julistavat olevansa ylpeitä ”siionisteja”.
Mutta juutalaiset kantavat edelleen holokaustin arpia. Jopa he, jotka syntyivät myöhemmin voivat tuntea kivun. Pyhän ainoan mahtavat teot tänään eivät välttämättä vastaa tuohon kummittelevaan menneisyyden kysymykseen :”Missä Sinä olit silloin?”
Ja kuitenkin, jotenkin monet vaistomaisesti tuntevat vastauksen, Hän oli siellä, leireillä, jakaen kivun ja ottaen osan arvista.
On olemassa muinainen juutalainen lähde, joka ilmaisee tämän ajatuksen:
Yhtenä kansana, me tunnemme heidän kivun, jotka kärsivät. Kuka voi jäädä järkyttymättömäksi kuvista leiristä selviytyneistä, jotka katsoivat kameraa ontoin silmin, kuin ihmisten varjoina? Jopa selviytyjät, jotka näyttivät tavallisille, kantoivat koko elinikäisiä kehon ja sielun vammoja, jotka vaikuttivat heidän lapsiin. Vielä elossa olevien holokaustista selviytyneiden lukumäärä kutistuu ja heidän muistonsa tuosta ajasta ovat minimaaliset. He olivat vastasyntyneitä tai pikkulapsia tuolloin ja monet olivat piiloutuneet ei juutalaisiin perheisiin ja opetettu kätkemään heidän juutalainen identiteettinsä. He kantavat erilaisia arpia.
Mutta, kun näkee Luojan täyttävän Hänen lupauksensa Israelille, sillä on parantava vaikutus. Hän ei muuta mieltänsä. (Jeremia 31:35-36, IV Mooses 23:19)
Myös Sabra järjestön rakastavan huolenpidon kautta tapahtuu parantumista; näille ikääntyneille Holokaustista selviytyneille sitä osoittavat iloiset vapaaehtoiset, jotka vierailevat heidän luonaan, auttavat päivittäisissä tehtävissä ja järjestävät kokoontumisia juhla-aikoina ja henkilökohtaisina juhlina.
Me emme unohda, me tuomme Luojan rakkautta heille, jotka elivät läpi tämän pimeän ajan . Me kerromme jokaiselle, että hän on elävä ihme. Yhdessä me pääsemme lähemmäksi taivaan ja maan Tekijää ja odotamme kärsivällisesti päivää, jolloin Hänen Messiaansa hallitsee maata oikeudenmukaisesti ja vanhurskaasti, lopettaen kaiken vihan.
Me emme unohda, että te, jotka tuette Sabraa, olette osa tätä pyhää työtä. Siionista ja Jerusalemista
